Iskä on jumissa eteläafrikassa. Muut palas matkoiltansa onnellisesti suomee. Oon toki onnelline siit et kaikki on turvallisest kotona, mut sen mist kaikest oon jääny paitsi kuulemine on hirveet.. en ees tiiä miks, sillee se vaan on.
Oon tänää syöny (ja oksentanu) vitusti liikaa. Äiti pakotti mummille ja ukille kahville ja hyi helvetti. Lisäks söin pari lohkoperunaa päiväl ja se oli liikaa. Pikkuset toi mul karkkii ja tottakai sitä pitää syyä. vittu.
Oon ollu marjon kans yllättävän hyvin tänää. Katoin sen kans monta barbieleffaa (kyllä, mulla ei oo elämää) ja sen lisäks jonku nyyhkyjutun mis molemmat itkettii ja se teki mul letitki. Miks oon ollu/oon nii paska isosisko?? Mun kuuluis kertoo sille asioista, olla semmone tuki ja turva ja kaikkee semmosta, mut oon kaukana siitä. Mä vaan tiuskin, valehtelen, riitelen ja oon poissa. Mailman paskin isosisko.
Oon myös mailman paskin kaveri. En osaa auttaa kaverii ku sillä on pahaolo. Toinen kaveri viiltelee, en osaa tehä mitään sille ku ite en oo esimerkki. Kolmas juo pahaan oloon melkee viikottain ja on alkanu polttamaan, mitä mä teen, en mitää. Ei kukaan ees kuuntele mua jos joskus jotain sanon.. en puhu mitää järkevää vaiks luulenki puhuvani järkee. Oon turha. Kaikki pärjää ilman mua niin paljon paremmin.
"älä pyytele niin paljon anteeks, se menettää merkityksensä" näin mulle sanottiin. Se on totta, mut minkä mä voin sille et oon vaa pahoillani siit et oon olemas. Siit et teen aina jotain väärää. En mä käytä sitä sanaa ilman et tarkotan sitä.. Oon vaa nii pahoillani et oon tämmönen.. anteeks..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti