Today I'm gonna cry ;(

Tekstinkäsittely on ehkä mailman turhin aihe... -.- Varsinki nyt ku näil tunneil ei enää tehä yhtään mitään!! Tänään saadaan tehä koneil ihan mitä huvittaa ja tä on niin turhaa!! Nomut siis kuitenki, tänään meil on kuoron kevät esityksen kenraali ja mä tiiän jo nyt et tuun itkee siel silmät päästäni.. Nomut ei se mitää huomiset konsertit on viel kamalampii..

Kiva nähä ihmisten ilmeet ku meen urheilutalol ja nä mun hiukset on oikeesti kokenu aikas radikaalin muutoksen :D Sellasest nätist perustyylist hiukan räväkämpään väriin ja mallii :) koko päivän oon kuunnellu ihmisten kommenttei et nä sopii mul ja et nä on kivat ja moni on jääny tuijottaa suu auki :D kiitos kikka oot ihana <3 Eilen siis hiusten laittoon meni tosi kauan aikaa, koska väri loppu kesken ym. Jennina ja Veera harjotteli yhteistyöt folioitten kans jajaja Jeren hiuksist tuli kans pinkit ku sitä värii oli siin ;D on muuten ihan hirrveen söpö!! ;) meiän porukat ei oikeen tykänny näist hiuksist mut mitäs pienist kaikki muut on tykänny. Näitten hiusten kans voin jopa pitää lasei ku näitten kans ne sopii.

Mitäs muuta.. Ainii meil oli eilen vuoden viiminen partiokerta, mulle se saatto olla viiminen partiokerta mun pikkusten maapallojen kans.. :'( En haluu luopuu niist!! Meil oli nyyttärit ja ne oli ihan älyttömän kilttei ja sulosii!! :) Miten pystyn ikinä muuttaa Tampereel ku ne jää tänne.. Mahtuiskohan ne mukaan?! :D Onneks täs on viel Tammileiri kesäkuun alus!!

Tänään sain mun ysi ja nimihupparin ja ne on tosi kivoi!! Tä pinkki sopii mun hiusten kans ihan täydellisest ;) sit sain vuosikirjan jajaja äikän kokeest täydet pisteet ja aineesta täys kymppi!! Ehkä mun numero kohoo taas kymppii takas :) Sen aineen takas saaminen oli jotenki hirveet koska olin kirjottanu sen mun menneisyydest ja en halunnu et se ope näkee kaikkee sitä, mut ilmeisest se oli ollu ihan hyvä vaiks tarina onki hiukan tyhmä..

Nyt jatkan ajan tappamist ja toivon et päästäis tuntii aikasemmin :D kuvii en nyt tääl koulun koneel vaivaudu lisää, mut kattoo jos sit myöhemmin muokkaan tätä tekstii ja lisään kuvii :) ehkä..

Hejjsan muruset <3

ps. Mul on ollu ihan hyvii päivii tä ja eilinen, toivoisin vaa et tä fiilis pysyis ees hetken :)

I'm okay..

Meil oli siis kuoron 10-vuotisjuhlakiertue ja kierrettiin eri kouluis laulamas. Se oli ihan kivaa ja meni ihan hyvin (melkeen jopa osasin sooloni.. ) Tuli taas todistettuu et oon yliherkkä.. Joka kerta viimeistään ku tuuli alko laulaa you raise me uppii aloin itkemään.. No tänään sit alko ahdistaa muurlankoulul ihan liikaa ja en pystyny olee koko esityst loppuun asti. Onneks olin siin verhon lähel silleen et onnistuin livahtaa pois. Siel takan sit romahdin lattial henkee haukkoen.. Itkin ihan holtittomast ja se et kuulin kaikki ne kauniit laulut ei ainakaan oikeestaan auttanu asiaa.. Nomut pelkäsin ihan helvetist ja pakokauhu oli varsin voimakas.. En yleensä rukoile, koska en oo mikään yliuskovainen, mut siin tilantees rukoilin. Rukoilin et saisin voimii jaksaa viel viimisen konsertin ja rukoilin et kaikki menis hyvin. Itkin kokomatkan seuraavaan paikkaan, mut siel onnistuin vetämään sen ilosen roolin ylleni ja sain itteni rauhottuu. Kestin koko konsertin mut sit ku se oli loppu romahdin aikalail täysin.. En vaa kestäny enää. Kotiintulomatka suju jo hiukan paremmin vaiks kyyneleet meinaski kokoajan tulla silmii.. Nyt ku oon kotona ni olo on viel monta kertaa pahempi, mut kyl se täst ehkä helpottaa.. Jos ei muuten ni otan sen veitsen tuolt pitkäst aikaa esii..

 

Joskus mä viel luovutan.. Mut en tänää, en ennenku hiukset on kunnos ja ennen ku oon ollu viimisis konserteis ja ennen ku saan hyvästeltyy kaikki. Siihen voi mennä ikuisuus tai sit siihen menee vaan hetki.. Joskus toivon et menee se ikuisuus, mut useimmin tekee vaan mieli päättää kaikki mahdollisimman nopeesti.

 

On jalkojesi juuressa melkein koko maailma,

vasten tuulta korkealle pääset lintunen.

Älä liian kauaa pesi,

vaan nouse siivillesi

ja katso sieltä maailmaa,

seikkailu odottaa.

 

On siipes vielä pienet,

mutta kohta lienet

kotka uljas kannella taivaan sinisen.

Mitä vielä mietit?

Ajan onnellisen vietit.

Lennä suureen seikkailuun

ja kanssas ehkä tuun.

 

Noi sanat merkitsee mulle jostain syystä tosi paljon.. Ne on tosi kauniit ja tavallaan aika surulliset mut silti täynnä toivoa. Ne auttaa mua jaksamaan.. Sillon ku kuoro laulaa ton se on tosi juhlava ja kaunis.

 

 

 



 

Tällä hetkellä en haluis mitään muuta niin kovin ku jonku tänne mun kans, jonkun joka kuuntelis ja jonkun jonka olkapäät vasten vois vaan itkee.. Mut mul ei oo ketään.. Kukaan ei tulis mun luo.. Ei kukaan jaksais auttaa, kukaan ei jaksais kuunnella.. Ehkä just siks mä aina alan itkee täs kappalees.. Ehkä mä kaipaan sitä et ois joku liikaa..

 

 

 

Mulla on ihan hirvee ikävä sitä et on joku joka kuuntelee ja välittää.. Mä en vaan kai ansaitse ketään mun lähelle. En vaiks kuin haluisin.. Mä en osais enää ees olla muitten ku Tuulin, Veran ja Jeren kans sillon ku itken.. En osais antaa muitten olla lähel.. Tiiän et Vera lukee tän ja haluun sanoo et oot mulle ihan älyttömän tärkee ja et mä en oikeest tietäis mitä tekisin ja millanen olisin ilman sua.. Kiitos ku oot olemas <3 Ja tolla et mainitsin just noi nimet en tarkota ettenkö välittäis muistki ja ettette ois tärkeit ja rakkaita, mut mun on vaan jostain syyst vaikee puhuu teil.. Anteeks...

I hope that you catch me, cause I'm already falling..

 









You put your arms around me and I'm home..

It's hard to answer

Okeei eli siis sain haasteen, ni yritän vastata näihin jotain :) en kyl oikee osaa, mut koittakaa kestää!! Kiitti shadowille haasteesta :)


Ohjeet:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa itsestäni:

 

1. Mä oon ihan älyttömän herkkä, usein itken jo tiettyjen laulujen aikana!!

2. Häpeen sitä et oon niin herkkä ja et itken niin helpost

3.Oon kai ihan hyvä laulamaan??

4. Voin rehellisest sanoo etten kauheest välitä mun perheestä.. Okeei se on hirveesti sanottu mut totta

5. Asun keskellä ei mitään

6. Vihaan sitä kun laihat ihmiset ja sellaset joil on hyvä vartalo valittaa et ne on lihavii ja et pitää laihtuu, ku ite oon melkee 15 kiloo ylipainonen.. Ihmiset miettikää hiukan et mistä valitatte!!

7. Muutan todennäköseset syksyllä Tampereelle

8. Rakastan näyttelemistä

9. En oo mailman paras kaveri, mut silti välitän ihan älyttömäst ja yritän auttaa parhaani mukaan

10. Kaipaan sitä ku olin lapsi

11. Oon tapaturma-altis

 

shadown kysymykset:

 

1. 3 hyvää asiaa sekä kesästä ja talvesta.

-Talvella voi lasketella, harvemmin on liian kuuma ja talvella on kaunista

- Kesällä on ihanan lämmin, voi käydä uimas ja on loma!! :)

2. Oletko mietiskeliä/haaveilija?

- Todellakin oon!! Mietin asioit usein liikaa ja siit johtuen päädyn usein siihen et vika on mus ja et oon paska ja turha...

3. Oletko ennemmin teoreettinen ihminen kuin käytännönläheinen?

- Sori äly ei riitä tajuumaan mikä on teoriittinen :D mut kai mä sellanen oon, en mä ainakaa käytännönläheinen oo!!
4. Jos saisit pelastaa vain yhden henkilön uppoavasta laivasta, kenet seuraavista pelastaisit: 3 vuotiaan taaperon, 90 vuotiaan mummon, presidentin, koiran vai itsesi?

- Tä on helppo, 3 vuotiaan taaperon, koska sil on elämä viel edessä. Mummo kuolis kohta muutenki, presidenttei saa aina uusii, koira ei oo kuitenkaa niin arvokas ku ihmishenki vaiks eläimet onki arvokkai ja itelläni ei oo niin välii, pääsispähän täält pois.
5. Käännetään kysymys toisinpäin: kenet jättäisit pelastamatta, jos pelastusvene kestäisi vain 4 painon?

- Itseni, koska kaikki muut on mua tärkeempii ja näin saisin varmistettuu et laivas ei oo enää muit
6. 5 asiaa mitä rakastat.

- No ainakin mun kavereita <3 rauhaa, musiikkia!!, iloa ja meiän kissoja :) paljon muutaki mut tos nyt pari
7. 5 asiaa mitä pelkäät.

- Läheisen menettämist, itseäni, yksin jäämistä, kaloja ja lintuja
8. Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään? Jos et, niin miksi?

- Uskon, en vaan tiedä onko se se meidän uskonnon taivas mihin päätyy vai joku muu
9. Uskotko Maan ulkopuoliseen elämään? Perustele.

- Tätä jouduin oikeesti miettii. Kyl tuol voi jopa olla jossain elämää, ihan siks et miks me oltais niin ainutlaatusii??
10. Uskotko yliluonnollisiin asioihin?

- Uskon!!
11. Jos saisit poistaa yhden asian elämästäsi, niin mikä se olisi ja minkä ottaisit sen tilalle (1 asia)?

- Poistaisin pahanolon, koska se saa mut etääntyy ihmisist. Ottaisin tilalle rutosti rakkautta!! :)

 

 

Mun kysymykset haastetuille:

 

1. Mitä ilman et voisi elää??

2. Mikä tekee sut onnelliseks??

3. Mistä stressaat eniten??

4. Ootatko kesää??

5. Jos ootat niin miksi??

6. Mikä on sun suurin unelma??

7. Jos saisit tehä nyt ihan mitä vaan ni mitä tekisit??
8. Mikä saa sut ärsyyntymään/suuttumaan??

9. Mikä sut saa helpoiten iloseks??

10. Minkä päätöksen muuttaisit jonka oot joskus tehny??
11. Mikä on sun paras muisto??

 

Ja sit pitää valita jotkut haastettavat, vai?? no en ainakaa 11 haasta niinku ohjeis luki.. ja näist jotkut on haastettu jo ennen, mut pakko kai se on jollekkin ne haasteet laittaa :D

 

Teiät haastan:

Fairytale, verzu, roosaemilia

I'm afraid..

Huomen lähtee hiukset!!! (jos rohkeus riittää luopumaan näist pitkist hiuksist jotka mul on ollu aina..) Ja väriki vaihtuu, jos vaan saisin porukoilt viel luvan.. -.- Kävin eilen pääsykokeis Tampereel ja ne meni kai ihan hyvin. Rakastuin siihen kaupunkiin ja meiän asuntoon ja kaikkiin niihin ihmisiin jotka oli mun kans siel pääsykokees. En jaksa oottaa et pääsen niin helvetin kauas Salost!! Okei mua silti hiukan pelottaa sinne muuttaminen ja yksin uuteen kouluun meneminen, mut enää ei pelota ihan niin paljon ku ennen ku olin käyny siel. Saatan ehkä jopa saada kaverei sielt, ehkä.

Miks ihmees oon etääntyny kaikist ja kaikest.. Ehkä mä en vaan ansaitse ketään mun lähelle.. Ehkä en oo sen arvonen. Mä en enää ymmärrä itteeni enkä oikeestaan mitään muutakaan. Pelkään et se et en ite voi hyvin saa ihmiset kaikkoomaan mun ympärilt tai sit saa aikaan muil huonoo-oloo.. En haluu satuttaa ketään, mut satutan silti. Mitä tahansa teen satutan jotain. Anteeks..

Jere sano mulle et huolehtii musta, ei anna mulle tapahtuu mitään jne. Entä sitten ku se ei pystykkää siihen, entä jos.. Mä pelkään et mitä teen ittelleni.. En haluu koko kesää kulkee peitellä käsii, haluun elää viel kesän jälkeenki, mut samalla mul on sellanen tunne etten mä vaan yksinkertasest jaksa. Mä haluun pois, mut pakotan itteni ainaki toistaseks kestää. Yritän elää hetkessä enkä mieti liikaa eteenpäin. Aina ku oon kestäny päivän kiitän siit itteeni ja kestän seuraavanki päivän. Ehkä joskus mun ei enää oo pahaolla, ehkä joskus tä kaikki on takana.

Kaveri alkanu taas viiltelee.. Ja miltä musta tuntuu?? Ei miltään. Oon huono kaveri kyl mä sen tiiän, mut mitä mä oon sanomaan et se on väärin, mitä mä oon sanomaan ettei niinsaa tehä?? Teen itekki niin.. Toki oon surullinen siit et se turvautuu viiltelyyn.. En haluu et siit tulee kenellekkään tapaa niinku mulle, en  haluu et kukaan mu joutuu elämään sen kanssa. Ite en enää jaksa välittää et näkeekö joku mun kädet. Käytän lyhythihasii jos silt tuntuu, ei muitten mielipiteil oo niin merkityst.. Varsinki ku varmast lähes kaikki ne jotka on mun kanssa vähänkään tekemisissä on nähny mun kädet.. En vaan enää hillitse itteeni, jälkii on ihan liikaa.. Tiiän et menee yli, mut en osaa lopettaa.. Kotona ainoastaan Marjo on nähny mun kädet ja se usko et mä kaaduin puskaan ni siit johtuen mun kädet on täynnä arpii ja haavoi. En tiiä miten mun pitäis olla.. En oo melkeen viikkoon tehny itelleni mitään ja osa jäljist on jo vaalentunu, mu kokoajan sellanen tunne etten kestä.. Pelkään et painan liian syvälle, tähän mennes en oo viiltäny liian syvälle.. Mut joka kerta jäljet on syvempii ja mua pelottaa ihan helvetist.. Mä en hallitse itteeni.

Mun tekis niin mieli lähtee juomaa, alottaa polttaminen, ihan mitä vaan.. Kyllä, mä haluun tupakan!! Siit tulee hyvä olo.. Ja kyllä, mä en alota polttamista, koska mun mieli ei oo tarpeeks varma taistelemaan riippuvuut vastaan.. Haluisin lähtee niinkovin johonki juomaa, mut koska sunnuntai ja huomen tammisaarelaiset tulos Saloon en todellakaan voi mennä.. Ärsyttää ku kaikki ajatukset mun pääs on niin ristiriidassa keskenään. Onneks mul ei oo enää ku kolme normikoulupäivää koko kouluvuonna ja sit edes koulu on ohi, ei tartte enää ajatella luokkalaisii vittuukaa ja saa tehä niinku haluu!!

Mä en jaksa enää välittää yhtään mitä muut ajattelee must.

Mä välitän mun kavereist ihan hirveest, en pärjäis ilman kaikkii teit. Yritän aina huolehtii muist ja en haluu riidellä. Silti must tuntuu et ketään ei kiinnosta, se et mä välitän ei tarkota et kukaan muu välittäis.. Nykyään tulee riitoiki kokoajan.. En yhtään tykkää riidellä ja yleensä sen riidan saan aikaan silti mä.. anteeks..

Toi kappale on soinu mun pääs tosi pitkään. Jajuu toi video ei oo paras mahdollinen, mut kappale on jotenki ihana

What if there is no me tomorrow??

Millon oon viimeks kirjottanu?? En muista, viime viikol kai.. Mul ei oo vaan ollu tarpeeks energiaa kirjottaa tänne yhtää mitään. En oo saanu oikeestaan mitään aikaseks, joten ei kai ihme. Eilinen oli ihan hirvee päivä. Ikinä ennen en ollu nähny et kukaan muu sais paniikkikohtauksen ja sit se tapahtu... Kaveri oli ihan paniikis ja mä yritin auttaa, mut ei siin voi oikeestaan mitään tehdä.. Se oli ihan hirveet, mut kuitenki oon tyytyväinen et se anto mun ees hiukan auttaa. Mua itteeni oli ahdistanu koko päivän ja siin kohtaa se ahdistus vaan paheni, mut onneks ulkon olo autto siihen etten ite saanu kohtaust. Lähdin kesken kaiken pelivuorost ku en vaan pystyny olee siel enää. Mä en tuntenu mitään. En ees kipua. Istuin vaan sohvalla ja tuijotin tyhjyyteen. Illalla ku olin koton jokin mun pääs napsahti ja kirjotin jerel viestin mis olin jo hyvästelemäs sitä ja pyysin anteeks janii.. En tiiä miks koskaan lähetin sen, mut ehkä mä sen takii viel oon elos, ehkä. Jere yritti soittaa mul, mut en pystyny puhuu, tärisin vaan siel sängyl ja haukoin happee. Se sai mut kuitenki loppujen lopuks rauhottuu ees hiukan. Miks ihmees mun halu kuolla vaan lisääntyy?? Mua pelottaa..

Tänään on koko päivän ollu ihan hirvee ahdistus ja mä en oo pystyny kunnol olee ees tunneil. Kävin juttelee psykologin kans taas ja mul petti hermot ja siin jotenki vaan kaikki purkaantu.. En ees tiiä miks, mut itkin ihan liikaa.. Nyt oon koulun kirjastos ja pitäis lähtee muokkaa kuoropukuu.. Toivottavast kukaan ei nää mun käsii.. Nomut heippa!!

I simply don't know what to do

Kuoroleiril oli ihanaa ja samal jotenkin niin kamalaa.. Mua ahdisti, pelotti ja itketti, mut samal olin onnellinen ja rauhas ja jotenki sillee.. ei sitä tunnetta voi selittää oikeen kunnolla. Aluks mua harmitti ihan hirveest ees lähtee koko leirille ku oisin voinu vaihtoehtosest mennä jesselle, mut jo perjantai-illal tajusin et mun kuuluu olla siel ja olla niitten ihmisten kans. Tuulista ja Ellistä on tullu mulle täs viimeaikoina aina vaan tärkeempii ja läheisempii ja oli tosi ihanaa olla niitten kans siel ja jutella. Sain viikonlopun aikana asioita aika paljon järjestykseen pääni sisäl ja jotenki myös pääsin yli monist mua vaivanneist asioist. Lauantai-illal ku istuttiin saunalla Lunan ja Tuulin kans ni jotenki tajusin et tartten apuu ja et haluun apuu ja et vihdoin oon valmis vastaanottamaanki sitä.

Sunnuntain sain jonki asteisen tunnepurkauksen ku tajusin et toi oli mun viiminen kuoroleiri (jos pääsen Tampereel) ja itkin ties kuin paljon ja se jotenki helpotti. Sain purettuu kaiken sen pahan olon mikä oli kasaantunu ja sain vihdoin itkee, itkee kaiken pois. Tuuli oli ihana ja halas mua ja sit lopult se käski kaikkii niit pikkusii halaa mua ja se oli jotenki liian ihanaa ja mä romahdin ihan täysin. En haluu luopuu kuorost, ku siel on niin ihanii ihmisii ja se yhteisöllisyys ja kaikki se.. Mua alkaa aina vaan enemmän pelottaa Tampereelle lähtö ku joudun jättää kaiken tääl taakseni.

Mä pelkään yksin jäämist ja sitä et kaikki jättää mut eikä oo mun kans enää tekemisis ja ei haluu nähä mua jne. Mä pelkään.. En haluu sanoo sitä ääneen, en myöntää sitä ittelleni, mut silti.. Mä pelkään enemmän ku ikinä ennen ja enemmän ku tuun ikinä pelkäämää..

Maanantaina kävin terkkaril. Sanoin sille etten jaksa enää ja et haluun puhuu jollekki joka vois ehkä auttaa. Se varas mulle ajan koulupsykologille. Ois laittanu nupoon, mut sano et se on turhaa koska jos pääsen Tampereelle ni en ehtis käymää nupos ku pari kertaa. Tiistain kävin sit psykologil ja se oikeest jopa oli mukava. Toki olin ihan paniikis sinne menost, mut se teki puhumisest helppoo. Nyt käyn siihen asti et koulu loppuu juttelemas sille joka viikko ja toivon et siit ois jotain apuu, mut veikkaan ettei noin lyhyes ajas saa mitään merkittävää muutost aikaseks.

multa loppuu aika.. en ehi millään kaikkee

Tiistain ku olin puol kuollu pelivuoron tauol ja makasin siin lattial ja Jere tuli istuu mun pääl ni se näki ekan kerran mun kädet.. Se oli vaa sillee ettei noi taida olla kaatumisjälkii ja niinno siin sit olin sillee hiuka ettei juu oo ja se tais hiuka suuttuu.. Sit ku se alko käytännös huutaa mulle asiast ni sain sanottuu ettei täs (siel salis oli muitki..) ja mentii pukkarii juttelee. Juteltiin ties kuin kauan. Aluks se oli vaa sillee et merja miks, mikä siin on sellast et saa mut viiltää jne. Siin kohtaa ku se kerto et on itekki meinannu tehä niin jouduin ihan paniikkii, en ikinä antais sen tai kenenkään mun kaverin tehä itelleen mitää.. Se sano et jossen lopeta se kokeilee.. Siin kohtaa aloin itkee.. Sitku juteltiin et miks haluisin kuolla ym. ni se sano et se ei kestäis jos menettäis mut ja sano et ties kuin moni sekois siit. Kuulemma se huomaa jo sen etten oo laittanu whats appis viestii meiän ryhmäs ja huolestuu siitki.. Mun on vaa mahdotont uskoo et kukaan välittäis, en vaa pysty uskoo siihe.. Must tuntuu ettei kukaan akvaariol ees huomais jossen kävis siel, kukaan ei ees itkis mun takii, ei ketään kiinnosta..

Siin kohtaa ku Jere halas mua ja sano ettei kestäis jos kuolisin, must tuntu ihan hirveelt.. Tuntu et mä oon saanu ihmiset ihan sekasi.. Tuntu et ihmiset sais rauhan ilman mua, tuntu et ois muitten kannalt parempi et kuolisin.. Miks mä oon niin paska ihmine?? En tiiä.. Haluun vaa pois.. Mut lupasin Jerel et kestän ainaki kesän, et yritän kestää siihen asti et oon 18 ja et pääsen eroon porukoist ja et yritän kestää kauemminki, yritän kestää siihen asti et kaikki tä on takana..

Mul pyörii pääs yks kaverilt tullu viesti.. Se sai mut itkee ja käytännös ihan paniikkii, mut tavallaa se oli tosi kauniist sanottu tai sillee.. "Jos jossain vaihees oikeest päätät kuolla ni kuollaa yhes. Hypätään sillalt käsi kädes. Ollaan sit ainaki ikuisest yhessä." En pysty unohtaa tota viestii.. Itken aina ku aattelen sitä.. Mut silti se pyörii kokoajan mun pääs..

Mä en enää tunne itteeni.. Ennen en kestäny muist etääntymist en mitään sellast, mut nykyään viihdyn usein yksin ja en jaksa akvaariolkaa aina sitä huutoo ja riehumist vaa istun käytäväs yksin tai parin muun kans juttelemas. Nytku oon lähentyny (omast mielestäni) Veran, Jeren, Johanneksen, Tuulin ja Ellin kans, on moni muu mulle ennen niin tärkee (tottakai ne on edelleenki tärkeitä!!) jääny taakse ja en oo melkee yhtää tekemisis niitten kans.. Se on jotenki hirveetä et miten voin olla niin sydämetön ja en pidä niihin yhteyt, mut tuntuu vaan jotenki etten jaksa sitä kaikkee säätämisen määrää mitä monil muil on ja jotenki vaa haluun olla enemmän rauhas ja sillee.. En osaa kunnol selittää mut mä en vaa enää jaksa niin kovaa menoo vaa tykkään rauhallisuudest ja järkevist keskusteluist enemmän. Usein tuntuu etten kuulu porukkaa.. Kouluski mul on enää yks kaveri jonka kans oon tekemisis muutenki ku koulusja jonka kans jaksan olla ja jonka kans pystyn puhuu asioist. Kiitos Veera ku oot olemas <3 Enää kolme viikkoo kouluu ku meil ei oo huomenkaa kouluu ja sit tä kidutus on vihdoin ohi!!

Nyt jatkan itsemurhaesseen kirjottamist uskonnontuntii varten joten heihei, nyt tiiätte taas hiuka lisää mun ajatuksist

 

 

 

 

 

every day is the same

niinno en oo taas jaksanu avata konet et oisin kirjottanut jotain vaiks ois pitänykki kirjottaa.. Nomut nykku oon koulun koneel ja en jaksa tehä tehtävii ni kirjotan lyhyest.

Mun pitäis varmaan poistaa koko blogi ku satutan aina muit mun kirjotuksil.. mut en pysty ku tänne saan purettuu ajatuksii.

Vapputanssit meni ihan hyvin, mut vappu oli perseest.. En nyt ehi/ jaksa selittää muutaku et istuin useemman tunniin mettäs itkemäs sen takii..

Tänään meen kuoroleiril ja en tiiä miten selviin siit ku nyt jo niin helvetillinen ahdistus pääl.. Nomut lenkkikamat mukan nin lähen sit vaiks lenkil tarvittaes.
En nyt voi kirjottaa enempää ku en haluu et nä ihmiset ympäril näkee mitään joten heippa! kirjotan EHKÄ sunnuntain et oonko viel hengis