I won't let you slip away from me

Näin tänään Ellin ja Tuulin pitkäst aikaa ku mentiin flow parkkiin. Mul oli tosi kivaa ja oli ihanaa nähä heit pitkästä aikaa ja tehä siin samal jotain mukavaa. En tiiä mikä muhun meni, mut siel ylhäällähän pitää pitää turvaköydet aina kiinni vaijerissa. No jossain kohtaa ku mentiin jossain tosi korkeella, irrotin ne vaijerit ja lähin kiipeemään viel ylöspäin katsoen samal alaspäin ja miettien et miten helppoo ois vaan päästää kädet irti ja pudota. En tiiä mikä siin oli, mut kokopäivän mul pyöri kaikki tollaset ajatukset päässä.. Meiänhän oli vaan tarkotus pitää hauskaa.. oisin halunnu juosta auton allekki siin ku mentiin bussipysäkille jne. En vaan haluu elää näitten ajatusten kanssa..

Aamul ku katoin itteeni peilistä, huomasin sen miten paljon oon lihonu kesän aikana.. Sain keväällä itteni laihtumaan ja kunnon paranemaan, mut kesäl en oo pitäny sitä yhtään yllä ja se näkyy. Itseinho valtas mut ja en pystyny muuta ku oksentamaan aamupalan pois.. En vaan enää tykkää kehostani sitäkään vertaa ku ennen.. Päätin sit alkaa laihduttaa oikeen kunnol ja pysyy täl kertaa tavotteessani, mut tottakai mä epäonnistuin ja söin jäätelöö tänään ihan hirveesti, tekis edelleen mieli oksentaa.. En tiiä enää miten kehtaan mennä uimaan tai miten kehtaan käyttää mitään vaatteita mitkä ei peitä mun reisiä, mahaa, käsivarsia jne. En vaan kestä itteeni näin läskipossuna..

En oo nähny yhtä mun tärkeimmist kavereist vähään aikaan ja haluisin nähä sen, mut sil on aina töitä. Enää en voi kertoo sil mitään ku haluun sen menevän nukkumaan ajois et jaksaa työpäivät enkä haluu vaivata mun asioilla.. Ennen se oli oikeestaan ainut jolle pystyin kertomaan mitään, täl hetkel mul ei oo ketään. Välil tuntuu jopa ettei se haluu nähä mua ja ettei sitä kiinnosta.. Tiiän et oon rasittava ja et oon taakka mut en kestä kauaa ilman et nään sen ja ilman et saan juteltuu sen kans.. En vaan jaksa padota asioit samal lail sisään taas niinku ennen. Tuntuu et pää räjähtää.. Tiiän et se tarvii rahaa ja et sil on muutaki elämää ja et oon itsekäs ku sanon et tarviin sitä.. Mun ei todellakaan oo helppoo kirjottaa tätä ja kyyneleet valuu silmist.. En haluu menettää sitä.. Ja tätä menoo mä menetän ku ei nähä ennen Tampereel muuttoo ja ei varmaan sen jälkeenkää välttämät. Mul on ikävä sitä..

 

 

Anteeks ku selitän taas kaikkee turhaa. Oon taas ihan rikki.. ois vaan helompaa kuolla, mut en oo ihan viel valmis..