"Merja tehäänkö tanssiesitys?" Marjo kysyy innoissaan ja laittaa musiikin soimaan. Minulla on paha olo, mutta jaksan aloittaa tanssimisen. Teemme tanssin jonka päätämme esittää perheellemme. Vaihdamme mekot päälle. Mekko päällä käteni ovat paljaat. Marjo huomaa ne ja kysyy mistä ne ovat tulleet. Sanon vain että osa tuli kissoilta ja osa johtuu siitä että oli niin paha olo.
Myöhemmin marjo ryntää huoneeseeni kyyneleet silmissään. "Merja mun oli paha olla.." ja näyttää kätensä. Hänen kätensä ovat yhtä raadellun näköiset kuin omani. Tämä ei vain voi olla totta, ei voi. Viaton siskoni ei ole voinut satuttaa itseään. Eihän hänellä edes ole murheita. Ei vain voi olla. Alan itkemään lohduttomasti. En kestä hetkeäkään enää. Ei Marjo, ei se voi olla totta.
Oliko se unta vai todellisuutta?? en tiedä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti