enkun tunti. odotan kauhulla tunnille menemistä, sillä edellisellä kerralla juoksin sieltä itkien paniikkikohtauksen vallassa pois. Minua heikottaa. Matkalla ruokailuun alkaa päässä heittää. Liian huono olo kaikin tavoin. Pääräjähtää. Rappusissa menee näkö. Seuraavan kerran kun tajuan jostain jotain makaan maassa Hennun herätellessä minua.
Olo ei ole parantunut sen jälkeen. Haluun kotiin!! Vittu mulla on paska olo. Tänään kaveri jonka näkemistä olen odottanut enemmän kuin mitään muuta sanoi että haluaisi mennä myös toisten kavereidensa kanssa. Mikä mussa on vialla?? Miksen mä kelpaa.. ymmärrän toki et oon huonoo seuraa mut oon oottqnu niin paljon et saan olla sen kanssa. oon itsekäs, tiiän sen, mut se on mulle kaikista rakkain.. nomut onnwks meen kai sittenki niille. en tiiä. oon sekasin ja en tajuu mistään mitään. vittu mä opn turha.
Eilen illalla mä olin taas askeleen lähempänä itteni tappamist. En ees tiiä miks, päivän pahaolo oli vaan liikaa. En tajuu miten Aino ja Tuuli sai mut taas hymyilemään (hetkeks) mut arvostan sitä suuresti. Onneks muut kaverit nukku ku sitä wi ois pitäny joutuu kenenkääm kestää. . anteeks ku vaivaan aina.
kuten tekstistä näkee oon sekasin, mut se on normaalii mulle. se tyttö on täällä taas ja tänään saatan jopa seuraya sitä.
Nyt jatkan matikkaan "keskittymistä". Oli vaan pakko saada purlaa ajatuksii pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti