perjantai 5. heinäkuuta 2013

I don't wanna hear it

Tekis mieli poistaa koko blogi.. Poistaisinkin jos en tarvitsis sitä et on joku paikka mihin kirjottaa ku en koskaan muista kirjottaa päiväkirjaan. Mä en jaksa niit seurauksii joit aina mun kirjotuksist tulee. Ihmiset joitten kans en haluu puhuu niist asioist joist kirjotan tääl tulee sanomaan et oon huolissani sust ja et oot tärkee ja et et saa tehä sitä. Jos en ite ala kertoo mun asioist tai yritän vaihtaa puheenaihet ku se ohjautuu mun asioihin ni ymmärtäkää etten sillon haluu puhuu teille. Täl hetkel mul on oikeestaan vaan yks tai kaks kaverii joille voin kertoo miten asiat on. Ne ymmärtää ja ei ala säälii. Ne osaa sanoo oikeet asiat ja saa mun sekasen mielen selviimää. Tartten niitkin kaverei joille en ikinä kerro mitään ja joitten kans puhutaan vaan normaaleist asioist kuten siit miten raivostuttava sisko on ja siit mitä huomen aikoo tehä. Mut jotkut ei tunnu haluuvan olla pelkästään sellasisi kavereit.. Samal taval he on tärkeitä, se etten valita niin paljon heille ei tarkota että he olisivat yhtään sen huonompia kavereita kuin ne joille kerron. Joillekkin vaan pystyy puhumaan kaikesta ja joillekkin ei. Miten saisin teiät kullat tajuumaan et mä en enää luota ihmisiin samal taval ja et en osaa kertoo milt must oikeest tuntuu?? Arvostan sitä suurest ettei tyrkytä itteensä muille ja et voi asioitten vaan antaa tulla esil jos ne tulee. Sitä et yritetään painostaa kertomaan asioita en arvosta yhtään. Jos sen jälkeen ku vastaan kysymykseen mitäs sä? ihan ok. sä? , lähtee jauhamaan et miks vaan ok saa mut vaan hermostumaan. Kerron kyl ite jo tos vaihees et en voi hyvin sil hetkel jos haluun kertoo sen sillon toiselle.

Sori tällänen erittäin sekava teksti, mut mä toivoisin et ihmiset miettis hiukan tarkemmin mitä puhuu. Tätä blogii lukee meinaan anonyyminä moni mun kaveri joilt saan kuulla aina kaikkee tähän liittyen. Kiitos niille jotka ei tuo asioit esil turhaa. Ja kiltit.. lopettakaa se paasaaminen siit miten ootte huolissanne, tiiätte kuitenki ettei mul oo tarpeeks tahdonvoimaa tehä itelleni mitää hirveen pahaa ja vaiks oiski ei teiän sanomiset siin kohtaa hirveest auttais. Ainoostaan pari ihmist voi saada mun pään kääntyy siin tilantees.

Kiitos niille jotka jakso lukee ton tekstin ja jotka ymmärs tost sekavast selityksest jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti