I can't take those questions anymore

Mä oon kyllästyny ihmisten kysymyksiin. Linkkaan tähän mun uuden blogin ni sit ootte tyytyvöisiä. Ja ei, mä en haluu kuulla sanaakaan siitä mitä sinne kirjotan.

http://youdbeintears.blogspot.fi/?m=1

should I tell it

Elikkä siis pahoittelen niille jotka muka oikeesti on tykänny lukre tätä mun paskan jauhantaa, mut tähän blogiin en enää kirjota. Sain vihdoin uuden blogin valmiiksi ja kirjotan mieluummi sinne. Sori. Käyn tännekki välillä kertomassa kuulumisia jos jaksan, mut en voi kirjottaa tännw niin vapaasti.

Joten heippa mussukat, pärjäilkää!! <3 p="">

as long as I live I'll love you

Mulla on ollu tä kirjotus auki aamu seittemästä asti. Saankohan koskaan tästä julkasukelposta. Epäilen suuresti. Mun on vaa pakko kirjottaa jotain. Tä on pitkä, sekava ja ehdottomasti sellanen postaus jota ei kannata lukee.

Mä itkin ja itken ja itken hiukan vieläki. Kaikki on vaan niin sekasta. Eilen olin valmis tappamaan itteni ja oon sitä edelleen. En kuitenkaa voi vielä lähteä. Haluun olla mun ystävien tukena ja auttaa niitä selviimään vaikeuksistaan. Ite tästä tuskin selviin mut kaikilla muilla on siihen mahdollisuudet. Kaikki ei kuitenkaan osaa ottaa apua vastaan. Ei kaikki vaan haluu. Se tekee mulle tosi pahaa. Mun rakkaimmat tarvii apua ja itte en sitä osaa antaa. Oon vaa nii paska ja turha. Ei mua kaivata. Mä vaan oon sen verran itsekäs et kaipaan mun ystäviä. En pärjää ilman niitä..

Ystävät on mulle perhe. Nyt kuitenki yhä useemman ongelmat on kasaantunu ja mä oon todella huolissaan.. Kukaan ei ees ymmärrä miyen huolissaan oon. Oon jo valmis ottamaan yhteyttä johonki niitten puolesta. Senkin uhalla et menetän ne.. Sittenpähä mulla ei oo syytä jaksaa.

Oon tänään ollu kotona. Joo toki oon kuumeessa, mut se ei oo syy miks oon kotona. Oon niin rikki etten voinu mennä kouluun. Eilenki vaa romahdin itkuun koulussa ku juttelin Veralle. Bussissa itkin koko matkan siihen asri et sain soittaa Veralle. Se piristi mua hetkeks. Illalla olin jo niin turta etten tuntenu mitään.

Tänään oon miettiny kaikkea. Oon tajunnu oikeesti miten tärkeitä tietyt ihmiset mulle on ja miten ne ei ees ite tajuu sitä. Mun on pakko kirjottaa niistä tänne vaiks oon kirjottanu ennenki. Mulla on pää vaan niin sekasin et haluun vaa kirjottaa kaiken miyä päässä pyörii.

Vera on mulle kaikista rakkain. Tiiän et niin ei sais sanoo, mut se vaan on niin. En olis täällä ilman sitä. Se on mun paras ystävä. Ensimmäinen vuosiin jonka kanssa oon ihan täysin oma itteni ja jonka kans mun ei tartte hävetä sitä mitä oon. Siihen miks Vera on mulle niin rakas on monta syytä. Vera on ollu mun tukena ja turvana, nytten kun sillä ei mee niin hyvin on mun vuoro olla sen tukena. Vera on ihan hassu ja saa mut pahimmallaki hetkellä nauramaan. Saa se mut kyllä itkemäänki.. Mut Verassa on ihan liikaa hyviä puolia ja en lähe kaikkea tänne kirjotramaan.

Veera on mun ihana ystävä jonka kans ei koskaan oo tylsää. Tuntuu et oisin tuntenu Veeran aina vaiks ollaan tunnettu vast neljä vuotta. Veera on ihan älyttömän kultanen ja ymmärtäväinen. Veeran kanssa haluisin viettää enemmän aikaa mut ei oikeen ikinä ehitä.. Veerassa on ihan hirveesti hyviä puolia, mut ehkä paras niistä on se että se osaa sanoa aina oikeat sanat. Veeran kanssa riidellään ihan liikaa, mut sovitaan aina nopeesti ja sitte itketää molemmat.

Lauraan tutustuin kunnolla vasta nyt syksyllä, mut se on löytäny paikan mun sydämestä. On ollu ihana tutustua siihen ja kuunnella sitä ja yrittää auttaa. Laura ei ite tajuu miten kaunis on ja se hänen pitäis tajuta. Lauralla on sydän paikallaan ja sille vois kertoo melkeen kaikesta. En kuitenkaan osaa kertoo sille vielä ihan kaikkea niinku Veralle.

On mulla paljon enemmänki ystäviä ja tosi tärkeitä sellasia, mut en vaan pysty kirjottaa enempää.. Haluisin kyllä mut itken niin paljon et en pysty. Romahdan.. Anteeks. Ootte kaikki mulle rakkaita vaiks en eriksee maininnu.

Kunpa en ois yksin..

I'll never be the same I was before this

Isänpäivä=sukulaisia=vitusti liikaa näyttelemistä. Mä oon kuitenki onnelline et sain nähä ukin ja pelata sen kanssa ku se ei välttämät oo enää ens vuonna viettämäs isänpäivää meiän kanssa. Mut en jaksa nyt kertoo täst päiväst sen enempää.

Viimeyönä näin unta siitä miten menin joskus Jannikalle ja eveki oli siellä. Olin noita vuoden nuorempi ja menin sinne myöhemmin ku noi. Jannika ja eve oli päättäny leikkii eläimiä ja kiipeili maton tamppaus telineellä. Mäki oisin halunnu olla eläin, mut mulle sanottiin et sun on pakko olla hoitaja. Lähin samantien kotiin ja itkin kauan. Olin sillon 6-7 vuotias ja toi tuntu tosi isolta jutulta. Siinä unessa tuntu ku oisin eläny sen hetken uudestaa ja heräsin itkien. Sen jälkeen en enää nukkunu.

En kattonu kännykkää et kukaan ei nää mun olevan hereil ja alkavan puhuu mulle. Olin ihan rikki. Kaikki muistot mun lapsuudesta ja siitä miten oon ollu onnellinen vyöry mun päälle. Muistin sen miten oltiin Jannikan kanssa Särkänniemellä, puuhamaassa, ideaparkissa. Sen miten oltiin "pahiksia" ja mentiin Saleen ilman vanhempien lupaa. Muistin ihan kaiken siitä asti ku olin kolme siihen päivään jona itkin itekseni alakerrassa ku tajusin et oon menettäny sen. Mä en voi vieläkään luottaa kehenkää niin paljo ku luotin siihen joskus. Pelkään liikaa menettäväni muutkin niinku menetin sen.

Sen jälkee ku aloin rauhottuu tost Jannika jutusta, alko mun mielee vyöryy yläasteen ja tän vuoden muistot. Aloin miettii sitä miten Kiia oli joskus mun tärkein kaveri ja miten se tutustutti mut Sammyyn ja muistin meiän kuvis kerrat. Aloin muistaa erilaisii juttuja mitä oon säätäny Veeran, Janitan ja Saran kanssa koulussa. Veera on noista ainut joka edelleen jaksaa mua kaikesta huolimatta. Kiitos rakas <3 ainuut="" ajan="" alussa="" ehk="" ei="" el="" eniten.="" enk="" et="" hemm="" hetkist="" hny="" ilosena.="" ja="" jotka="" joutunu="" kaiken="" kaikki="" kanssa="" kavereista="" kem="" kest="" koskaan="" ku="" laura="" m="" mua="" muistan="" mulla="" mun="" n="" nl="" oli="" on="" onnellisena="" oo="" p="" pahimman="" rehellisest="" salolaisista="" se="" st="" t="" tulee="" turhan.="" turhan="" tutustuin="" usko="" v="" vasta="" vera="" veraan="" veran="" vietetyist="" ysin="">
Mä haluisin olla se sama minä joka olin joskus. Olin vielä läskimpi ku nykyään mut olin tyytyväine itteeni. Olin kokoajan ilone ja oikeestaa mikään ei saanu mua alakuloseks. Oon aina ollu yliempaattine mikä on kai osittain hyvä juttu. Eniten kaipaan kuitenki takasin sitä mun horjumatonta itsetuntoa ja sitä turvallisuuden ja onnellisuuden tunnetta. Mä en vaa tuu koskaa saamaan noita takasin. Toivon toki et onnistun saamaan ne takasin. En vaa löydä syytä miks ansaitsisin noi. Muutenki mut pitää täällä vaan yks ihminen. Muuten olisin kuollu jo aikoi sitten. Jos menetän sen, menetätte mut. That's the way it goes.

I can't stop writing.. I just need this

Mun piti lopettaa kirjottaminen. En mä ees tiiä miten luulin et voisin lopettaa. Täst blogista on tullu mulle henkireikä ja joo en haluu et tietyt ihmiset lukee tätä mut mua ei vittu kiinnosta kenenkää mielipiteet, yritän vaa purkaa pahaa oloo johonki. Ei mul ees oo ketää jolle uskaltaisin puhuu. Nii moni ihminen johon oon luottanu on pettäny mun luottamuksen. En tiiä uskallanko luottaa enää kehenkään. Tai luotan mä yhteen ihmiseen mut oon liian väsyny et alottaisin ite puhuu.

Koeviikko ja menkat tappaa mut ihan täysin. Stressaan koeviikkoo ihan hirveesti mut kai mä jotenkin pärjään. Tä päivä on menny aamust asti persiillee. Koulus meni ihan ok ku sanni on ihan tosi hyvä piristää ja söin jopa kouluruokaa ahistumat kovin pahasti. Koulun jälkee tulin kotii ja luin kokeisii ja luin kokeisiin ja luin viel hiuka lisää kokeisiin. En ite jaksanu laittaa kenellekkää viestii ni voin syyttää vaa itteeni yksinäisyydest. Oisin kuitenki tarvinnu juttu seuraa..

Täl hetkellä en tunne mitään. Ansaitsen olla yksin ja tunteeton paska. Ei mus oo mitään hyvää, ei yhtään mitään. Iskä lähti työmatkalle ja oon yksin tääl kämpillä. Oon nähny harhoi enemmän ku ikinä ja kuullu äänii ja kaikkee semmosta. Nytkin tuolla on useempi hahmo keittiössä ja mun vieressä olkkarin sohvalla on poika. Ne kaikki kutsuu mua mukaansa. En ees pelkää niitä. Ehkä vaan lähen niitten mukaan, sit ne ja kaikki muut on tyytyväisiä. Mä en kyl oo satavarma et oonko ite tyytyväinen mut muut menee etusijalle.

Itken varmaan itteni tänään uneen, mut siinä ei sinänsä oo mitään uutta. Kaipaan vaan mun kavereita, en haluu olla yksin. Oon kuitenki. Ei mua kaivata mihinkään..

there's nothing you can say, nothing you can do

En enää uskalla kirjottaa tähän blogiin. En haluis muuttaa tätä yksityiseks, mut tätä lukee pari semmosta joitten en olis halunnu. Vaihan yksityiseks ku ehin koneelle tai sit otan sen mun toisen blogin käyttöön ja teen siit yksityisen. Jos joku ehdottomasti haluu lukee sitä, en kyl keksi syytä et miks mut kuitenki ni kertoo mulle ja mietin sen mukaa et mitä teen.

Sen tiiän et nyt mul on mitta täynnä tähän ja kaikkeen siihen mitä täst on seurannu. Kirjottamist en vaa voi lopettaa ku se auttaa mua. Mul on mitta täyn myös itteeni, mut siitä en jaksa selittää sen enempää.

you all were dead

päivään on mahtunu hyvii ja huonoi hetkii. Ruokailut ahistaa ja sitten ku hain keittiöstä ruokaa sain kommenttei siitä just siltä jolta vähiten sitä halusin. Oon kuunnellu koko päivän ihmisten kommenttri joit ne ei ees tajuu et otan pahasti itteeni. Mun kieroutunu mieli muuttaa mistä vaan negatiivista..

Messu oli ihan hirvee ja siel itki tosi moni. Ite olin esilaulaja, mut oli pakko lähtee pois ku sain kohtauksen. Anteeks mia ku jätin sut yksin laulaa.. Sillonku lähin sielt messust aloin taas näkee hahmoi ja nyt niit oli useempi. En vaa uskaltanu mainita siitä kenellekkää ku mua pidetään muutenki hulluna.

Nukahdin toimiston sohval. Siin oli oikeesti hyvä olla. Sain vihdoin olla veranki kans. Aluks se uni oli jotain ilosii lapsuusmuistoi, joit en kyl haluis muistaa.. Mut sit jossain kohtaa se uni muuttu ns. Tähän aikaan ja naarilaan. Mä ite istuin kaapissa itkemässä. Käytävilt kuulu huutoa ja itkua ja kaikkial vallitsi kaaos. Sittenku oli täysin hiljasta, menin kaapista ulos ja katoin ympärilleni. Jokapuolella oli mun rakkaimpia kuolleena. Se oli ihan hirveetä. En kestäny sitä näkyy ja tapoin itteni siihen paikkaan.

Nyt pitäis mennä nukkumaan. En kuitenkaa uskalla sen unen takii. Muut tääl huonees jo nukkuu, mut mä en vaa pysty.. Pelkään kuollakseni.

I can't do anything. I simply suck!

Jopa musan kokeen onnistuin mokaamaan. Luulin et se oli asia mis olin hyvä. En näköjää ees siin. Meiän piti myös esittää laulu ja tottakai mun ryhmäläiset laulo väärin ni mäki kuulostin hirveelle. Tiiän tasan tarkkaan et se ei ollu pelkästään niiden vika. Kuitenki se miten näin kaikkien niiden kuuntelijoiden ilmeet ja ku ne kuiski ja nauro ja sillee. Se oli ihan hirveetä. En kehtaa enää nähä niitä. Lähin sielt tunnilt pois meiän esityksen jälkee. En vaa yksinkertasest pystyny olee siel. Se oli liikaa. Ku pääsin käytäväl sain kohtauksen ja itkin ihan hirveest. Eiks kukaa muu muka tajunnu et osattiin se melkeen jopa hyvin harkois mut sit se esitys oli ihan hirvee.

Eilinen oli oikeesti suht kiva. Käytii kristan kans kaupungil ja sit pappa tuli moikkaa ja nukahdin hymy huulil. Oli ihana nähä pappaa pitkäst aikaa ku se oli siel sairaalas ja kaikkee.

Nyt olis enkun kertaus tunti muy mä en vaa pysty menee. Se on liikaa mulle. Onneks se ope ymmärs ja anto mul tehtävää mitä voin tehä itekseni.

Tä päivä on taas todistanu et oon huono ihminen, just ku sain itsetunyoo ees hiukan kohol..

Viikonloppuna on nuortenleiri ja mua oikeesti pelottaa mennä sinne ku tiiän et oon niin tarkan vahdinnan alla, mut toisaalt ootan sitä leirii tosi kovin. Sanni tulee täältä treeltä mun kans sinne jq siel on kaikki mun rakkaat ja nii.. Pitää nyt kattoo mitä tostki leirist tulee..

hold me tight and never let go..

Kirjotin tänne tänään jo. En kuitenkaan voi pitää näit asioi enempää sisällä ja ei oikeestaan oo ketään jota viittisin vaivata näillä. Ei teiänkään kannata lukee tätä, kunhan puran hiukan ajatuksii pois.

En tunnu kestävän pienintäkään pettymystä. En päässy sille riparille jolle halusin isoseks ja romahdin sit bussis itkee. Okei siihen oli patoutunu muitaki tuntei mut toi oli se joka mut sai romahtamaan lopullisesti. Mä en vaan jaksanu enää, en oo koskaan tarpeeksi hyvä. En mihinkään, en kenellekkään. Miten mä oikeesti jaksan ees olla tääl ni sitä en tiiä. Nyt alkaa koeviikko ja mä en jaksa yksinkertasest keskittyy mihinkään enempää ku kaks lausetta. Oonki siis lähinnä maannu sängyllä ja miettiny. En mä kyl oikeestaan oo ees miettiny kauheesti. Sillon ku sain tietää noist isoshommista olin ensin vihanen, sit pettyny ja lopult hiuka surullinenki. En ollu vihanen kenellekkään muulle ku itelleni enkä pettyny mihinkään muuhun ku itteeni ja siihen et en kelpaa. Se vaan purkaantu muihin.. Anteeks siitä.

Olisin halunnu puhuu sillon Veralle, mut se oli Turussa eikä ehtiny ja en oikeen viittiny pilata sitä hauskan pitoo. Soitin sit Sammylle joka jotenki ihmeellisest sai mun hysteerisen itkun vaihtuu nauruun. Toki joo on mulla edelleen ihan hirvee olo ja en varmaa selvii täst kauheen nopeest ohi, mut se autto hetken. Sen kaikista pahimman vaiheen yli ja oon siitä tosi kiitollinen.

En oo tänään ees puhunu kauheesti kenellekkään mistään. Pelkäsin et sanon pahasti ja sanoinki heti ku aloin puhumaan jotain. Haluisin nyt puhua jollekki, mut en uskalla alottaa keskusteluu ku pelkään et mut torjutaan heti ja et mua ei ymmärretä. Ei kukaan tätä oikeesti ymmärrä.. Haluisin vaan itkee ja nukkuu ja unohtaa kaiken tän. Haluun päästä eroon täst olosta.

Mulla on ikävä mun rakkaimpia, mä en jaksa oottaa perjantaihin et nään ees osan.. Tä on ollu rankoin  viikko aikoihin ja en tiiä miten selviin perjantaihin asti, mut pakko ku haluun nähä ne..

Mä oon täällä niin yksin. En haluis et kukaan muu joutuis kestää mua tässä kunnossa, mut mä en pärjää yksin. Haluisin vaa et joku tulis tänne halais tiukasti ja olis vaan. Antais mun itkeä. En uskalla olla yksin.. Älkää koskaan jättäkö mua yksin, kiltit..

even music can't help me anymore

Ruotsin tunti meni yllättävän hyvin (onneks ku en voi olla sieltä enempää pois tai reputan kurssin) Ruotsin jälkee mul oli hypäri, seki meni viel iha ok. Nyt oon musan tunnilla ja tekis mieli juosta pois. Ahdistaa niin paljon. Täält en kuitenkaa mee pois. Tän päivän kestän koulussa. Seuraavat tunnit on hissaa ja kaksoistunti, koska huomenna alkaa koeviikko hissan kokeella. Kai mä siit jotenki selviin.. ehkä.

Ennen musiikki on aina auttanu mua ja saanu mun olon helpottuu. Nyt sekään ei auta. Haluisin vaa viiltää niin kovin mut en mä saa.. en voi rikkoo sitä lupausta. Harjotellaan erilaisia esityksiä yhtyeissä ja mä kuulun lauluyhtyeeseen jos kaikki ei pysy äänes ja se kuulostaa hirveelle.. ahistaa jo ajatus mennä sinne harjottelee. Varsinki ku tiiän et en ite osaa laulaa sitäkää vertaa ku noi muut

Tänää oon ollu niin väsyny et en oo jaksanu alottaa keskustelui kenenkää kans ja sen huomaa. Keneltkää muun ku lauran kans en oo tänää puhunu.. ei ketää jaksa kiinnostaa.. Mä voin ihan hyvin jättää väliin mun kaikki menot ku ei kukaan oikeestaa ees haluu nähä tai kuulla must mitää.

Kohta meen kiduttamaan itteeni jotenki. Kestäm tän tunnin mut välitunnil pakko keksii jotai.

they don't know anything

Olin siel psykologil ja joskus kahen viikonsisällä pitäis alkaa terapia. Jippii se on semmosella yliempaattisella naisella joka on ymmärtävinään kaiken. Oikeest se ei todellakaa tiiä mitä käyn läpi. Sen mielestä mun suurin ongelma on ahdistus. Joo se hankaloittaa mun elämää eniten, mut mun mielest sen pitäis tajuu et haluun tappaa itteni mikä hankaloittaa mun elämää enemmän. Kaikki uskoo kirkkain silmin et en oo oikeesti tekemässä mitään vaan kaikki on ajatuksen tasolla, mut oikeesti tekisin jos pystyisin. Ei kuitenkaa toistaseks tartte huolehtii, mä en pysty.

Koulu meni yllättävän hyvin ja mä oikeesti nauroin (muutakin ku tekonauruu) ja oikeesti hymyilin. Krista sano et mun silmist näki sen et mul oli pitkäst aikaa hyvä olla. No niin mulla oliki, mut sillä ei.. en tiiä onks sillä mitä kaikkii ongelmii ku ei sillee olla kauheesti puhuttu mitään semmosta, mut sen tiiän et sil on jonkinlainen syömishäiriö. Meit on sit kaks.. Mä ja mun paras kaveri täällä (ei olla kovin läheisii, mut täällä se on se jolle voin ees hiukan kertoo) Mulla ei siis oo vielä puhjennu syömishäiriöö, mut se vitun psykologi tarkkailee mun syömisii. Mä en viel tiiä miten se sen meinaa tehä, mut jotain ruokapäiväkirjaa tms. pitäis alkaa kirjottaa.

Lintsasin tänään viimisen tunnin. Ei mua oikeesti ees ahdistanu, mut en vaan jaksanu mennä ruotsin tunnille ni väitin porukoil et ahisti ja lähin hakee hiusvärei. Huome pitäis selvitä koska lyhyempi päivä ja koska kertaustunnit kokeeseen.

Pääsin kotiin joskus puol neljän aikoihin ja iskä oli täällä odottamassa ruoan kanssa. Se oli taas lämmittäny ihan vitusti liikaa sitä. Ette ees tajuu miten hankala oli pitää sitä määrää ruokaa sisällä.. mut mä lupasin etten oksentele.. No aloin sit lukee kokeisiin ja katoin telkkarii ym. Sit iskä alko yht äkkii raivoomaan mulle et sun pitäis liikkuu enemmän ja rupee nyt tekee lihaskuntoi. No kysyin sit siin ihan vittuillakseni et miks ja se oli vaan silleen et koska se helpottaa ahdistukseen. Vitut se siitä tiiä mikä auttaa. Ruokapöydäs se kysy mult et onks sul viel niit synkempii ajatuksii (=itsemurha ajatukset) vastasin vaa et ei. En voinu kertoo sille et niit on taukoomatta. Iskä vois olla vaan iskä ja jättää sen terapioinnin muille. Kuulemma se oli kertonu sen pomollekki mun ongelmista ja kaikkee.. Vituttaa.

Lupasin et en viillä enää ja se on pitäny yllättävän hyvin. Mä oon joo kokoajan miettimäs sitä ja kaikkee mut en oo tehny mitään. Mun arvet on koulus nähny vaan meiän ro ja Krista. Krista ei niistä sen kummemmin ihmetelly ku se asuu tytön kans joka on yrittäny itsemurhaa. Krista vaan halas mua ja sano et jutellaan myöhemmin lisää. Olis niin ihanaa jos voisin olla koulussa ja kotona lyhythihasilla. Paahdun täällä, mut onneks ískä on jo nukkumassa ni voin olla toppi päällä. Nuortenleirillä en jaksa ees välittää. Siel lähes tulkoon kaikki tietää et oon sairas, tyhmä, hirvee jne

Nyt ku oon nii rättiväsyny meen nukkuu ja pakenen tätä maailmaa ees hetkeks. Kirjottelen taas lisää heti ku siltä tuntuu.

 

 

you're never ready

Eilinen päivä oli täyttä helvettiä. En ollu ku musan tunnilla ja kuorossa. Musan tunnillaki sain paniikkikohtauksen. Eilisen päivän saldona oliki kuus kohtaust, ahdistust, nii alas laskenu mieliala et meinasin hypätä bussin alle jne. Olin ihan hirvees kunnossa. Nonyt oon viel pahemmassa. Koht pitäis mennä psykologil mut ahdistaa niin kovin et en pysty ees kunnol hengittää. Istunki rautatieasemal ja yritän kasaa itteeni. Oon ihan hirvees kunnos. Ei kukaan voi auttaa mua.. Junat tos vieres houkuttelee enemmän ku paljo.

Eiline iltapäivä ja ilta oli onneks hiukan helpompii. Iltapäiväl oli mun ryhmänohjaajan tapaaminen ja se oli kivaa. Illal mun mieliala kohos sen verran et pitkäst aikaa nukahdin hymy huulilla. Olin ees hetken onnellinen.

Nyt yritän selvitä polille asti et kattoo nyt miten käy.

better world is in my dreams

Haluun käpertyy peiton alle ja unohtaa kaiken tän. Oon saamassa jo pakko oireitaki.. aamulla en voi nousta sängystä ennen ku iskä on lähteny ja jos se lähtee myöhemmin ku normaalist alkaa ahistaa ihan hirveesti. Mun on aina pakko pukee ensimmäisenä sukat sitte housut jne. Hampaat pestään ennen aamupalaa (sillonku sen ees syön..) jos en ehi pesee ennen ni sit jätän pesemät ja kiroon koko päivän likasii hampaita. Lääkkeet pitää ottaa aina suuruus järjestyksessä pienimmästä isoimpaan. Mehua laitetaan mukiin just sen verran ku aina. Oon sekasin ja tos ei ollu vielä läheskään kaikki.. siin oli vast osa aamusta joten miettikää normi päivän saldo..

Eilen en ois halunnu mitää muutaku nukkuu ja tänään on sama fiilis. En mee ekalle tunnille ku ahistaa niin helvetist mut kouluun on pakko mennä ees yrittää kestää siel. Oon vaa nii väsyny.. miks ei kukaa ymmärrä sitä?? eilen iskä kysy multa ruoka pöydässä et merja ooks sä masentunu? teki mieli huutaa kurkku suorana et ihan muuten vaan syön lääkkei ja ravaan polilla. Vastasin kuitenki vaa et oon väsyny. Sit se alko rähjää siit etten mä voi olla väsyny ku nukuin 11 tuntii ja päikkärit.. Marjo osallistu siin kohtaa keskusteluu ja alko sanoo et merja on nii laiska ettei se ees oo yökkärii jaksanu vaihtaa ja iskä totes siihr vaa et nii siitähän se merjan nimitys patalaiska paska tulee. Sen jälkee ne alko huomauttelee mulle syömisestä mitä en ois todellakaa halunnu tohon lisäks kuulla. En enää ikinä syö perheen kanssa. En ikinä!!

Nyt meen takasi nukkumaa ku ehin nukkuu tunnin enne kouluun lähtöö (jos jaksan lähtee).

promises..

Mä lupasin eilen Veralle yrittää lopettaa viiltelyn, toivon etten joudu taas tuottamaan sille pettymystä.. Lupasin myös olla aina sen kanssa ja sen lupauksen aion pitää. Eilen illalla se ja Mia ja Nea tuli juttelemaan mulle. Onneks. Siin kohtaa ku Vera laitto viestii olin ihan hirvees kunnos ja aloin sit itkee.. en sais olla näin herkkä..

Sain just tietää et pappa on sairaalassa, mut kai se selvii.. selviihän?? jos menetän sen voitte sanoo mulle heipat. Mul ei oo kukaan läheinen kuollu. Enkä todellakaan nyt kestäis sitä menetyst. Oon ihan rikki..  En ees tajuu mikä mua vaivaa, en mä ees tunne mitään. Niin tyhjä olo.

Mul pyörii mieles kaikki mitä on tapahtunu puolentoist vuoden aikana ja haluun jotkin niist ajoist takas.. Muistan ihan liian yksityiskohtasesti kaiken. Muistan tunteet ja mitä ihmiset puhu, millanen keli oli, mitä tapahtu. Voisinpa vaan unohtaa ees osan siitä..

I hope you are having fun

Pitäkää te kaikki hauskaa. Toivon sitä tosi paljon. Samal toivon et voisin itekki pitää hauskaa, mut ei siit tuu mitää. Mieli ihan maassa. Mun piti olla tänä viikonloppuna samoaja explossa riihinäellä, mut jätin menemät sinne.. kai mä aattelin et ois ollu kivempi olla kavereitten kans.. muuten hyvä mut kukaan ei ehi eikä haluu olla mun kans. Kaikki on jossain pitämässä hauskaa ja mä oon yksin. Oon aina yksin, se ei muutu mihinkää..

Kukaan ei ees oo vaivautunu juttelemaan mulle tänään, miks ois.. Oon vaan koko päivän oottanu joltain viestiä, ihan keneltä vaa.. mut toisaalt ymmärrän et ihmisil on paremoaaki tekemist. Oon tyytyväinen et muilla ees on kivaa.

Must tuntuu et oon ihan hirvee. Oon niin mustasukkanen mun kavereista.. En haluis et ne on kenenkään muun kanssa, mut samal haluisin ku en mä oo ainut ihminen maailmassa. Oon ihan helvetin itsekäs. Torstaina se psykologi kysys multa et millasta terapiaa haluun ni mun vastaus oli vaa et millast vaan kunhan perhe ei liity siihen mitenkään koska kaverit on mun perhe, ei mun oikee perhe. Rakastan mun kavereita ihan hirveesti. En vaan osaa kertoo tai näyttää sitä ikinä..

Mulla oli ala-asteella ja sitä ennen paras kaveri. Sen jälkeen ku meiän tiet eros, en oo uskaltanu tulla kenenkään kans niin läheiseks et voisin sanoo et mul on paras kaveri. Mulla on tosi monta tärkeetä ja läheistä kaveria. Yläasteella ei ollu niinkää mut nyt on. Oon kiitollinen niistä. Vihdoin voin jopa sanoa et mulla on paras kaveri. En mä oikeestaan vieläkään uskalla sanoa sitä, se tuntuu niin epätodeliselta ja samaan aikaan väärältä mun muita tärkeitä kohtaan. Mut mulla on paras kaveri jolle voin kertoa kaiken ja johon luotan enemmän ku kehenkään muuhun. Kunpa seki luottais muhun yhtä paljon..

Oon ollu kokopäivän ihan sumussa ja loppupäiväki kuluu varmaa sillee. Tänään oiain valmis jättää tän kaiken. en mä tunne enää mitään. En mä kuitenkaan voi tehdä sitä. En nyt. En vaiks haluisin. Haluun vaan nukkuu. Nukkuu ikusesti.

Pitäkää hauska loppuviikonloppu!!

Fighting against myself

Eilen menin lupaamaan et en oksenna ja et en enää viillä. Ensimmäist noist en oo tehny vaiks on ollukki semmone olo mut toiseen sorruin heti tänää.. anteeks.. enkä nyt pyydä anteeks teiltä vaiks ootteki ehkä pettyineit ym vaa pyydän anteeks iteltäni ku en pystyny lopettaa. Akvaariolla alko ahistaa ja tottakai kaivoin terän esii.. pitäis kai heittää roskii koko terä mut en mä ite osaa luopuu siit, tartten jonku toisen tekemään sen mun puolesta.. en kykene ees siihen ite. Luulin et ne haavat oli jo umpeutunu mut siin ku istuttii porukal alko taas tulee verta.. Selitin kaikille et vanhat haavat aukes (olihan ne tunnin vanhoja ni en suoraa valehdellukkaa?) ku en mä uskaltanu myöntää ees itelleni et sorruin..

Akvaariol kaverii ahisti hirveesti ja yritin siin jotenki saada sen rauhottuu, mut en mä osannu, en pystyny. Aloin taas näkee siin harhoi ja oli pakko lähtee. anteeks..

Eilen kävin pitkän sisäisen taistelun itteni kanssa. En pystyny olemaan ees tunneilla kunnolla, mut yritin. Eilen mun edellispäivän haavat aukes musan tunnil ja siin oli kiva selitellä opelle et miks piti päästä vessaa.. pitäis lopettaa rupienki raapimine..

Kävin eilen siel psykologilla tms. ja se oli just semmone nainen jolle en tuu puhuu. Onneks se tekee ens kerran jälkee lähettee terapiaan jollekki muulle. Kivaku se on sit jo mun seittemäs psykologi ja oon kyllästyny käymää aina sanat siat läpi..

Käytiin myös iskän kans kattoo semmonen musikaali ku Addams family ja se oli oikeesti hyvä!! Muistan vaan yhen replan suurinpiirtein mut siinä on pointti "elämä on nuorallatanssia ja nuoran päässä odottaa aina arkku".

Oon tänää läskipossuillu ihan liikaa.. Oon syöny koulussa puuroa ja leivän ja sitte akvaariolla suklaakakkua ja patongin palan ja sit viel heses ihan vitusti liikaa. On nii huono olo fyysisest ja henkisest.

Ootte varmaa kyllästyny kuulemaan tän mut mä oon päivä päivält kyllästyneempi tähän paskaan elämään. Haluun jo pois!! Mikä mua estää?? en tiiä..

please don't leave me alone

Oon yksin. Ei ketään seurana. En pysty tähän. Pelkään. Haluun pois. Ahdistaa.

Lähin ruotsintunnilta itkien. En vaa pärjänny siel. sain paniikkikohtauksen. Nyt en saa henkee. Vittu. Haluun pois. Nyt. Auttakaa joku.. En pärjää enää yksin

fat me

Hyi helvetti. Oon syöny tänää vitusti liikaa. Aamulla en onneks syöny mitää ja koulus vaa hapankorppuu ja maistoin keittoo lusikallisen. Mut tottakai tein sen virheen et lähin akvaariolt Mian kans kauppaa ja se pakotti syömää nuudelit. Kikkaki pakotti syömää ja Veerat. Meinas lentää oksennus. Ei ne päästäny ees vessaan mua ku. Oisin nii halunnu oksentaa.

Aamul oli ihan hirvee ahistus pääl mut se meni päivän aikan ohi. Siin kohin ku pääsin saloo olin jo ihan pirtee. Tä päivä ei siis oo ollu pelkästää huono, itseasias harvinaisen hyvä.

Sovittiin Lauran kans tänää et laihutetaan yhessä. Se kilon viikossa, mä kaks (mul on enemmä painoo mist pudottaa). Aletaa käymää viikonloppusin ku ehtii salilla ja sit nuortenleirillä skipataan iltapala ja lähetään lenkille. Mä saatan jopa onnistuu täl kertaa ku joku motivoimas :) pitäis vaa ensi voittaa pelko ja astuu puntaril mut en mä uskalla.. en oo yli vuotee kattonu mitä painan..

Näin tänää pitkäst aikaa Kikan!! :) sil on loma ni se tuli Saloon ja onneks mäki olin Salos tänää. Vaiks nähtii vaa ihan hetki ni se piristi kivasti. Kikka myös leikkas mun hiukset ni nyt nään taas eteeniki.

Nyt meen pakkaamaa ku pitöis saada kamat puoleks toist viikoks tänää pakattuu joten heipsun <3 p="">

my hands are screaming for help and noone is listening

Multa kysyttii tänää et mikä sun käsissä on. Tyynen rauhallisena vastasin et meil on kissoja ja et ne tykkää raapii. Juuh oliski nii. Ilmeisest oon kuitenki aina vaa parempi valehtelija ja näyttelijä ku koulus kukaa ei oo tänää huomannu mun itsetuhosuut (meinasin hypätä monta kerrost alaspäin koulun ylimmäsy kerroksest ym)

Mun jokasella viillolla on merkitys. Jos niitä menee ranteesta kyynärään päin voin nimetä jolaisen viillon ajatuksen tai tarinan. Vanhoja arpia en muista kunnolla, mutta uusimpien tarinat kyllä.

Ranteesta lähtien.
1. Olen epäonnistunut ystävä
2. En osaa auttaa muita
3. Olen aina aiheuttanut vain harmia
4. Kukaan ei rakasta minua
5. En tee inhimmillisiä virheitä. Kaikki virheeni ovat liian suuria
6. Haluan pois
7. Olen yksin
8. Tampereella minulla ei ole yhtään kaveria
9. Salolaiset kaverini eivät välitä
10. Kuolen pian
jne.

Nyt oon hypärillä ja mä en saa veren vuotoa tyrehtymään. Verta vuotanut jo tunnin. Kai se emnen viimistä tuntia loppuu. kai??

it makes me happy

Sain vihdoin terottimest sen terän irti ja ah ihana tunne ku kerranki voi viiltää kunnol ilman et tarttee hulluna painaa. Ihan sama mitä te aattelette, se tekee must ilosemman ja jaksan paremmin.

Tänää oli partiota. Jippii ja sillee.. Olin ihan helvetin ahdistunu ku meil oli veistelyy ym ja mun piti näyttää pikkusille mallii et miten veistetään. Tottakai mun teki siin sit mieli viiltää muutaki ku puuta ja olin ihan paineis. Yks niist pienist kysy mult et miks sä merja täriset. Juu selitin siin sit vaa et on kylmä mut ei tainnu mennä Eetuun läpi se selitys. Eetu näki pari viikkoo sit mun kädet mut en tiiä sit et mitä kaikkee se siit päätteli. Urheitten kerran jälkee oli Nipsujen kerta ja se vast tuskaa oliki. Suunniteltiin ens viikon samoajaexploon menoja ja tajusin et joudun menee yksin junalla riihimäelle ja siel suunnistaa. Vittu en tuu selvii siit hengis..

Nyt oon koton ja pitäis tehä marjolle kampauksii ym. katotaa mitä tästki tulee ku pitäis saada ensi veren vuoto loppumaa. Tuol se huutaa mul ettei vessaan saa jumittaa noin pitkäks aikaa..

Toivottabast teil muil oli ees hiukan parempi päivä!

knowing makes you feel more pain

Iskä on jumissa eteläafrikassa. Muut palas matkoiltansa onnellisesti suomee. Oon toki onnelline siit et kaikki on turvallisest kotona, mut sen mist kaikest oon jääny paitsi kuulemine on hirveet.. en ees tiiä miks, sillee se vaan on.

Oon tänää syöny (ja oksentanu) vitusti liikaa. Äiti pakotti mummille ja ukille kahville ja hyi helvetti. Lisäks söin pari lohkoperunaa päiväl ja se oli liikaa. Pikkuset toi mul karkkii ja tottakai sitä pitää syyä. vittu.

Oon ollu marjon kans yllättävän hyvin tänää. Katoin sen kans monta barbieleffaa (kyllä, mulla ei oo elämää) ja sen lisäks jonku nyyhkyjutun mis molemmat itkettii ja se teki mul letitki. Miks oon ollu/oon nii paska isosisko?? Mun kuuluis kertoo sille asioista, olla semmone tuki ja turva ja kaikkee semmosta, mut oon kaukana siitä. Mä vaan tiuskin, valehtelen, riitelen ja oon poissa. Mailman paskin isosisko.

Oon myös mailman paskin kaveri. En osaa auttaa kaverii ku sillä on pahaolo. Toinen kaveri viiltelee, en osaa tehä mitään sille ku ite en oo esimerkki. Kolmas juo pahaan oloon melkee viikottain ja on alkanu polttamaan, mitä mä teen, en mitää. Ei kukaan ees kuuntele mua jos joskus jotain sanon.. en puhu mitää järkevää vaiks luulenki puhuvani järkee. Oon turha. Kaikki pärjää ilman mua niin paljon paremmin.

"älä pyytele niin paljon anteeks, se menettää merkityksensä" näin mulle sanottiin. Se on totta, mut minkä mä voin sille et oon vaa pahoillani siit et oon olemas. Siit et teen aina jotain väärää. En mä käytä sitä sanaa ilman et tarkotan sitä.. Oon vaa nii pahoillani et oon tämmönen.. anteeks..

a little cut

Mul oli osittain kiva päivä. Seuriksel tanssimine ja Kiian ja Janitan ja muitren näkemine oli kivaa, mut ilo ei kestäny kauaa. Tajusin illal et tänää ja huomen tosi moni mulle rakas on lentokonees. Pelkään. No mietin sit tottakai et mitä jos menettäisin jonku niist?? todennäkösest sillo te menettäisitte mut. Kiva olis porukoitten menettää kolme lasta, mut mä en kestäis niin suurta menetystä. Oon ihan rikki. Ootan vaa et äiti lähtee pois kotoota ni voin ettii jostain jotain terävää. Maken puukko varasto houkuttelee. Ehkä sillon olo helpottaa, ehkä..

and then police came and they lived happily ever after

Eilen akvaariol meni astet lujempaa ja mietin oikeest miten haluun tappaa itteni. en tajuu miks sanoin siit kenellekkää, mut Laura ja Vera sai aarnion suostuu viemää mut päivystyksee. Mua ei vaa saanu ihan nii helpost lähtee. Mä en vaa jaksanu enää ja menin vessaa itkee.. Hetkee aikasemmin Vera sano mulle ettei oo puoleen vuoteen nähny mun hymyilevän aitoo hymyy.. mutku mä oikeesti iloitsin tyttöleirillä ja hymyilin.. enks mä osaa hymyilläkkää?? Mikä mus on vikana?? no ei noi uskonu sit ettwn oo tekemäs mitää ja soitti 112 tms, en oikee tiiä tarkkaa ku en ollu paikal. Vähän ajan pääst sinne sit tuliki jo poliisit ja ne alko kyselee. Mun onni et oon näyttelijä ja pirun hyvä valehtelee ni ne usko etten oo tekemäs mitää vaiks kaikki muut väitti toista. Niitten oli kuitenki pakko kertoo äidille ja jei äitihän riemastu.. Mut olis viety asemal jos en ois ollu nii hysteerine ja seuris olis ollu poliisiaseman vieres. Vera kerto äidil etten oo syöny ja äiti pakotti mut syömää antonios ja hyi helvetti se ruoka oli ihan liian isos annokses. Kotimatkal sitku äiti kävi kaupas mä kävin oksentaa.

Tänää heräsin joskus puolilt päivin ja olin nukkunu 14 tuntii. Tai olisinki nukkunu mut puolet siit ajast valvoin ja kirjotin kirjei ja itkin ja kaikkee. Oli ihan vitun hyvä yöki.

Äiti päätti sit aamul viedä mut kauppoihi mut siel ahisti liikaa. Sain sit ostettuu takin ja kengät ja lökärit ja hyi helvetti oon läski!! En mahtunu mihinkää kivaa. vittu.

Nyt Sini ja Jensku on meil ja pitäis olla kivaa. Oliski.. en vaa pysty lopettaa ajattelemast sitä et en voi enää luottaa kehenkää.. kai mä täs joskus onnistun taas iloitsee mut ensi pitää jaksaa keskittyy pelii. Täst tulee kiva ilta, oon päättäny sen!!

Voinko enää luottaa kehenkää?? en usko..

oh god what's happening

Minä täällä naarilassa!!! Ai että on kuulkaas kivaa!! Pikkuneidit nukkumassa ja me isoset täällåä hiukan pirteinä ;D  Vera on paras ja Laura on toinen. Veeralla on söpö nenä. didiiidiiddiiddiii laulattaa :D Veran pitää olla hiljaa. Tääl on jännää. koht saadaa vadelmarahkaaa ku mennää hakee jeeee. Keittiössä kummittelee ja ikkkunan takan on on mörköjä. Veran avunhuutoihin ei vastata, surullista :'(

Pelottaaaaaa. Jään yksin tänne kohta ku muut menee nukkumaan. Pelkään pimeetä ja noi pelottelee mua vielä lisää!! Miten mä selviän yyhyyy. En selviä. That's the point. Onneks sain kahvia. JA VADELMARAHKAA! dyndyndyyy. wulululu mua väsyttääkin ja kaikkea. Hyi.

näin hyvin MENI mun alkuviikko tyttöleirillä, mut oliski edellee nii. En oo syöny pariin päivään oikeestaan mitään. Ahdisti ruokailuissa niin vitusti. Muuten mul oli hauskaa, kunnes olin kuunnellu tarpeeks pitkään kommenttei siit miten paska oon. Luulin et oisin kestäny siel hyvin, mut toiveajatteluu. Oon vaa huono. En pärjää ees lasten kans. Ei mua siel oikeest oltais tarvittu ja tuskin tullaan tarvitsemaam enää ikinä.

Oon kuunnellu pitkään puhei mun painost ja en oo tänne valittanu siit pitkään aikaan, mut nyt en saa sitä mielestäni. Oon läski!! Mun on vittu pakko laihtuu!! Lopetan syömisen kokonaa.

Mul on ihan hirvee olo. Se tyttö on taas tuol ovella ja en uskalla lähtee pois. Alan itkee koht.. Haluun vittu pois!!! katotaa vaa ni en kestä lomaa loppuu.

the worst friend in the world

en jaksa olla pirtwe. oon väsynyt. en jaksa mitään. en mitään.. kaverilla ei oo selkeestikkää kaikki hyvin, mut mä oon nii väsyny ettwn saa aikaseks kysyy et mikä on. oon paska. Vihaan itteeni. haluun pois. vittu. mulla piti olla kiva ilta. tavallaan onki ollu ku oon saanu olla veran kans, mut mä oon huonoo seuraa. se kuolee tylsyyteen. oon paska..

hope I see you soon :)

Tä on ollu hyvä päivä, toisin ku eilinen ilta joka meni itkies ku romahdin messus.. mut ei siit sen enempää, nyt on liian hyvä fiilis et kirjottaisin siit. Oon ollu tänää kaheksan tuntii pihalla ja näytelly. rakastan näyttelemistä niiiin paljon!! Olin semmosen partiotapahtuman ku hiiohoi avajaisis ja päättäjäisis näyttelemässä lihaksikasta, kilttiä ja hurjaa merirosvoa (esitin miestä mies pulan takia). Aurinko paisto ja vaiks oliki kylmä ja oon edelleen syvä jääs ni siel oli kivaa :)

Tänään meen Veralle!! Jeee!! Oon ihan innoissaa ku pääsen sinne pitkäst aikaa. Joo okri samal ahistaa ihan helvetist ku sain päiväl yhen paniikkikohtaukden (päivän huonoib puoli) mut en anna sen estää mua menemäst sinne!! jos vera vaa kestää mua.. mutmut nyt mwen pesee mun "parran" poid ja sit sen jälkee alan pakkailee.

help me, please..

Asd.. aamu oli hyvä mut koulus ei enää ollukkaa ihan bii kivaa. Päivänavaus oli liian rankast aiheest ja alko ahistaa hirveest. Jouduin siin sit pitää mahd pitkää itteeni kasas ja selvisin tunnin loppuu ilman kohtaust. Nyt oon tääl oottamas seuraavan tunnin alkuu ja en haluu mennä enää ikibä millekkää tunnille. Haluun vaa pois. Loman jälkee meen osastolle ku ei tästä tuu rnää mitää. Päivä päivält pahempi ahdistus. Haluun vaa eroo täst olosta..

Eilenki oli hirvee olo koulun jälkee ja koulussa, mut onneks näin illalla veran ku se jo pelkästää lähel olemal saa mut voimaa paremmi. En tiiä miks, mut muitten kans joudun vetää roolii mut hänen kans voin vaa olla oma itteni. Arvosyan sitä tosi paljon.

Tänään mun pitäis illalla olla siinä kunnossa et voin laulaa messussa, mut tätä menoo oon kaukana siitä sillon.. ootan vaa et ilta on ohi.. huomenna meen esiintymään vuohensaareen ja oon ihan kuses sen esityksen kans.. onneks pääsen illalla kai veralle, sitä jaksan oottaa.

it's slowly killing me.

enkun tunti. odotan kauhulla tunnille menemistä, sillä edellisellä kerralla juoksin sieltä itkien paniikkikohtauksen vallassa pois. Minua heikottaa. Matkalla ruokailuun alkaa päässä heittää. Liian huono olo kaikin tavoin. Pääräjähtää. Rappusissa menee näkö. Seuraavan kerran kun tajuan jostain jotain makaan maassa Hennun herätellessä minua.

Olo ei ole parantunut sen jälkeen. Haluun kotiin!! Vittu mulla on paska olo. Tänään kaveri jonka näkemistä olen odottanut enemmän kuin mitään muuta sanoi että haluaisi mennä myös toisten kavereidensa kanssa. Mikä mussa on vialla?? Miksen mä kelpaa.. ymmärrän toki et oon huonoo seuraa mut oon oottqnu niin paljon et saan olla sen kanssa. oon itsekäs, tiiän sen, mut se on mulle kaikista rakkain.. nomut onnwks meen kai sittenki niille. en tiiä. oon sekasin ja en tajuu mistään mitään. vittu mä opn turha.

Eilen illalla mä olin taas askeleen lähempänä itteni tappamist. En ees tiiä miks, päivän pahaolo oli vaan liikaa. En tajuu miten Aino ja Tuuli sai mut taas hymyilemään (hetkeks) mut arvostan sitä suuresti. Onneks muut kaverit nukku ku sitä wi ois pitäny joutuu kenenkääm kestää. . anteeks ku vaivaan aina.

kuten tekstistä näkee oon sekasin, mut se on normaalii mulle. se tyttö on täällä taas ja tänään saatan jopa seuraya sitä.

Nyt jatkan matikkaan "keskittymistä". Oli vaan pakko saada purlaa ajatuksii pois.

almost crazy

juu kirjotan tänne nykyää joka välis mut pakko päästä purkaa tunteit ennen ku se on myöhäst. En viitti ees vaivata ketään täl.. kirjotan nyt kaiken milt must tuntuu joten en takaa laadukast tekstii, enkä lupaa olla loukkaamat ketää, kertokaa jos loukkaannutte.

aamu ei siis ollu mikään mailman paras, niinku tiiätte. Mul oli ihan hirvee ahdistus päällä jo aamusta ja eipä mulla tietenkää ollu lääkkeitä enää jäljellä koulurepussa ja olin lieväs paniikid jo ku pääsin polille.

Istuin siel odotustilas ja katoin niit muit nuorii siel ja en mä oo omast mielestäni niin pahas kunnossa ku ne oli.. mä oon vaa ollu hiuka alamais ja nähny harhoi jne. mut eihän siin oo mitään outoo?? no sitten ku se lääkäri otti mut ja äidin vastaan ni aloin rauhottuu. Se kerto mulle mikä mulla tutkimusyen mukaan on. vaikea masennus, paniikkihäiriö ja sit se eritteli viel itsetuhoisuuden vakavaks. Mun lääke annokset moninkertaistettiin ja alotan lomab jälkeen uuden lääkkeen jonka pitäis jotenli vaikuttaa ton tän hetkisen haiytavaikutukdena tulevaan lisääntybeeseen itsetuhoisuuteen. en kyl tajuu miten lääkkeil voi vaikuttaa mun haluun kuolla... Lääkäri ehdotti mulle myös osasto jaksoo loman jälkee ja olib siit ilone, mut kattoo nyt sit et meenkö. Ite tykkäsin olla osastolla ja haluisin kyl takasi et ei siinä mitään. Sit mul alkaa jossain kohtaa terapia tms ja lääkäti kattoo viel lääkityksii.. VITTU KU EN HALUU SYÖDÄ NIITÄ!!!!! tänäänki jätin aamulääkkeen ottamat.

osastolta ku selvisin koululle takadin olin ihan puhki. en jaksanu kouluu hetkeekää ja sen kyl huomas oppitunneil. Hissan ope ärähti mulle et eiks sua merja kiinnosta, kyl mua kiinnostaa mut wi oo voimii keskittyy. Lähin sit luokast itkuu pidätellen pois.. Kotimatka treeltä saloon oli täyttä tuskaa ja olin ihan rikki. Vitutti tieto siit et joudun partioon mis mun pitäis jaksaa esittää ilost. pystyinki, kunnes siely oli jo kaikki lähtrny. Kesken sen mun harjotusten näin taas sen ahdistuneen tytön ja mul alko pyörii ajatukdrt siit mitwn pääsisin pois.

Tiiän ettwn kestä kauaa enää. Oon ihan puhki. asiat joist ennen koin tulevani iloseks tuo mulle iloa aina vaan vähemmän.. en tiiä mikä mus on vikana. en kelpaa kenellekkään tälläsenä, ei mua tarvita. kaikilla on joku muu. oon turha.

Katoin tänään taas peilistä itteeni ja tajusin ey oon lihonu. Oon niin pettyny itteeni!! Oon paska kaikessa mitä teen, jopa syömisen pois jättänisessä. tänääbki syöny suklaata ja hampparin. Joku sano mulle tänään vitsillä et eihän sun perse mahu tohon penkkii ja mä oon siit lähin vihannu itteeni entist enemmän. pakko alkaa laihtuu. Kaikki mujt on nii kauniita ja laihoja ja mä oon vaa tälläne ruma ylipainonen olio.

miten vitus saidin tän kaiken vihan purettuu?? oon vaa nii vihanen itellrni. Onneks oon Perttelis ni saan viiltää helpommin. kunpa baa ois voimaa vetää ranteet ayki.


Let me just cry

Mul on pahaolo. On ollu maanantaist asti. Niin henkisesy ku fyysisest. Onneks mun kaverit on kestäny mua nä päivät. Maanantai ja tiistai välisenä yönä jutteöin puol yötä Ainon ja Tuulin kans. Mua pelotti ihan hirveest semmonen tyttö mun huoneessa (teen siitä postauksrn erikseen) ja sen lisäks olin taas niin alamais et halusin kuolla. Aino ja Tuuli kuitenki puhu mut ympäri ja sai mut rauhottuu, kiitos. En tajuu miten Aino on mul vuoden juttelemattomuudwn jälkee vielki niin tärkee mut onneks se on vielki mun ystävä.

Tänään saan uuden diagnoosin et katotaa nyt saanko hullun paperit. En haluis mennä sinne. En haluu olla kouluskaa. Enkä koton. Haluisin vaa olla jossain yksin itkemäs. tai ehkä en yksin.. joku sais olla mun kans, hiljaa, kahestaan. Mä pelkään. Eilen juoksin tunnilta pois ky sain kohtauksen. eka kerta tääl ku en saanu itteeni rauhottuu. Onneks sen open siskolla on paniikkihäiriö ni se ymmärs. Mult on jo tarvittavar lääkkeet koulurepusy loppu. pitäis ottaa niit lisää. en tiiä..

Oon sekasin. Vihaan itteeni. Pelottaa. Haluun vaa pois. Johonki.

have a nice day! yeah I'd like to have one too

Maailman paskin aamu. Päädyin heti aamusta viiltelemään joten jippii täst tulee hyvä päivä. Mul on tänää jotku saamarin psykologiset testit mut voisin skipata ne. en haluu mennä. Matkalla bussipysäkille meinasin jäädä auton alle. eipä tuo olis haitannu. En jaksa tätä päivää enää, haluun vaa pois.

Eilen näin pitkäst aikaa kuorolaisii ja ainon viel pidempää aikaan ja olin onnellinen. ees hetken. Itkin joo ihan helvetist eilisen aikana mut ilosta. Juttelin myös saaran kans henkevii ja se helpotti. Saara kysy multa et obks marjolla kaikki hyvin ku se on jotenkin eristäytyny, mut wn mä osannu vastata.. Toivon ettei seki joudu kestää tätä paskaa.

Olipa sekava selitys tällre nopeesti kännykäl tehtynä mut oli pakko saada kirjotyaa johki..

it can't be true..

"Merja tehäänkö tanssiesitys?" Marjo kysyy innoissaan ja laittaa musiikin soimaan. Minulla on paha olo, mutta jaksan aloittaa tanssimisen. Teemme tanssin jonka päätämme esittää perheellemme. Vaihdamme mekot päälle. Mekko päällä käteni ovat paljaat. Marjo huomaa ne ja kysyy mistä ne ovat tulleet. Sanon vain että osa tuli kissoilta ja osa johtuu siitä että oli niin paha olo.

 

Myöhemmin marjo ryntää huoneeseeni kyyneleet silmissään. "Merja mun oli paha olla.." ja näyttää kätensä. Hänen kätensä ovat yhtä raadellun näköiset kuin omani. Tämä ei vain voi olla totta, ei voi. Viaton siskoni ei ole voinut satuttaa itseään. Eihän hänellä edes ole murheita. Ei vain voi olla. Alan itkemään lohduttomasti. En kestä hetkeäkään enää. Ei Marjo, ei se voi olla totta.

 

 

 

Oliko se unta vai todellisuutta?? en tiedä.. 

 

 



I just need this..

En mä pysty lopettaa tänne kirjottamista.. tarviin tätä. Täs on nyt ollu parin viikon tauko en ees tarkkaan tiiä kuin pitkä. Yritän nyt tiivistää tapahtumat jotenki järkeväst. (ei onnistu multa.. )

Jouduin siis osastolle kolme?? viikkoo sit, en enää oo ihan varma kuin kauan siitä on. Jouduin sinne koska kolme mun kaverii otti yhteyt porukoihin ja kerto mun olosta ja et haluun tappaa itteni jne. Tack så mycket.. Nomut joo iskä vei mut päivystykseen ja ei helvetti mikä huuto ja parku ym siel oli ku en halunnu osastolle. Sinne mä sit kuitenki päädyin ja sit olin viikon siel. Onneks sinä aikana sai kaverit käydä siel ja mä oikeesti tykkäsin siit paikasta, haluisin vieläki takasi, mut en uskalla sanoo porukoil et haluun sinne.

Sillon perjantaina ku sitten pääsin sieltä pois ni oli Veran ja Kikan synttärit mitä olin oottanu ties kuin kauan. Tehtiin Veeran ja Sammyn kans kortit niille ja mun huone kimaltaa vielki siit glitterist mitöä ollaan tääl levitetty. Siel synttäreil oli kivaa mut jouduttiin lähtee liian aikasin.. Laura, Veera ja Sammy tuli siit sitten meille ja oltiin kaikki niin väsyneit et nukahdettii heti :DD

Seuraavana lauantaina piti mennä iskoleirille. Se lauantai oli myös se jona olin alunperin aikonu kuolla. No eipä siinä mitään, en mä enää sillon halunnu mitään tehdä mut se ajatus ahdisti kokoajan. En pystyny osallistuu paljoo mihinkää ohjelmaa ku itkin ja oli nii hirvee olo. Selvisin kuitenki siit viikonlopusta ja menin maanantaina kouluun. Missasin koeviikon osastol olon takii ni sen takii jouduin sit alkaa sopii rästikokei ja ilmottautumaan kokeisiin. Hirvee säätö, mut onneks kaiken muun paitsi uskonnon oon nyt saanu tehtyy.

Koulus on menny ihan jees. En mä jaksa keskittyy tunneil enkä mitään, mut oon silti jaksanu melkein aina mennä kouluun. Kerran oon jääny kotiin ku oli jo aamul niin paska olo mut muuten en oo viittiny ku poissaoloi jo kahen viikon edest..

Mitäs muuta.. Viime viikonlopun olin pitkästä aikaa pelkästään kotona ja se oli yllättävän mukavaa. Marjon ja mun välit on parantunu mun muuton kaut huomattavast, joten kotona jopa viihtyy. Tänä viikonloppuna Jennina oli meillä, mut lähti aamulla ja sit huomen pääsen pitkäst aikaa moikkaamaan rakkaita kuorolaisia joita muuten on ihan hirvee ikävä <3 p="">
Eilen olin akvaariol ja siel oli oikeesti ihan mukavaa mut mä en vaa pystyny jossain kohtaa enää olee. En ees tiiä miks.. Otin sit kolmin kertasen annoksen normaaliin ahdistukseen verrattuna lääkkei ja rauhotuin melkee, mut sen jälkee oli tosi tyhjä olo ja en tuntenu enää mitää. Ainut kohta mis reagoin johonki jotenki oli ku Vera lähti ja halas mua ja sillon aloin itkee.. Vera huomaa aina ku en voi hyvin ja on ollu tosi ihana ku on kestäny mua. Kiitos <3 p="">
Ainii!!!!! Sini tulee syyslomalla saloon ja meil on hirveet suunnitelmat sen päänmenoks ja jeeee ei olla nähty sitä piiitkään aikaan ku se on lukios nii kaukana. En jaksa oottaa syyslomaa enää hetkeekään :))

Nyt palaan tekee jotain isko tehtävää joten en tee tästä selityksestä sen pidempää ja sekavampaa, mut ainaki nyt tiiätte osittain mitä mulle kuuluu.

one step closer

Oon taas askeleen lähempänä kuolemaa. Totesin et ketään ei enää ees huvita puhuu mulle ni mitä merkitystä mulla oikeestaan on?? Oon niin tyytyväinen siihen et ihmiset unohtaa mut. Saan lähtee rauhas satuttamatta ketään sen suuremmin.

Oon ollu pari päivää tosi helpottunu, mut samal ahdistus on noussu korkeemmaks ku mitä se on pitkään aikaan ollu ja se on käytännös kokoaikasta. Tänään juttelin taas koulupsykologin kans ja se sano et sittenku pääsen hoitoneuvotteluihi ni pääsen terapiaan ja saan lääkkeet jne. Muuten hyvä mut mä en haluu mitään vitun lääkkeitä.

Oon tänään taas miettiny asioi ja oon enemmän ku ikinä ennen varma siit et mul ei oo mitään hätää kuoleman jälkeen. En mä sitä pelkää. Yks kaveri sano mulle täs joskus et ei mun ikäsen kuulu olla pelkäämättä kuolemaa. Mä ite aattelen et voin suojella muit paremmin taivaast käsin ja et oon kaikkien mulle tärkeitten kanssa joka hetki. Vaiks en ehkä fyysisest oo läsnä ni oon kyl aina.

Pari on uhannu tulla mun perässä. Mä en anna sen tapahtuu, en mistään hinnast. Ne ihmiset on liian elämän ilosii ja niil on viel elämä edessä. Mulla se on jo takana, ei mul oo enää mitään koettavaa. Heillä on.

Psykologi kysy mult et haluunko  satuttaa itteeni ja et haluunko kuolla sen vuoks et haluun eroon ahdistuksest. Vastasin rehellisest et joo ja myöhemmin tajusin et ois pitäny vastata jotain muuta. Nyt oon aikalail pulas tän asian kans ku se vahtii mua joka välis. Jouduin näyttää sil mun kädet jotka on pahemmas kunnos ku ikinä ennen ja jouduin kertoo sil et milt tuntuu haluta viiltää ranteet auki ja vihata itteensä ku ei löydä voimaa tehä sitä. Tänään saatan löytää.

En tunne mitään. Tuijotan nytki vaan tietokoneen näyttöä ja kirjotan turhanpäiväsii sanoi. Millään ei oo enää merkitystä.

hello again

okei en saa tota toist blogii varmaan ikinä valmiiks. Nyt on kuitenki pakko kirjottaa täst päiväst et oikeest käsittäisin mitä tapahtu. Haluisin kirjottaa perjantaistki mut en vaa pysty.

Tänää menin sit vihdoin koulupsykologin luo ja se sano et jotkut mun kavereist oli ottanu siihe yhteyt ku oli must huolissaa (ne jotka sen teki vois ystävällisest kertoo). Se nainen sano ettei voi auttaa mua mitenkää ku mun ahdistus on niin voimakast jne. kuulemma tartten lääkityst ja siihen mä en suostu. No se sit sai mut jotenki ihmeen kaupal soittaa iskän hakee mut koulust ja viemää päivystyksee. Ei en ois halunnu et porukat tietäis, mut onpahan ees yks asia pois päivä järjestyksest. Päivystykseen meneminen oli tosi turhauttavaa koska en mä oo kirjoil tampereel ja siks se lääkäri joka mut otti vastaa oli tosi töykee ja hoki vaa et se on sun pääs se vika ja se ei muil puhumal katoo. IHAN NIINKU EN VITTU ITE TIETÄIS ET MUL ON PÄÄS VIKAA!!!!! saatana!! No se sit lopult laitto mul lähetteen nuorisopsykiatrian osastol tms ja nyt vaa ootan aikaa sinne.

Ainii mul ei oo enää ku 12 päivää jäljel tätä paskaa (tän päivän jälkee). Ihmiset on yrittäny puhuu mua ympäri ja yrittäny saada mut muuttaa mieleni. Hetken jo luulin et ne ois onnistunu, mut nyt tiiän et siin ei ihan noin helpol onnistuta. Oon nii kyllästyny tähän paskaan ja hei, mä yritin hakee apuu ja oisin ollu valmis ottaa sitä vastaa, mut en enää jaksa.

kirjotan varmaa huomen tai joskus hiukan lisää, mut nyt meen nukkuu ku nii pahaolo kaiken tän jälkee.

...

 Mikä mua vaivaa.. Ois nii paljon kerrottavaa, mut en saa mitään sanoiks asti. Oon ollu kipeenä ja ehtiny ajatella kaikkee, mut en uskalla enää kertoo ajatuksiini täällä ku tajusin (vihdoin.. ) et kuka tahansa voi lukee ne ja et tätä blogii lukee niin moni joitten en sitä haluis lukevan. Sori en tykkää anonyymeist lukijoist ku häiritsee ku en tiiä ketä ootte.. Sen ymmärrän et jos sillon tällön sattuu lukee, mut monet lukee iha muutenki.. Nomut joo en valita siit enää sen enempää.. Meil oli tänää tykitys ja se oli tosi kivaa, mut voimat loppu kesken ku fiksuna halusin kouluu.. Nomut joo en oikeest haluis avautuu tääl sen enempää.. Taidan tehä blogin mihin voin kirjottaa ihan rauhas ja johon lukijoiks pääsee vaa ne jotka oikeest sinne haluu. Tuun kyl kertoo tännekki kuulumisii ja tapahtumii, mut en enää vaa pysty puhuu siit miten oikeesti ajattelen. Joten sanotaanpa vaikka näin: Oon ilosempi ku pitkään aikaan, mut mul on sellasii ajatuksii joitten en haluu leviivän, joten ihmiset, jos sanon et kaikki on hyvin uskokaa!! :) noni heihei, kirjottelen taas joskus ku oon saanu ton uuden blogin alkuu. Ja jos haluu sen lukijaks ni siit vois sit kertoo mulle.

It's way too much

Kaikki mitä täs on tapahtunu on ollu mulle ihan liikaa ja siks oon niin väsyny etten oo ees kunnol saanu kirjotettuu enkä saa nytkää joten yrittäkää kestää. En tiiä mitä viime kerral kirjotin ja oon laiska tarkistaa. En tiiä kerroinko siitä miten iskä luki mun anteekspyyntö kirjeen ja romahti lattial itkien ja miten mun vanhemmat vihdoin oppi kertoo et ne välittää. Oon vihdoin saanu niilt vapauksii ja mun on annettu elää vapaammin (toivottavast kestää). Perjantaina naarilassa oli tosi kivaa ja oli ihanaa ku Sammy ja Luci (Vera) tuli meil. Juu okei erilaisten syitten takii sain siel paniikkikohtauksen ja tuli itkettyy nii Kikan ku Veranki kanssa. 

Sunnuntain oli lähel etten kuollu Roosan kanssa liikenneonnettomuudes mun paskojen ajotaitojen takii. Menin siis pelaamaan pesistä Saloo mut ei ollu tarpeeks porukkaa ja päätettii lähtee lukiol pelaa lentist. Matka lukiol ei menny ihan niin hyvin, mut en jaksa selittää tarkemmin mitä tapahtu. Sori oon vaa nii väsyny. Pelates mulle iski vasta se paniikki siit ajamisest ja onneks sain Valtterilt sakset ni sain sen nopeesti alta pois. Sain myös juteltuu vihdoin Jeren kans ja sain tietää siit asioi mitä en ois ihan heti uskonu. En niist kerro kuitenkaa sen enempää ku ei oo mun asioi. Pääasia et ollaan sovittu.

Tä päivä on menny pienes pelos kokoajan ja oon varmaa tulos kipeekski joten olo kaksin verroin kamalampi. En ollu tarpeeks vahva taistelus itteeni vastaan ja oon taas alkanu viikonloppun viiltelee.. En osaa sanoo asiast muutaku anteeks.

Oon saanu täält jo nyt yhen kaverin jolle voin kertoo kaiken ja oon siitä tosi kiitollinen. Tänäänki sain puhuu sille ku en muita viittiny vaivata. Se oikeesti osaa auttaa ja kuunnella ja tuntuu et se välittää. Miettikää oon ollu tääl vast kaks viikkoo ja sain jo ystävän!! Ehkä mus ei ookkaa kaikki ihan nii vial ku oon luullu..

Sori en nyt oo vielkää ehtiny muokkaa ja oon nii väsyny etten jaksa ettii kuvii.. ´

Nyt meen nukkuu et silmät saa lepoo tält taukoomattomalt itkemiselt. Öitä muruset <3 p="">

I haven't done anything today

Teen ne muokkaukset tms täs joskus sittenkun ehdin, mut johonki oli pakko päästä purkaa ajatuksii ni saatte viel lukee erittäin huonoo tekstii ja kestää tota ulkoasuu.

Tän päivän piti olla ilonen ja hauska ja niinhän se osiltaan olikin. Meillä oli ryhmäytymispäivä ja meiän luokasta on tulossa aina vaan yhtenäisempi. Kierrettiin myös koulun saleja ja saatiin infoa ilmasutaito aineista. Siellä sit jossain niist paikoist mua alko ahdistaa ja lopult päädyin mahdollisimman kauas muista hengittää rauhas. Meiän tutoroppilaat kysy et onks kaikki hyvin ja usko ku sanoin et on. Jossain kohtaa piristyin taas ja kaikki meni hyvin, mut sit meiän orpojen (eri kaupungista yksin muuttaneiden ja mun joka ei muuttanu yksin) kokoontumises aloin miettii asioi jotka jäi saloon ja moni muuki ajatteli selkeest asioi. Meil tuli sinne kunnon itkuporukka. En ees pysty sanoin kuvailemaan miten ikävä mul on joitain ihmisii ja miten tiiän et kenelläkään ei oikeesti voi olla mua ikävä. Sittenku kaikki oli saanu lopetettuu itkemisen oli aika lähtee kotiin. Päätin kävellä keskustorille jonne on pidempi matka ku lähimmäl bussi pysäkil, mut halusin käydä kaupas. Voitte vaan kuvitella sen vitutuksen määrän ku siel ei ollu mitää saksii terävämpää (ja kyllä ajatukset pyörii viiltämises, mut toistaseks en oo tehny mitää.) Kävelin koululta torille ihan sumussa ja en ees tajunnu kattoo liikennevaloi. Meinasin siis jäädä tänään auton allekki. Enkä ees säikähtäny sitä vaa ajattelin et eipä toi ois muuttanu mitää. En oo tänään oikeestaan ajatellu sen jälkeen. Oon vaan maannu sängyllä ja tuijottanu kattoo. Muut jaksaa kuntoilla ja munki pitäis, mut en vaan jaksa. Voimat niin vähissä.

En muista mikä päivä Kristian tai Aleksi sano mulle ku tekstasin tunnil ja olin jotenki tosi kyyrys ja pää alaspäin et näytän masentuneelta. Teki mieli huutaa siin kohtaa mut vastasin vaan naurahtaen et minä vai, en todellakaa oo masentunu. En tykkää ku siit asiast tehään vitsi.. Sillonku joku puhuu siit vitsinä tai ku joku puhuu sillee et oisin voinu vaiks tappaa itteni ku en jaksanu tota enää ja nauraa samal, saa mut kunnol suuttumaa.

En tunne mitään. Haluisin tuntee jotain, ees kipuu. Voin sanoo et mul on ikävä Veraa ja Sammyy ja montaa muuta, tiiän sen, oonhan itkeny sen takii monta päivää, mut silti täl hetkellä en tunne ees ikävää. Oon kai vaan tunteeton paskiainen.

 

 

I'll start a new and (hopely) better life

En oo ehtiny kirjottaa kunnol, mut koulu on alkanu hyvin lukuunottamat kemiaa ja oon jo nyt saanu kavereita. Koulun omat kurssit on kivoja ja en enää osaa ajatella et oisin menny mihinkään muuhun kouluun. TYKissä vaan hyväksytään kaikki niin hyvin :) Aattelin nyt kirjottaa viimisen kerran tähän blogiin ja tehdä uuden ja paremman blogin tai sitten muuttaa kaiken täs blogissa ja yrittää kirjottaa parempaa tekstiä. Mitä mielt ootte et mitä teen??

Oon ollu tosi väsyny mut onnellinen viimeaikoina. Tai no lukuunottamat viikonloppuu.. Perjantain kävin akvaariol ja en oo ikinä saanu tollast noin ilost vastaan ottoo ja se oli tosi mukavaa. Toki iltahartaus meni vähän ketuiks ku tajusin miten paljon ihmisii siin oli ympäril ja se oliki sit menoo rauhottumaan ulkopuolel. Lauantaina ku porukat käski tekee läksyi sain kuunnella helvetillist huutoo.. En osannu/osaa kemiaa ja turhauduin siihen etten tajunnu mitä kysyttiin ja mitä ne sanat tarkotti. Pyysin iskält apuu ja se ja äiti alko heti raivoomaan siit miten en muka ollu yrittäny.. Yritin oikeesti.. En kestäny sitä ja puhkesin itkuu ja siitäkö vasta huuto alkoki.. Sain kuunnella syytöksii jotka vieläki soi päässä ja en ikinä unohda iskän sanoja jotka se huus ääni täynnä inhoo: "haista sinä iso vittu, saatana!!" Toi ehkä kuulostaa teist huvittavalt mut se on oikeest kaukana siitä.. Oon kokoajan tosi epävarma siin mitä teen ja en enää uskalla sanoo mitään ku aina joko iskä tai äiti tai joku kaveri suuttuu mulle.. Niin on käyny nyt liian monta kertaa..

Sunnuntai oli onneks hiukan ilosempi ja käytiin Sammyn ja parin muun sporttiksel ja kesiksel olleen ohjaajan kans flowparkis :) Joo toki riehuttii liikaa ja hilluin siel yläilmois ilman et köydet oli kiinni ku halusin kokeilla milt se tuntuu, mut se oli kivaa. Ennen ku mentiin Marielin kans viimisel radal, mun verensokeri laski tosi alas ja alko heittää pääs. En kuitenkaa fiksuna kuunnellu elimistööni vaa kiipesin sinne ylös ja se rata oli liian rankka mul.. Voimat loppu ihan täysin mut onneks siel on niit pelastajii.

Nyt yritän keksii et mitä teen tän blogin kanssa joten kiltit kaikki vaan kertokaa et mitä teen tälle!! lopetanko, alotanko uuden vai muokkaanko??

I can't write

En osaa enää kirjottaa mut en myöskää ehi.. Avasin koneen tänään ekaa kertaa viikkoon ja saman tien iskä tuli ilmottaa et pitää menä nukkuu.. Ehkä sit kirjotan huome autos joten postaus saattaa tulla joskus aikasin aamul. Oisin niin kovin halunnu kirjottaa enemmän nyt, mut iskä on nii vitun ärsyttäväl päällä taas et en ehi.. Kuulemma pitää mennä ajois nukkuu ku herätys viidelt, mut vittu mähän en nuku todellakaan viel tähän aikaan ku en vaa saa unta joten ei paljoo kiinnosta mitä vittua se mulle sanoo.. Kello ei oo viel ees yheksää ja pitäis muka olla nukkumas. En oo enää mikään pikkukakara jota voi määräillä, miks se ei voi vaan tajuta et mul on eri rytmi ku sil ja en vaan yksinkertasest saa unta viel pariin tuntii.. Menny viikonloppun muutenki hermo siihen, mut selitän huome lisää, ehkä, jos sillonki ei kielletä käyttämäst konet ja pakoteta nukkumaan.

everything changes even if I hate it..

Huomen alkaa koulu. Suurimmal osal kavereist se alko jo tänää ja ne selvis siit ihan hyvin, mut niil oli kaikil joku tuttu siel.. Mä meen yksin kaupunkiin jost en tunne ketään ja pelkään enemmän ku ikinä. Tiiän et saan kaverei, mut silti pelkään etten saa. Samal en kuitenkaa haluu saada niit kavereit ku tulee sellanen tunne et oon ns. pettäny kaverit Salos. En haluu ajatella näin ja yritän ajatella positiivisest, mut se on nii vaikeeta. Voin pahoin henkisest ja fyysisest ja tekis mieli tehä jotain itelleni, mut toistaseks suklaa (ah miten ihanan epäterveellistä..) on saanu mut pysymään kasassa. Akvaariol en kyl tänää oikeen jaksanu, mut onneks Mial juttelemine autto. Jossain kohtaa sain lievän kohtauksen, mut sain itteni rauhottuu poistumal siihen ulkopuolel. Ostin tänään erilaisia sisustus juttuja mun huoneeseen ja huomen pääsen sisustaa. Jotain positiivist huomiseski.

Ei kukaan tietäis miten aikakone rakennetaan ni et voisin skipata huomisen??

so alone and same time so many people around me

Lupasin eilen kirjottaa tänään siit matkasta. Ihan liikaa kerrottavaa ja vaiks yritän tiivistää ni voi tulla tosi pitkä ja sekanen teksti joten en ihmettele jos kukaan ei jaksa lukee loppuun asti. Kirjotin siel matkapäiväkirjaa ja kirjotan tänne sen mitä kirjotin sinne.

Lauantai 3.8

Lähdettiin aamulla ajamaan lentokentälle 4.15. En nukkunut viimeyönä ollenkaan, sillä pelkäsin lentämistä niin paljon. Itkin kokoyön ja aamulla kerroin vanhemmilleni pelostani. He vähättelivät ja sanoivat että minun pitää rauhoittua ja etten saa muiden huomata pelkoani. Vasta Sveitsiin laskeuduttuamme pystyin hengittämään kunnolla ja sain tärinän lakkaamaan. Kandersteg jossa nyt olemme on kuvan kaunis paikka jollaista en olisi osannut kuvitella olemassa olevaksikaan. Kaikkialla on vihreää ja Alpit tuovat turvaa tähän pieneen kylään jossa on vain 1200 asukasta. Muiden maiden partiolaiset ovat mukavia ja suomalaisia täällä ei ole kuin me. Tiesin jo ennen matkaa etten tulisi toimeen muiden ikäisteni suomalaisten kanssa, sillä he ovat todella lapsellisia ja samalla ihan liian teinejä. Olen yksin teltassa ja tekisi mieli itkeä. En jaksa olla sosiaalinen ja muiden mukana kiertelemässä. Jo nyt on hirveä koti-ikävä. Haluaisin vain kotiin, takaisin suomeen.

Sunnuntai 4.8

Ei jumalauta.. En nukkunut viimeyönä silmäystäkään koska vieressä kulkee junia. Tänään oltiin kauniilla alppijärvellä ja vesi on täällä oikeesti sinistä ja kirkasta. Mentiin järvelle kondolilla, mutta laskeuduttiin alas kävellen. Polvi tietenkin petti ja sattuu niin helvetisti. Toisaalta hyvä huomata olevansa elossa. Muut ovat jossain kiertelemässä ja tutustumassa ulkomaalaisiin, itse haluan vain nukkua. Ikävä kavereihin senkun kasvaa ja en tiedä kuinka kauan pystyn pitämään kyyneleitä enää sisällä. Nyt lähetään syömään ja vaikka ruoka onkin partioruuaksi hyvää, en saa mitään pysymään sisällä.

Maanantai 5.8

Päivä jota olen pelännyt tänne tulosta asti. Olemme kokopäivän leirissä suorittamassa merkkejä ja se tarkoittaa etten saa olla rauhassa sillä pitää kiertää ryhmissä eri pisteillä. Menemme myös kylpylään. En haluaisi näyttäytyä bikineissä tällä vartalolla. En jaksa muita enää, sillä kokoajan kuuluu "ihan vaa läpäl" "hyi toi on ruma" jne. En tykkää kun he arvostelevat muita ulkonäön perusteella. Toki muut täällä ovat kauniita ja laihoja ja kaikkea sitä mitä minä en ole, mutta ei se oikeuta puhumaan pahaa toisesta. Muilla aamu alkaa meikkaamisella ja vaatteiden tarkalla valitsemisella, itse laitan päälleni vain jotain ja en todellakaan meikkaa leirillä. Illalla on international evening ja tuskin pystyn olemaan siellä kovin kauaa, sillä ahdistus pahenee kokoajan.

Tiistai 6.8

Heräsin aamulla kuudelta ja istuin ulkona katsomassa auringon nousua. Auringon nousu on täällä niin kaunis. Ei sitä voi edes kuvailla. Harmittaa kun en ottanut kameraa mukaan. Muut lähtivät tänään haikille, mutta koska Karkki tiesi miten paskat polvet minulla on hän antoi minulle tehtäviä joita pitää suorittaa päivän aikana. Puoliakaan en ymmärrä, sillä englantini ei ole niin hyvää että tietäisin kaikki nämä sanat, mutta yritän tehdä parhaani. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaa tuntuu siltä että haluaisin soittaa jollekkin. Olen tulossa kipeäksi ja tunnen kuumeen nousevan. En jaksa välittää, sillä englantilaiset halusivat minut pelaamaan jalkapalloa heidän kanssaan ja minähän menen vaikka kuolemantaudissa. Kuuma kaakao tulee tekemään päivällisellä niin hyvää.

Keskiviikko 7.8

Olen kuumeessa, mutta tämän päivän ohjelmaa en halunnut jättää väliin. Olimme koskenlaskussa ja se oli kivaa. Tunsin jopa kerrankin kuuluvani porukkaan. En tiedä mikä minuun meni teltoille palattuamme, mutta muiden ollessa muualla en enää hillinnyt itseäni vaan otin sakset käteeni ja viilsin. En saanut itseäni hillittyä, mutta sakset eivät olleet tarpeeksi terävät. Olen jäässä ja tärisen ja en todellakaan ole menossa muiden mukana last night partyyn eli diskoon, sillä en pysty olemaan ihmisten kanssa juuri nyt. Eilen kun lähdin iltaohjelmasta pois, karkki tuli kysymään mikä minulla on ja kerroin kaiken. Olo helpotti hiukan, mutta nyt se on taas kahta kauheampi.

Torstai 8.8

Tänään lähdimme kohti geneveä ja hyvästelimme kaikki uudet kaverimme. Olen nukkunut kokopäivän. Kuume on korkea, mutta se alkaa laskemaan. Olisin joutunut alunperin huoneeseen, jossa oli ihmisiä joiden kanssa en halunnut olla, sillä he eivät nuku yöllä, mutta onneksi pääsin nuorempien kanssa. Muut olivat kaupungilla sillä aikaa kun nukuin ja ah täällä on nettiyhteys, vihdoin saan yhteyden kotiin. Noi kakarat eivät ole hiljaa ja kello on jo ties mitä. Haluan vain nukkua.

Perjantai 9.8

Täytän tänään 16. Haluaisin vain skipata päivän, sillä yöllä pääsen vihdoin kotiin ja en halua lentää. En halua olla näiden ihmisten kanssa enää hetkeäkään, sillä kaikki kaverini joiden kanssa haluan olla ovat suomessa. Muut lauloivat tänään minulle onnittelulaulun ja koska pahaolo oli ja on niin kova aloin itkeä. En jaksa enää hetkeäkään ja rehellisesti sanottuna tekisi mieli hypätä junan alle nytkun olemme rautatieasemalla. Onneksi pian kotiin.

Siinä oli erittäin tiivistetysti ja lyhyesti matkastamme.

Tänään mun kummit tuli ja niitten kans on aina yhtä hirveet olla. He on tosi mukavii ja niin on ne lapsetkin, mut ne ei jätä rauhaan ja en jaksa yksinkertasest olla kokoajan ilonen ja esittää et kaikki on mitä parhaiten. Stressaan ihan helvetist tiistaist muuttoo ja tänään ku iskä alko huutaa mul jostain asiast ni alko tuntuu etten ees haluu muuttaa.

Mul ois paljon muutaki kirjotettavaa, mut ehkä jätän ne toiseen kertaan ku niin paljon selitin jo täl kertaa.

 

 

 

Ah ihana tulin suomeen eilen ja omas sängys oli ihana nukkuu. Matka oli ihan pirun rankka mut selitän siit vast joskus (huomen ehkä jos saan aikaseks) mut nyt en jaksa ku oon Veerojen ja Jenninan kans meil. Oli ihana nähä ne tänää pitkäst aikaa ja ku sain Veeralt synttärilahjan (täytin siis eilen 16) meinasin alkaa itkee. Käytiin kattoo Veran viiminen esitys ja oisin halunnu et seki ois tullu meil mut eise ehtiny..

Mut nyt en jaksa enää selittää enempää vaan meen noitten kans säätää jotain vaiks nukahdan kyl koht ku oon niin väsyny.

Huome saatte kuulla lisää joten heipsun ja huomiseen :)

I'm full of hate

Tulin tänää kotiin leiriltä ja oon ihan rättiväsyny. Vituttaa ja ahdistaa ja en vaa jaksa itteeni. Tuntuu et oon epäonnistunu kaikes ja niinhä mä oonki. Kaverit hylkää ja ketään ei kiinnosta. Hyvä tilaisuus vihdoin tappaa itteni tänään tai huomenna ni ei tartte kokee sitä paskaa mitä Sveitsin matka tuo tullessaa. Tai sit mä vaan meen sinne matkal ja katoon kaikkien ihmisten elämäst täysin. Muutan samantien Tampereel ja jätän käymät muual ku koton. Olkaa tyytyväisii ette joudu kestää mun rumaa naamaa ja paskoi juttui enää.

Leiri oli ihan kiva ei siin mitää mut sain siel paniikkikohtauksii enemmän ku pitkään aikaa ja niiten peitteleminen lapsilt oli hankalaa.. Leirin jälkeen kaveri ois halunnu mut kanssaa uimaa, mut vanhemmat ei päästäny. Täl hetkel se on toisel kaveril ja mua ei enää kiinnosta paskaakaan ku mut voi korvata niin helpost. Eniten vituttaa se et toinen sanoo et haluu nukkuu koton yön ja sit lähtee nii helvetin kauas. Ei tartte enää olla mun kans tekemisis.

Mul on rehellisest sanottuna paska olo ja vihaan itteeni. Haluun kuolla. En enää jaksa välittää siit et mitä oon luvannu muil, ei niit kiinnosta. Seki tuli täs viikol selväks. Kaverit puhuu vaan pojist ja itte yritän jaksaa kuunnella, mut rehellisest sanottuna alkaa tulee korvist ulos se sama paska "en riiä mitä pitäis tehä ku ei se kuitenkaa tykkää must" vittuku sitä et tykkääkö ei tiiä enneku kertoo ja ku yritän antaa ystävällisii neuvoi ni múa ei kuunnella. En vaa jaksa jauhaa samaa paskaa päiväst toiseen ku siit ei oo mitään hyötyy.

Sori ette tuu näkee mua enää, teen sit mitä tahansa. Täl kertaa en anna anteeks niin helpol. Miettikää joskus mitä teette ja sanotte, te satutatte mua enemmän ku mikään muu. Se et sanotte välittävänne ja rakastavanne ja ette kuitenkaa tee elettäkään sen eteen et todistaisitte sen ja saisitte mut uskomaan satuttaa eniten. Mä välitän teistä, mut en enää jaksa uskoo et ne vähätkään jotka musta on välittäny välittäis must enää.

Vaiks oonki vihanen muille, mut täl hetkel oon enemmän vihanen itelleni koska oon niin paska. Vihaan iteenni!!

to be someone else

Haluan olla joku muu.

Haluan olla onnellinen, normaali.

Haluan olla erilainen kuin nyt.

 Haluan parantua.

 Haluan ajatella vain muita, muiden parasta.

 Haluan muuttua!!

 

Haluun niin monia asioita, mut kaikista eniten haluan muuttua. En haluu olla sama vanha paska minä joka ei osaa ajatella muitten parasta vaiks haluiski ja joka satuttaa muit ja joka vaan aiheuttaa muil ongelmii. En haluu olla se jota on pakko sietää ihan vaan siks et se ois jotenki velvollisuus.

 

 

 

Miten pystyisin muuttaa jotain mitä mä oon siihen mitä en oo?? Voin ostaa uusia vaatteita, värjätä ja leikata hiukset ja alkaa esittää ilosta ja kilttiä naapurin tyttöä. Mutku mä en oo sellanen.. Voin muuttaa ulkokuoren ja voin muuttaa sen mitä ihmiset musta näkee, mut en voi muuttaa sitä mitä oon sisältä. En voi muuttaa sitä et voin pahoin, vaiks ihmiset niin luulee, mut voin peittää sen. Voin peittää kyyneleet, voin peittää kaikki tunteet.

 

 

 

Vedän taas varmaan mun suojakuoren päälle ja alan hyödyntää näyttelijän taitoi. Opettelen hymyilee silmil niinku osasin ennen ja en näytä milt must tuntuu oikeesti. En enää ikinä sano mielipiteitäni vaan yritän sulautuu joukkoon. Elän toivos et joku huomaa mut, mut samal peläten sitä.  En haluu enää olla erilainen. Mä muutun.

 

 

 

Vihaan itteeni ja sitä millanen oon, joten mun on pakko onnistuu. Muutan itteni.

 



I can't control it..

en pysty lopettaa.. en pysty. Haluun vaa kokoajan viiltää lisää, olo ei helpottanu viel.. en vaa pysty.
Tarviin apuu. Mua pelottaa. En saa itteeni lopettaa. en tunne yhtään näist. Haluun tuntee kipuu, jotain. Ahdistaa. En saa happee. Sekoon..

what to do??

Ah ihana pitkäst aikaa yksin. En tykkää olla yksin, mut tekee hyvää olla pitkäst aikaa yksin ku saan purkaa sen kaiken ahdistuksen mikä on kasaantunu täs viimeaikoin.

Olin tänään akvaariol ja ennen sinne menoo olin päättäny et siit tulee kivaa. Olihan se loppujen lopuks ihan kivaa, mut välis meni aika persiillee.. Lähettiin Sammyn ja Veeran kans juoksee kaatosatees kauppaa ja Jenninan kans jätettiin Veera sinne.. Ei tarkotettu sitä millää pahal, mut siit kaupast ei saanu mitä haluttii ja lähettii juoksee seuraavaan paikkaa.. Veera ei ilmeisest kuullu ku sanottiin et mihin ollaan menos ja suuttu.. Mut juoksemine satees oli ihanaa <3 aika="" ajatuksii="" akvaariol="" anteeks="" ei="" helpotti="" hettii="" hirveen="" hirveest="" hteny..="" huomas="" huomattavast.="" huono="" i="" ihan="" j="" ja="" jenskun="" jo="" jossain="" juttelee="" kans="" kohden="" kohtaa="" ku="" l="" loppuiltaa="" luokse="" meni="" menos="" mit="" mul="" mut="" ni="" ohi.="" oli="" olo="" oltiin="" osittain="" p="" paha="" pahaa..="" palattiin="" purettuu="" sain="" se="" sen.="" sen="" siel="" siit="" silti="" sitku="" tarkotettu="" tehtiin="" tuli="" veera="" veeral="" vera="" veran="" yksin="">
Tein sopimuksen et jos kaveri lopettaa tupakoinnin ni mä lopetan viiltelyn.. En yhtään tiiä mitä tästäki tulee. Haluun yrittää, mut mitä jos sovittais et se alkaa vast huome?? Sä poltit tänää viimisen tupakan ja mä saan viiltää viimisen kerran et saan tän ahdistuksen pois?? Menis ihan tasan sit..

En haluis viiltää mut en pysty olee tän olon kans, joten anteeks ku sopimus menee heti rikki, mut lupaan, ihan oikeesti, et lopetan huomenna.

pelkään et en pysty lopettaa, mut yritän..

 

will you be my friend when we are old??

Noni nyt ehin kirjottaa kunnol jotain ku Veera ja Jennina voi pitää toisillee seuraa hetken. Jajuu oon kyl tosi hyvä kaveri ku ne on meil ja jätän yksin.. Oli vaan pakko päästä kirjottaa ja purkaa ajatuksii.

Mist alottaisin?? Varmaan maanantaist on hyvä alottaa vaiks pääosin kerroinki sen tapahtumat jo eilen. Oltiin siis jukuparkis. Pelkäsin sinne lähtemist ihan hirveest mut se meni tosi hyvin paluumatkaan asti. Sillon pelästyin ihan liikaa ku bussi pysähty nopeest tms. En tiiä miks, mut ainaku pelästyn tulee refleksin omasest kiljasu, vaiks en tykkää kiljuu ku se vaan tuhoo muitten korvat. Ihmiset suuttu mul siit ja mul tuli ihan hirvee olo ku en ollu sitä tarkottanu mitenkää pahal, en ees ite tajunnu koko asiaa. Siin sit jäin ulkopuoliseks ja lopult olin yksin siel ihan takimmaisel penkillä "nukkumassa". Olin ehkä sen näkönen et nukuin ja silt halusinki näyttää ja halusin vaan kadota maan päält. Oli ihan hirvee olo, mut jotenki sain itteni pidettyy kasas siihen asti et joku laitto soimaan jonku tosi kauniin kappaleen, mis oli kauniit ja merkitykselliset sanat. Siin kohtaa en vaa pystyny pitää kyynelei sisäl enää. Sain itteni rauhotettuu, mut sit loppumatkast Vera tuli herättää mua ja kysy et onks kaikki okei. En vaa pystyny pidättelee itkuu. Siit sit piti jotenki saada itteni rauhottuu ennen Veeran mökil menoo ja yllättävän nopeest onnistuinki.

Täs on monta päivää ollu sellanen tunne et pitäis saada purkaa tuntei ja ajatuksii, mut en mä oo osannu avata suutani ja Veeran mökil se on ollu tosi hankalaa ku aina joku muu kuulis. Tänään ku ollaan meil noitten kans, ni haluun vaa pitää hauskaa enkä vaivata niit turhan päiväsil aisoil. Kaipaisin vaa sitä et sais juteltuu ja todennäkösest ku must on kyse ni itkettyykki jonku kans.

Täl viikol mun yks tuttu jonka kans oon jutellu ehkä kerran tai kaks kuoli. Se oli mulle silti aika iso asia ku miettii sitä miten toinen joutu lähtee niin aikasin ja miten sit taas on joitain jotka haluis lähtee jo, mut ei pysty. Mun yks kaveri otti sen asian tosi raskaast ku tä poika oli ollu sen pikkunen viime kesän riparilla. Tänään ku oltiin pelaamas pesistä (jostain syyst uskalsin..) ni se oli ihan sekanen ja puri itteensä jne. Mua alko pelottaa et miten se selvii kaikest ja oisin halunnu jutella, mut ei siin oikeen voitu ku siel oli niin paljon muitki ihmisii.

Mul on soinu tänään pääs sellanen partiolaulu joka lauletaan aina ennen ku leiri tms. loppuu. Siin ollaan kaikki isos sisaruspiiris ja se on jotenki ihana hetki. Parhaimmillaan oon laulanu sitä 10 000 ihmisen kans. Ne sanat vaan merkkaa mulle tosi paljon ja antaa toivoo siit et saan pitää nä kaverit viel sillonki ku oon aikunen ja ehkä viel vanhuksenaki muistella yhdes jossain kiikkustuolis kaikkee tyhmää mitä ollaan tehty.

Tää ystävyys ei raukene

vaan säilyy ainiaan.

On suuri silloin riemumme,

kun jälleen kohdataan.

 

Tiet kauas voivat loitota

Jää muistot sydämiin.

Siis vielä kiitos kaikesta

ja terve, näkemiin.

not enough time

Aika on menny täs ihan tosi nopeest ja koht onki jo loma ohi.. :( toisaalt ootan muuttoo innoissaa, mut silti en haluu et aika tääl näitten ihmisten kans loppuu.. Sunnuntain Vera tuli meil ja sekos ihan täysin mun tabletist. Raiskas mun kamerat ja kirjotteli ihmisil hienoi viestei koska siit kuuluu niin hauska ääni :D Maanantain Sammy tuli meille heti aamusta ja herätti Veran. Oltiin meil hetki ja sit lähettiin Jukuparkkiin akvaarioporukan kans. Jukuparkkiin meno jännitti ihan pirust, mut siel oli tosi mukavaa. Sielt menin sit Veeran mökille. Tiistain oltiin uimas meres jonka vesi oli jäähtyny edellisest päiväst sen 10 astet ja oli 8 asteist. Onneks oli sauna :D tänään sit tultiin Veeran kans meille ja huomen pitäis lähtee pelaa pesist, mut kattoo nyt mitä siitäki sit taas tulee ku en oo pelannu koko kesälomal. En nyt viitti selittää sen tarkemmin mitään ku Veera kuolee koht tylsyyteen, joten heipsun kaikki ihanat <3

because I don't have life

koska mul ei oo elämää ni kirjotan tänään viel toisen kerran.. :D mut on pakko saada kirjottaa ku huomen en muista enää kuitenkaa. Eli siis olin tänään akvaariol ja aluks en ois halunnu mennä ja ahdisti ihan helvetist mut onneks menin koska asiat lähti selviimään.

Ensi ku menin sinne oli sellanen tunne et haluun pois, mut sit Kikka tuli siihen juttelee mul. Se huomas mun siteen kädes (muut paitsi se usko et se johtu kaatumisest ja ranteen nyrjähtämisest..) Mua ei kuitenkaa haitannu vaiks Kikka alko sit kyselee mult ku oon jutellu sen kans ennenki ja ku se on monta vuotta vanhempi ja kokenu ite nuorempana saman ni se osas neuvoo ja kuunnella ja oikeesti ymmärs. Aloin itkee siin akvaariol kaikkien nähden, mut se ei haitannu mua sillä ne kyyneleet oli ilon kyyneleitä ja sitä miten onnellinen olin siit et sain puhuttuu kaikki asiat läpi jonkun luotettavan ja ymmärtävän ihmisen kans. Kikka neuvo miten mun kannattais mennä juttelee Jerel (uskallus ei viel tänään riittäny..) ja sit ehdotti et antaisin kaikki ylimääräset terävät esineet pois mun huoneest ja vessast jollekkin kaverille. Silleen se oli ite alunperin saanu lopetettuu. Tavallaan se on tosi hyvä idea ja sillee, mut en mä oikeen viitti antaa niit kenellekkään ku en tiiä kenel voisin antaa ja kuka oikeest huolehtis siit et en saa niit takas ennenku oon onnistunu kokonaan lopettaa. Enkä oikeen voi antaa kenellekkään sitä taakkaa kannettavaks.

Akvaariol oli pitkäst aikaa mukava olla ku toi Kikan kans puhuminen parans mun mielt huomattavast ja pitkäst aikaa mut otettiin porukkaan ja pelattiin ja naurettiin. Jereki oli jotenki tosi mukava ja tuntus ettei se enää vihaa mua (jenninanki mielest se ois jo antanu anteeks, mut haluun silti jutella sil) tuli sillanen tunne et mikä mua on estäny käymäst siel, sehän on mulle ku toinen koti. Mut tiiän tasan tarkkaa miks en oo käyny siel paljoo kesän aikan. Oli jotenki vaa nii ihanaa istuu sil samal vanhal porukal pelaamas ja juttelemas.

Jos joku luki loppuun asti ni kiva mut ymmärrän kyl ettei tollast turhanpäiväst tekstii niin kauheest jaksa lukee. Tiivistettynä halusin vaan kertoo et mul oli kiva päivä ja oon onnellinen taas ainaki hetken :)

driving this road alone

Onnistuin tänään kerranki jossain!! Mul oli aamul t-kortin teoriakoe ja pääsin läpi ja sain ajoluvan :) vuoden oisin jo saanu iän puolest suorittaa sen ja nyt vihdoin sit sain sen!! Oon tosi ilonen siit et pääsin läpi ku nyt saan liikkuu ees hiukan vapaammin. Menkää te muut jollain mopoillanne, mä meen mun rakkaal mönkkäril!! :D haluisin jo lähtee johonki ajaa, mut en tiiä mihin lähtisin ja kenen kans. Oisin halunnu viedä siskoni kampaajal, mut äiti ei päästäny ku kuulemma mä en osaa ohjeistaa sitä kampaajaa oikein siit miten ne hiukset leikataa. Mut en tajuu et miksen ku tiiän tasan tarkkaa millaset marjol sopis ja marjo tietää itekki.. Mut sehän on VAAN 12 vuotias eihän se ite osaa suutansa aukasta.. -.-

Mut en nyt selitä sen enempää ku lähen suunnittelee et mihin lähen mut halusin nyt teillekki kertoo et onnistuin jossain :)

how do I live without the ones I love

Mul oli eilen aivan ihana päivä ja ilta ja yö kavereitten kans. Ensin olin päiväl ihan unes ja en ois jaksanu ees sitä et jennina oli tulos meil, mut sitku se tuli piristyin. Illal sit mentiin Veeralle Veran ja Jenninan kans. Alunperin mun piti mennä sinne pelkästään, mut must oli tosi kivaa olla porukal ja pelata ja säätää kaikkee ihan omaa. Unohdin hetkeks kaiken muun ja oli jotenki rauhallinen ja onnellinen olo (vaiks en rauhallinen ulospäin ollukkaa ;D) Tein ehkä virheen ku vaihdoin t-paidan pääl joskus illal, mut yritin pitää kädet suht hyvin piilos. Kyl ne kaikki tietää millanen oon ja mitä oon tehny, mut ite häpesin niit jälkii.

Viimeyön siin ku Vera oli jo nukahtanu ja muutkin oli jo unten rajamailla, aloin ajattelee kaikkee. Katoin vieres tuhisevaa Veraa ja Jenninaa joka yritti löytää sopivan asennon ja Veeraa joka makas sängyllään niin rauhallisena. Ajattelin et mitä muuta voi ihminen pyytää ku et saa olla kaikist rakkaimpien ihmisten kans. Samal hetkel mul nousi mielee ajatus siit et enhän mä lopult saa olla niitten kans. Nään niit aina vaan harvemmin ja lopult ei enää nähä ollenkaa. En haluu et siin käy niin, mut melkein aina ku muuttaa toiseen paikkaan jää vanhat ihmiset vaan muistoihin. Mä en vaan tuu kestää sitä jos joku mulle rakas unohtaa mut ja ei haluu olla mun kans enää missään tekemisis. Kaikki mun rakkaat tulee olee mun sydämes aina ja toivoisin et se ois niin muillaki.

Miks itken taas tätä kirjottaes?? Vihaan sitä et itken kokoajan.. oon niin heikko paska ja liian herkkä. Itken jo tiettyi kappaleit kuunnelles ja siit ku nään ihmisen pitkäst aikaa. En sais olla tällänen. Viel vuos sit en itkeny ja sillon mua oli helpompi lähestyy ku ties et en puhkee kyyneliin kaikest.. Eniten itken varmaan kavereitten takii.. siit et tulee sellanen tunne ettei mua kaivata ja haluta mukaan ja siit et on ikävä ja siit miten tiiän et ei olla ikuisest yhes vaiks niin nyt luvataanki. Mut lähinnä se et itken kavereiden takii johtuu siit et rakastan niit niin paljon ja en osais elää ilman niit.

I didn't choose this

Mä en valinnut sitä et heräisin tänä aamuna, en todellakaan ois halunnu. En vaa yksinkertasest jaksa mitään. Lupasin tänään itelleni ja kaverilleni et paranen, mut en mä parane.. Kiva rikkoo lupaus jo näin pian, mut mä en jaksa ja se kaveri ei välitä paskan vertaa et pystynkö vai en. Mä en halunnu olla tänään yksin. Oisin tarvinnu ihmisii ympärille ja ihmisii joitten kans jutella. Mut ei mua pyydetty mihinkään mukaan. Kaverit pitämäs hauskaa jossain ja mä oon yksin koton omien ajatusteni kans ja mua pelottaa. Mua pelottaa enemmän ku ikinä. Tuntuu silt et kokoajan ois joku jossain selän takana ja pääs kuiskii äänii. Mä en kestä tätä. E kukaan voi ymmärtää et milt must tuntuu ja et mitä käyn läpi. Mut mä en haluu olla yksin.. En saa henkee ja rintaan koskee. En tunne kunnol mun raajoi, mut jotenki pystyn sentään kirjottaa. Pää on ihan sekasin ja en hallitse itteeni.. Veitsi on tos vieres oottamas ja oon jo ottanu jonkin verran lääkkeit. Mun paraneminen ei onnistu, enkä täl kertaa jaksa edes yrittää.. Joittenkin mielestä voin olla luovuttaja, mut ite ajattelen itteeni voittajana. Voitan kaiken tän paskan tappamalla itteni. Mut en viel tänään. Tänään riittää lääkkeet ja viiltäminen.

goodbye

mä en tunne enää mitään, voisin viiltää vaikka kuinka, eikä mikään tunnu missään. Veri valuu käsiä pitkin ja ranteet oottaa sitä viimeistä viiltoa joka vihdoin tappais mut. En jaksa enää yksinkertaisesti taistella itseeni vastaan. Mun pääräjähtää ja enää en ees itke. En tunne mitään. En jaksa enää olla se ikuinen pettymyksen aihe. En jaksa enää kuunnella kommentteja jotka ei pidä paikkansa. En jaksa enää yrittää ymmärtää muita. En jaksa. Kukaan ei kuunnellu mua, kukaan ei ymmärtäny. Oon ihan rikki. Eikä mua voi enää korjata. Huomen ois ukin 74 vuotis synttärit, joten hyvää syntymäpäivää ukki, menetit juuri lapsenlapsen.. Anteeks siitä. Oon vaan kyllästyny kaikkeen ja en pysty enää elää. Eihän mun elämäl oikeestaan oo ees merkitystä. Viimeyön istuin ikkunas johonki viiteen asti ja mietin hyppäämist. Tänään viillän ranteet auki ja hyppään sen jälkeen. Voi sitä onnekasta joka löytää mun murskaantuneen ruumiin jonka kasvoilla on hymy.

En ees pysty kuvailemaan miten rakkaita ootte mulle ollu ja miten ihania hetkiä oon saanu viettää teidän kanssanne. Tiedätte kuitenkin et mulle itelleni on parempi näin, oon ehkä itsekäs, mut teen ekan kerran itelleni niinkuin on parasta. Mä toivon et pääsen taivaaseen ja et Jumala armahtaa mut. Saan vihdoin rauhan ja unta tarpeeks. Olisin viel halunn nähä osan teist, mut ehkä parempi teiän kannalt ettei nähdä. Kiitos kaikesta ja anteeks, mut te kestätte kyl.

Rakastan teitä kaikkia <3

I won't let you slip away from me

Näin tänään Ellin ja Tuulin pitkäst aikaa ku mentiin flow parkkiin. Mul oli tosi kivaa ja oli ihanaa nähä heit pitkästä aikaa ja tehä siin samal jotain mukavaa. En tiiä mikä muhun meni, mut siel ylhäällähän pitää pitää turvaköydet aina kiinni vaijerissa. No jossain kohtaa ku mentiin jossain tosi korkeella, irrotin ne vaijerit ja lähin kiipeemään viel ylöspäin katsoen samal alaspäin ja miettien et miten helppoo ois vaan päästää kädet irti ja pudota. En tiiä mikä siin oli, mut kokopäivän mul pyöri kaikki tollaset ajatukset päässä.. Meiänhän oli vaan tarkotus pitää hauskaa.. oisin halunnu juosta auton allekki siin ku mentiin bussipysäkille jne. En vaan haluu elää näitten ajatusten kanssa..

Aamul ku katoin itteeni peilistä, huomasin sen miten paljon oon lihonu kesän aikana.. Sain keväällä itteni laihtumaan ja kunnon paranemaan, mut kesäl en oo pitäny sitä yhtään yllä ja se näkyy. Itseinho valtas mut ja en pystyny muuta ku oksentamaan aamupalan pois.. En vaan enää tykkää kehostani sitäkään vertaa ku ennen.. Päätin sit alkaa laihduttaa oikeen kunnol ja pysyy täl kertaa tavotteessani, mut tottakai mä epäonnistuin ja söin jäätelöö tänään ihan hirveesti, tekis edelleen mieli oksentaa.. En tiiä enää miten kehtaan mennä uimaan tai miten kehtaan käyttää mitään vaatteita mitkä ei peitä mun reisiä, mahaa, käsivarsia jne. En vaan kestä itteeni näin läskipossuna..

En oo nähny yhtä mun tärkeimmist kavereist vähään aikaan ja haluisin nähä sen, mut sil on aina töitä. Enää en voi kertoo sil mitään ku haluun sen menevän nukkumaan ajois et jaksaa työpäivät enkä haluu vaivata mun asioilla.. Ennen se oli oikeestaan ainut jolle pystyin kertomaan mitään, täl hetkel mul ei oo ketään. Välil tuntuu jopa ettei se haluu nähä mua ja ettei sitä kiinnosta.. Tiiän et oon rasittava ja et oon taakka mut en kestä kauaa ilman et nään sen ja ilman et saan juteltuu sen kans.. En vaan jaksa padota asioit samal lail sisään taas niinku ennen. Tuntuu et pää räjähtää.. Tiiän et se tarvii rahaa ja et sil on muutaki elämää ja et oon itsekäs ku sanon et tarviin sitä.. Mun ei todellakaan oo helppoo kirjottaa tätä ja kyyneleet valuu silmist.. En haluu menettää sitä.. Ja tätä menoo mä menetän ku ei nähä ennen Tampereel muuttoo ja ei varmaan sen jälkeenkää välttämät. Mul on ikävä sitä..

 

 

Anteeks ku selitän taas kaikkee turhaa. Oon taas ihan rikki.. ois vaan helompaa kuolla, mut en oo ihan viel valmis..

Tears of an angel

Cover my eyes

Cover my ears

Tell me these words are a lie

It cant be true

That I'm losing you

The sun cannot fall from the sky

Can you hear heaven cry

Tears of an angel

Stop every clock

Stars are in shock

The river will flow to the sea

I wont let you fly

I wont say goodbye

I wont let you slip away from me

Can you hear heaven cry

Tears of an angel

So hold on

Be strong

Everyday on we'll go

I'm here, dont you fear

Little one dont let go

Dont let go

Dont let go

Cover my eyes

Cover my ears

Tell me these words are a lie 

 

 

 



 

Älkää jättäkö mua yksin.. Ootte liian rakkaita. Oon aina teiän kanssa, tapahtuu sitten mitä vaan. Oon aina suojelemassa teitä, vaikkette sitä huomaisikaan. Kiitos kaikesta <3