päivään on mahtunu hyvii ja huonoi hetkii. Ruokailut ahistaa ja sitten ku hain keittiöstä ruokaa sain kommenttei siitä just siltä jolta vähiten sitä halusin. Oon kuunnellu koko päivän ihmisten kommenttri joit ne ei ees tajuu et otan pahasti itteeni. Mun kieroutunu mieli muuttaa mistä vaan negatiivista..
Messu oli ihan hirvee ja siel itki tosi moni. Ite olin esilaulaja, mut oli pakko lähtee pois ku sain kohtauksen. Anteeks mia ku jätin sut yksin laulaa.. Sillonku lähin sielt messust aloin taas näkee hahmoi ja nyt niit oli useempi. En vaa uskaltanu mainita siitä kenellekkää ku mua pidetään muutenki hulluna.
Nukahdin toimiston sohval. Siin oli oikeesti hyvä olla. Sain vihdoin olla veranki kans. Aluks se uni oli jotain ilosii lapsuusmuistoi, joit en kyl haluis muistaa.. Mut sit jossain kohtaa se uni muuttu ns. Tähän aikaan ja naarilaan. Mä ite istuin kaapissa itkemässä. Käytävilt kuulu huutoa ja itkua ja kaikkial vallitsi kaaos. Sittenku oli täysin hiljasta, menin kaapista ulos ja katoin ympärilleni. Jokapuolella oli mun rakkaimpia kuolleena. Se oli ihan hirveetä. En kestäny sitä näkyy ja tapoin itteni siihen paikkaan.
Nyt pitäis mennä nukkumaan. En kuitenkaa uskalla sen unen takii. Muut tääl huonees jo nukkuu, mut mä en vaa pysty.. Pelkään kuollakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti