Tän päivän piti olla ilonen ja hauska ja niinhän se osiltaan olikin. Meillä oli ryhmäytymispäivä ja meiän luokasta on tulossa aina vaan yhtenäisempi. Kierrettiin myös koulun saleja ja saatiin infoa ilmasutaito aineista. Siellä sit jossain niist paikoist mua alko ahdistaa ja lopult päädyin mahdollisimman kauas muista hengittää rauhas. Meiän tutoroppilaat kysy et onks kaikki hyvin ja usko ku sanoin et on. Jossain kohtaa piristyin taas ja kaikki meni hyvin, mut sit meiän orpojen (eri kaupungista yksin muuttaneiden ja mun joka ei muuttanu yksin) kokoontumises aloin miettii asioi jotka jäi saloon ja moni muuki ajatteli selkeest asioi. Meil tuli sinne kunnon itkuporukka. En ees pysty sanoin kuvailemaan miten ikävä mul on joitain ihmisii ja miten tiiän et kenelläkään ei oikeesti voi olla mua ikävä. Sittenku kaikki oli saanu lopetettuu itkemisen oli aika lähtee kotiin. Päätin kävellä keskustorille jonne on pidempi matka ku lähimmäl bussi pysäkil, mut halusin käydä kaupas. Voitte vaan kuvitella sen vitutuksen määrän ku siel ei ollu mitää saksii terävämpää (ja kyllä ajatukset pyörii viiltämises, mut toistaseks en oo tehny mitää.) Kävelin koululta torille ihan sumussa ja en ees tajunnu kattoo liikennevaloi. Meinasin siis jäädä tänään auton allekki. Enkä ees säikähtäny sitä vaa ajattelin et eipä toi ois muuttanu mitää. En oo tänään oikeestaan ajatellu sen jälkeen. Oon vaan maannu sängyllä ja tuijottanu kattoo. Muut jaksaa kuntoilla ja munki pitäis, mut en vaan jaksa. Voimat niin vähissä.
En muista mikä päivä Kristian tai Aleksi sano mulle ku tekstasin tunnil ja olin jotenki tosi kyyrys ja pää alaspäin et näytän masentuneelta. Teki mieli huutaa siin kohtaa mut vastasin vaan naurahtaen et minä vai, en todellakaa oo masentunu. En tykkää ku siit asiast tehään vitsi.. Sillonku joku puhuu siit vitsinä tai ku joku puhuu sillee et oisin voinu vaiks tappaa itteni ku en jaksanu tota enää ja nauraa samal, saa mut kunnol suuttumaa.
En tunne mitään. Haluisin tuntee jotain, ees kipuu. Voin sanoo et mul on ikävä Veraa ja Sammyy ja montaa muuta, tiiän sen, oonhan itkeny sen takii monta päivää, mut silti täl hetkellä en tunne ees ikävää. Oon kai vaan tunteeton paskiainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti