as long as I live I'll love you

Mulla on ollu tä kirjotus auki aamu seittemästä asti. Saankohan koskaan tästä julkasukelposta. Epäilen suuresti. Mun on vaa pakko kirjottaa jotain. Tä on pitkä, sekava ja ehdottomasti sellanen postaus jota ei kannata lukee.

Mä itkin ja itken ja itken hiukan vieläki. Kaikki on vaan niin sekasta. Eilen olin valmis tappamaan itteni ja oon sitä edelleen. En kuitenkaa voi vielä lähteä. Haluun olla mun ystävien tukena ja auttaa niitä selviimään vaikeuksistaan. Ite tästä tuskin selviin mut kaikilla muilla on siihen mahdollisuudet. Kaikki ei kuitenkaan osaa ottaa apua vastaan. Ei kaikki vaan haluu. Se tekee mulle tosi pahaa. Mun rakkaimmat tarvii apua ja itte en sitä osaa antaa. Oon vaa nii paska ja turha. Ei mua kaivata. Mä vaan oon sen verran itsekäs et kaipaan mun ystäviä. En pärjää ilman niitä..

Ystävät on mulle perhe. Nyt kuitenki yhä useemman ongelmat on kasaantunu ja mä oon todella huolissaan.. Kukaan ei ees ymmärrä miyen huolissaan oon. Oon jo valmis ottamaan yhteyttä johonki niitten puolesta. Senkin uhalla et menetän ne.. Sittenpähä mulla ei oo syytä jaksaa.

Oon tänään ollu kotona. Joo toki oon kuumeessa, mut se ei oo syy miks oon kotona. Oon niin rikki etten voinu mennä kouluun. Eilenki vaa romahdin itkuun koulussa ku juttelin Veralle. Bussissa itkin koko matkan siihen asri et sain soittaa Veralle. Se piristi mua hetkeks. Illalla olin jo niin turta etten tuntenu mitään.

Tänään oon miettiny kaikkea. Oon tajunnu oikeesti miten tärkeitä tietyt ihmiset mulle on ja miten ne ei ees ite tajuu sitä. Mun on pakko kirjottaa niistä tänne vaiks oon kirjottanu ennenki. Mulla on pää vaan niin sekasin et haluun vaa kirjottaa kaiken miyä päässä pyörii.

Vera on mulle kaikista rakkain. Tiiän et niin ei sais sanoo, mut se vaan on niin. En olis täällä ilman sitä. Se on mun paras ystävä. Ensimmäinen vuosiin jonka kanssa oon ihan täysin oma itteni ja jonka kans mun ei tartte hävetä sitä mitä oon. Siihen miks Vera on mulle niin rakas on monta syytä. Vera on ollu mun tukena ja turvana, nytten kun sillä ei mee niin hyvin on mun vuoro olla sen tukena. Vera on ihan hassu ja saa mut pahimmallaki hetkellä nauramaan. Saa se mut kyllä itkemäänki.. Mut Verassa on ihan liikaa hyviä puolia ja en lähe kaikkea tänne kirjotramaan.

Veera on mun ihana ystävä jonka kans ei koskaan oo tylsää. Tuntuu et oisin tuntenu Veeran aina vaiks ollaan tunnettu vast neljä vuotta. Veera on ihan älyttömän kultanen ja ymmärtäväinen. Veeran kanssa haluisin viettää enemmän aikaa mut ei oikeen ikinä ehitä.. Veerassa on ihan hirveesti hyviä puolia, mut ehkä paras niistä on se että se osaa sanoa aina oikeat sanat. Veeran kanssa riidellään ihan liikaa, mut sovitaan aina nopeesti ja sitte itketää molemmat.

Lauraan tutustuin kunnolla vasta nyt syksyllä, mut se on löytäny paikan mun sydämestä. On ollu ihana tutustua siihen ja kuunnella sitä ja yrittää auttaa. Laura ei ite tajuu miten kaunis on ja se hänen pitäis tajuta. Lauralla on sydän paikallaan ja sille vois kertoo melkeen kaikesta. En kuitenkaan osaa kertoo sille vielä ihan kaikkea niinku Veralle.

On mulla paljon enemmänki ystäviä ja tosi tärkeitä sellasia, mut en vaan pysty kirjottaa enempää.. Haluisin kyllä mut itken niin paljon et en pysty. Romahdan.. Anteeks. Ootte kaikki mulle rakkaita vaiks en eriksee maininnu.

Kunpa en ois yksin..