I'm okay..

Meil oli siis kuoron 10-vuotisjuhlakiertue ja kierrettiin eri kouluis laulamas. Se oli ihan kivaa ja meni ihan hyvin (melkeen jopa osasin sooloni.. ) Tuli taas todistettuu et oon yliherkkä.. Joka kerta viimeistään ku tuuli alko laulaa you raise me uppii aloin itkemään.. No tänään sit alko ahdistaa muurlankoulul ihan liikaa ja en pystyny olee koko esityst loppuun asti. Onneks olin siin verhon lähel silleen et onnistuin livahtaa pois. Siel takan sit romahdin lattial henkee haukkoen.. Itkin ihan holtittomast ja se et kuulin kaikki ne kauniit laulut ei ainakaan oikeestaan auttanu asiaa.. Nomut pelkäsin ihan helvetist ja pakokauhu oli varsin voimakas.. En yleensä rukoile, koska en oo mikään yliuskovainen, mut siin tilantees rukoilin. Rukoilin et saisin voimii jaksaa viel viimisen konsertin ja rukoilin et kaikki menis hyvin. Itkin kokomatkan seuraavaan paikkaan, mut siel onnistuin vetämään sen ilosen roolin ylleni ja sain itteni rauhottuu. Kestin koko konsertin mut sit ku se oli loppu romahdin aikalail täysin.. En vaa kestäny enää. Kotiintulomatka suju jo hiukan paremmin vaiks kyyneleet meinaski kokoajan tulla silmii.. Nyt ku oon kotona ni olo on viel monta kertaa pahempi, mut kyl se täst ehkä helpottaa.. Jos ei muuten ni otan sen veitsen tuolt pitkäst aikaa esii..

 

Joskus mä viel luovutan.. Mut en tänää, en ennenku hiukset on kunnos ja ennen ku oon ollu viimisis konserteis ja ennen ku saan hyvästeltyy kaikki. Siihen voi mennä ikuisuus tai sit siihen menee vaan hetki.. Joskus toivon et menee se ikuisuus, mut useimmin tekee vaan mieli päättää kaikki mahdollisimman nopeesti.

 

On jalkojesi juuressa melkein koko maailma,

vasten tuulta korkealle pääset lintunen.

Älä liian kauaa pesi,

vaan nouse siivillesi

ja katso sieltä maailmaa,

seikkailu odottaa.

 

On siipes vielä pienet,

mutta kohta lienet

kotka uljas kannella taivaan sinisen.

Mitä vielä mietit?

Ajan onnellisen vietit.

Lennä suureen seikkailuun

ja kanssas ehkä tuun.

 

Noi sanat merkitsee mulle jostain syystä tosi paljon.. Ne on tosi kauniit ja tavallaan aika surulliset mut silti täynnä toivoa. Ne auttaa mua jaksamaan.. Sillon ku kuoro laulaa ton se on tosi juhlava ja kaunis.

 

 

 



 

Tällä hetkellä en haluis mitään muuta niin kovin ku jonku tänne mun kans, jonkun joka kuuntelis ja jonkun jonka olkapäät vasten vois vaan itkee.. Mut mul ei oo ketään.. Kukaan ei tulis mun luo.. Ei kukaan jaksais auttaa, kukaan ei jaksais kuunnella.. Ehkä just siks mä aina alan itkee täs kappalees.. Ehkä mä kaipaan sitä et ois joku liikaa..

 

 

 

Mulla on ihan hirvee ikävä sitä et on joku joka kuuntelee ja välittää.. Mä en vaan kai ansaitse ketään mun lähelle. En vaiks kuin haluisin.. Mä en osais enää ees olla muitten ku Tuulin, Veran ja Jeren kans sillon ku itken.. En osais antaa muitten olla lähel.. Tiiän et Vera lukee tän ja haluun sanoo et oot mulle ihan älyttömän tärkee ja et mä en oikeest tietäis mitä tekisin ja millanen olisin ilman sua.. Kiitos ku oot olemas <3 Ja tolla et mainitsin just noi nimet en tarkota ettenkö välittäis muistki ja ettette ois tärkeit ja rakkaita, mut mun on vaan jostain syyst vaikee puhuu teil.. Anteeks...

I hope that you catch me, cause I'm already falling..

 









You put your arms around me and I'm home..