I'm afraid..

Huomen lähtee hiukset!!! (jos rohkeus riittää luopumaan näist pitkist hiuksist jotka mul on ollu aina..) Ja väriki vaihtuu, jos vaan saisin porukoilt viel luvan.. -.- Kävin eilen pääsykokeis Tampereel ja ne meni kai ihan hyvin. Rakastuin siihen kaupunkiin ja meiän asuntoon ja kaikkiin niihin ihmisiin jotka oli mun kans siel pääsykokees. En jaksa oottaa et pääsen niin helvetin kauas Salost!! Okei mua silti hiukan pelottaa sinne muuttaminen ja yksin uuteen kouluun meneminen, mut enää ei pelota ihan niin paljon ku ennen ku olin käyny siel. Saatan ehkä jopa saada kaverei sielt, ehkä.

Miks ihmees oon etääntyny kaikist ja kaikest.. Ehkä mä en vaan ansaitse ketään mun lähelle.. Ehkä en oo sen arvonen. Mä en enää ymmärrä itteeni enkä oikeestaan mitään muutakaan. Pelkään et se et en ite voi hyvin saa ihmiset kaikkoomaan mun ympärilt tai sit saa aikaan muil huonoo-oloo.. En haluu satuttaa ketään, mut satutan silti. Mitä tahansa teen satutan jotain. Anteeks..

Jere sano mulle et huolehtii musta, ei anna mulle tapahtuu mitään jne. Entä sitten ku se ei pystykkää siihen, entä jos.. Mä pelkään et mitä teen ittelleni.. En haluu koko kesää kulkee peitellä käsii, haluun elää viel kesän jälkeenki, mut samalla mul on sellanen tunne etten mä vaan yksinkertasest jaksa. Mä haluun pois, mut pakotan itteni ainaki toistaseks kestää. Yritän elää hetkessä enkä mieti liikaa eteenpäin. Aina ku oon kestäny päivän kiitän siit itteeni ja kestän seuraavanki päivän. Ehkä joskus mun ei enää oo pahaolla, ehkä joskus tä kaikki on takana.

Kaveri alkanu taas viiltelee.. Ja miltä musta tuntuu?? Ei miltään. Oon huono kaveri kyl mä sen tiiän, mut mitä mä oon sanomaan et se on väärin, mitä mä oon sanomaan ettei niinsaa tehä?? Teen itekki niin.. Toki oon surullinen siit et se turvautuu viiltelyyn.. En haluu et siit tulee kenellekkään tapaa niinku mulle, en  haluu et kukaan mu joutuu elämään sen kanssa. Ite en enää jaksa välittää et näkeekö joku mun kädet. Käytän lyhythihasii jos silt tuntuu, ei muitten mielipiteil oo niin merkityst.. Varsinki ku varmast lähes kaikki ne jotka on mun kanssa vähänkään tekemisissä on nähny mun kädet.. En vaan enää hillitse itteeni, jälkii on ihan liikaa.. Tiiän et menee yli, mut en osaa lopettaa.. Kotona ainoastaan Marjo on nähny mun kädet ja se usko et mä kaaduin puskaan ni siit johtuen mun kädet on täynnä arpii ja haavoi. En tiiä miten mun pitäis olla.. En oo melkeen viikkoon tehny itelleni mitään ja osa jäljist on jo vaalentunu, mu kokoajan sellanen tunne etten kestä.. Pelkään et painan liian syvälle, tähän mennes en oo viiltäny liian syvälle.. Mut joka kerta jäljet on syvempii ja mua pelottaa ihan helvetist.. Mä en hallitse itteeni.

Mun tekis niin mieli lähtee juomaa, alottaa polttaminen, ihan mitä vaan.. Kyllä, mä haluun tupakan!! Siit tulee hyvä olo.. Ja kyllä, mä en alota polttamista, koska mun mieli ei oo tarpeeks varma taistelemaan riippuvuut vastaan.. Haluisin lähtee niinkovin johonki juomaa, mut koska sunnuntai ja huomen tammisaarelaiset tulos Saloon en todellakaan voi mennä.. Ärsyttää ku kaikki ajatukset mun pääs on niin ristiriidassa keskenään. Onneks mul ei oo enää ku kolme normikoulupäivää koko kouluvuonna ja sit edes koulu on ohi, ei tartte enää ajatella luokkalaisii vittuukaa ja saa tehä niinku haluu!!

Mä en jaksa enää välittää yhtään mitä muut ajattelee must.

Mä välitän mun kavereist ihan hirveest, en pärjäis ilman kaikkii teit. Yritän aina huolehtii muist ja en haluu riidellä. Silti must tuntuu et ketään ei kiinnosta, se et mä välitän ei tarkota et kukaan muu välittäis.. Nykyään tulee riitoiki kokoajan.. En yhtään tykkää riidellä ja yleensä sen riidan saan aikaan silti mä.. anteeks..

Toi kappale on soinu mun pääs tosi pitkään. Jajuu toi video ei oo paras mahdollinen, mut kappale on jotenki ihana