Jopa musan kokeen onnistuin mokaamaan. Luulin et se oli asia mis olin hyvä. En näköjää ees siin. Meiän piti myös esittää laulu ja tottakai mun ryhmäläiset laulo väärin ni mäki kuulostin hirveelle. Tiiän tasan tarkkaan et se ei ollu pelkästään niiden vika. Kuitenki se miten näin kaikkien niiden kuuntelijoiden ilmeet ja ku ne kuiski ja nauro ja sillee. Se oli ihan hirveetä. En kehtaa enää nähä niitä. Lähin sielt tunnilt pois meiän esityksen jälkee. En vaa yksinkertasest pystyny olee siel. Se oli liikaa. Ku pääsin käytäväl sain kohtauksen ja itkin ihan hirveest. Eiks kukaa muu muka tajunnu et osattiin se melkeen jopa hyvin harkois mut sit se esitys oli ihan hirvee.
Eilinen oli oikeesti suht kiva. Käytii kristan kans kaupungil ja sit pappa tuli moikkaa ja nukahdin hymy huulil. Oli ihana nähä pappaa pitkäst aikaa ku se oli siel sairaalas ja kaikkee.
Nyt olis enkun kertaus tunti muy mä en vaa pysty menee. Se on liikaa mulle. Onneks se ope ymmärs ja anto mul tehtävää mitä voin tehä itekseni.
Tä päivä on taas todistanu et oon huono ihminen, just ku sain itsetunyoo ees hiukan kohol..
Viikonloppuna on nuortenleiri ja mua oikeesti pelottaa mennä sinne ku tiiän et oon niin tarkan vahdinnan alla, mut toisaalt ootan sitä leirii tosi kovin. Sanni tulee täältä treeltä mun kans sinne jq siel on kaikki mun rakkaat ja nii.. Pitää nyt kattoo mitä tostki leirist tulee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti