I really need you now..

Viime viikonlopust lähtien oon ollu kavereitten kans käytännös taukoomat tekemisis, mikä on kivaa koska en ollu pitkään aikaan ennen sitä tekemisis ihmisten kans oikeestaan ollenkaa. Maanantain siis olin kattoo teatterii ja sen jälkeen Jennina tuli meille. Tiistaina Veera ja Jennina tuli meille ja nukuttii teltassa. Keskiviikkona käytiin kaupungissa jonka jälkeen menin Jenskulle. Torstaina menin iltatorille Jenninan kanssa ja sit niille yöksi ja tänään olin akvaariol hetken ja nyt sit koton. yksin.. En haluis olla yksin. Mua alko ahdistaa akvaariolla enemmän ku pitkään aikaan ja sain lievän paniikkikohtauksenki siellä. Mul on täl hetkellä tosi huono olo ja lähinnä itken ja tärisen. Kirjottamisesta ei oikeen tuu mitään, mut tä auttaa ees hiukan rauhottumaan. Viilsin. En ois halunnu, mut ei muukaan oikeen auttanu enää. Osittain viilsin koska on niin hirvee olo, mut osittain rankasin itteeni. Rankasin itteeni siit miten oon ollu hirvee ihmisil ja siit millanen Jere oli mulle tänään ja siit etten oo voinu lopettaa syömist.. Tekis mieli taas vaihteeks vetää ranteet auki ja se on tosi lähellä. En kuitenkaan pysty täl hetkellä ajattelemaan selkeesti enkä hallitsemaan itteeni sitä vertaa et pystyisin painamaan sen veitsen tohon tarpeeks syvälle. Kokeilin kyl.. Haluisin vaan jonkun jolle jutella ja jonkun joka sais mut rauhottuu, mut en viitti vaivata ketään tähän aikaan enää. Ihmisil on huomen töitä. Mul on ollu ihan älyttömän hauska viikko, joten en ees tiiä mist tä olo tuli.. Eilen itkin Jenninalla. Itkin koska pelkään muutost ja tuun kaipaa niit hetkii joit oon viettäny näiden ihmisten kanssa. Nyt itken vaan pahaa oloa.. Toivoisin vaan et tä ois pian ohi.. Anteeks mun sekava selitys, on vaa pakko saada purkaa ajatuksii ja tunteita johonki..