Tulin tänää kotiin leiriltä ja oon ihan rättiväsyny. Vituttaa ja ahdistaa ja en vaa jaksa itteeni. Tuntuu et oon epäonnistunu kaikes ja niinhä mä oonki. Kaverit hylkää ja ketään ei kiinnosta. Hyvä tilaisuus vihdoin tappaa itteni tänään tai huomenna ni ei tartte kokee sitä paskaa mitä Sveitsin matka tuo tullessaa. Tai sit mä vaan meen sinne matkal ja katoon kaikkien ihmisten elämäst täysin. Muutan samantien Tampereel ja jätän käymät muual ku koton. Olkaa tyytyväisii ette joudu kestää mun rumaa naamaa ja paskoi juttui enää.
Leiri oli ihan kiva ei siin mitää mut sain siel paniikkikohtauksii enemmän ku pitkään aikaa ja niiten peitteleminen lapsilt oli hankalaa.. Leirin jälkeen kaveri ois halunnu mut kanssaa uimaa, mut vanhemmat ei päästäny. Täl hetkel se on toisel kaveril ja mua ei enää kiinnosta paskaakaan ku mut voi korvata niin helpost. Eniten vituttaa se et toinen sanoo et haluu nukkuu koton yön ja sit lähtee nii helvetin kauas. Ei tartte enää olla mun kans tekemisis.
Mul on rehellisest sanottuna paska olo ja vihaan itteeni. Haluun kuolla. En enää jaksa välittää siit et mitä oon luvannu muil, ei niit kiinnosta. Seki tuli täs viikol selväks. Kaverit puhuu vaan pojist ja itte yritän jaksaa kuunnella, mut rehellisest sanottuna alkaa tulee korvist ulos se sama paska "en riiä mitä pitäis tehä ku ei se kuitenkaa tykkää must" vittuku sitä et tykkääkö ei tiiä enneku kertoo ja ku yritän antaa ystävällisii neuvoi ni múa ei kuunnella. En vaa jaksa jauhaa samaa paskaa päiväst toiseen ku siit ei oo mitään hyötyy.
Sori ette tuu näkee mua enää, teen sit mitä tahansa. Täl kertaa en anna anteeks niin helpol. Miettikää joskus mitä teette ja sanotte, te satutatte mua enemmän ku mikään muu. Se et sanotte välittävänne ja rakastavanne ja ette kuitenkaa tee elettäkään sen eteen et todistaisitte sen ja saisitte mut uskomaan satuttaa eniten. Mä välitän teistä, mut en enää jaksa uskoo et ne vähätkään jotka musta on välittäny välittäis must enää.
Vaiks oonki vihanen muille, mut täl hetkel oon enemmän vihanen itelleni koska oon niin paska. Vihaan iteenni!!
Älä ajattele noin.
VastaaPoistaIhmiset on ajattelemattomia, ei ne ymmärrä aina niiden sanomisia, saati sitten tekoja.
Kaikki alkaa sujumaan hyvin, älä usko elämän olevan niin pahaa, äläkä ajattele itestäs kaikkea negatiivista. :( Yritä sen sijaan ajatella itestäs vaan niitä hyviä asioita.
Tee vaikka lista niistä ja mieti mistä sä todella pidät itsessäs.
Jos kuolisit, niin mieti mitä kaikki muut siinä menettää. Ne menettää niiden ystävän ja paljonkin enemmän.
Yleensä ihmiset, jotka jossakin elämänvaiheessa kärsii, ansaitsee jossain vaiheessa elämää hyvän loppuelämän. Odota vaan sitä hyvää hetkeä. :)