keskiviikko 30. lokakuuta 2013

hold me tight and never let go..

Kirjotin tänne tänään jo. En kuitenkaan voi pitää näit asioi enempää sisällä ja ei oikeestaan oo ketään jota viittisin vaivata näillä. Ei teiänkään kannata lukee tätä, kunhan puran hiukan ajatuksii pois.

En tunnu kestävän pienintäkään pettymystä. En päässy sille riparille jolle halusin isoseks ja romahdin sit bussis itkee. Okei siihen oli patoutunu muitaki tuntei mut toi oli se joka mut sai romahtamaan lopullisesti. Mä en vaan jaksanu enää, en oo koskaan tarpeeksi hyvä. En mihinkään, en kenellekkään. Miten mä oikeesti jaksan ees olla tääl ni sitä en tiiä. Nyt alkaa koeviikko ja mä en jaksa yksinkertasest keskittyy mihinkään enempää ku kaks lausetta. Oonki siis lähinnä maannu sängyllä ja miettiny. En mä kyl oikeestaan oo ees miettiny kauheesti. Sillon ku sain tietää noist isoshommista olin ensin vihanen, sit pettyny ja lopult hiuka surullinenki. En ollu vihanen kenellekkään muulle ku itelleni enkä pettyny mihinkään muuhun ku itteeni ja siihen et en kelpaa. Se vaan purkaantu muihin.. Anteeks siitä.

Olisin halunnu puhuu sillon Veralle, mut se oli Turussa eikä ehtiny ja en oikeen viittiny pilata sitä hauskan pitoo. Soitin sit Sammylle joka jotenki ihmeellisest sai mun hysteerisen itkun vaihtuu nauruun. Toki joo on mulla edelleen ihan hirvee olo ja en varmaa selvii täst kauheen nopeest ohi, mut se autto hetken. Sen kaikista pahimman vaiheen yli ja oon siitä tosi kiitollinen.

En oo tänään ees puhunu kauheesti kenellekkään mistään. Pelkäsin et sanon pahasti ja sanoinki heti ku aloin puhumaan jotain. Haluisin nyt puhua jollekki, mut en uskalla alottaa keskusteluu ku pelkään et mut torjutaan heti ja et mua ei ymmärretä. Ei kukaan tätä oikeesti ymmärrä.. Haluisin vaan itkee ja nukkuu ja unohtaa kaiken tän. Haluun päästä eroon täst olosta.

Mulla on ikävä mun rakkaimpia, mä en jaksa oottaa perjantaihin et nään ees osan.. Tä on ollu rankoin  viikko aikoihin ja en tiiä miten selviin perjantaihin asti, mut pakko ku haluun nähä ne..

Mä oon täällä niin yksin. En haluis et kukaan muu joutuis kestää mua tässä kunnossa, mut mä en pärjää yksin. Haluisin vaa et joku tulis tänne halais tiukasti ja olis vaan. Antais mun itkeä. En uskalla olla yksin.. Älkää koskaan jättäkö mua yksin, kiltit..

even music can't help me anymore

Ruotsin tunti meni yllättävän hyvin (onneks ku en voi olla sieltä enempää pois tai reputan kurssin) Ruotsin jälkee mul oli hypäri, seki meni viel iha ok. Nyt oon musan tunnilla ja tekis mieli juosta pois. Ahdistaa niin paljon. Täält en kuitenkaa mee pois. Tän päivän kestän koulussa. Seuraavat tunnit on hissaa ja kaksoistunti, koska huomenna alkaa koeviikko hissan kokeella. Kai mä siit jotenki selviin.. ehkä.

Ennen musiikki on aina auttanu mua ja saanu mun olon helpottuu. Nyt sekään ei auta. Haluisin vaa viiltää niin kovin mut en mä saa.. en voi rikkoo sitä lupausta. Harjotellaan erilaisia esityksiä yhtyeissä ja mä kuulun lauluyhtyeeseen jos kaikki ei pysy äänes ja se kuulostaa hirveelle.. ahistaa jo ajatus mennä sinne harjottelee. Varsinki ku tiiän et en ite osaa laulaa sitäkää vertaa ku noi muut

Tänää oon ollu niin väsyny et en oo jaksanu alottaa keskustelui kenenkää kans ja sen huomaa. Keneltkää muun ku lauran kans en oo tänää puhunu.. ei ketää jaksa kiinnostaa.. Mä voin ihan hyvin jättää väliin mun kaikki menot ku ei kukaan oikeestaa ees haluu nähä tai kuulla must mitää.

Kohta meen kiduttamaan itteeni jotenki. Kestäm tän tunnin mut välitunnil pakko keksii jotai.

tiistai 29. lokakuuta 2013

they don't know anything

Olin siel psykologil ja joskus kahen viikonsisällä pitäis alkaa terapia. Jippii se on semmosella yliempaattisella naisella joka on ymmärtävinään kaiken. Oikeest se ei todellakaa tiiä mitä käyn läpi. Sen mielestä mun suurin ongelma on ahdistus. Joo se hankaloittaa mun elämää eniten, mut mun mielest sen pitäis tajuu et haluun tappaa itteni mikä hankaloittaa mun elämää enemmän. Kaikki uskoo kirkkain silmin et en oo oikeesti tekemässä mitään vaan kaikki on ajatuksen tasolla, mut oikeesti tekisin jos pystyisin. Ei kuitenkaa toistaseks tartte huolehtii, mä en pysty.

Koulu meni yllättävän hyvin ja mä oikeesti nauroin (muutakin ku tekonauruu) ja oikeesti hymyilin. Krista sano et mun silmist näki sen et mul oli pitkäst aikaa hyvä olla. No niin mulla oliki, mut sillä ei.. en tiiä onks sillä mitä kaikkii ongelmii ku ei sillee olla kauheesti puhuttu mitään semmosta, mut sen tiiän et sil on jonkinlainen syömishäiriö. Meit on sit kaks.. Mä ja mun paras kaveri täällä (ei olla kovin läheisii, mut täällä se on se jolle voin ees hiukan kertoo) Mulla ei siis oo vielä puhjennu syömishäiriöö, mut se vitun psykologi tarkkailee mun syömisii. Mä en viel tiiä miten se sen meinaa tehä, mut jotain ruokapäiväkirjaa tms. pitäis alkaa kirjottaa.

Lintsasin tänään viimisen tunnin. Ei mua oikeesti ees ahdistanu, mut en vaan jaksanu mennä ruotsin tunnille ni väitin porukoil et ahisti ja lähin hakee hiusvärei. Huome pitäis selvitä koska lyhyempi päivä ja koska kertaustunnit kokeeseen.

Pääsin kotiin joskus puol neljän aikoihin ja iskä oli täällä odottamassa ruoan kanssa. Se oli taas lämmittäny ihan vitusti liikaa sitä. Ette ees tajuu miten hankala oli pitää sitä määrää ruokaa sisällä.. mut mä lupasin etten oksentele.. No aloin sit lukee kokeisiin ja katoin telkkarii ym. Sit iskä alko yht äkkii raivoomaan mulle et sun pitäis liikkuu enemmän ja rupee nyt tekee lihaskuntoi. No kysyin sit siin ihan vittuillakseni et miks ja se oli vaan silleen et koska se helpottaa ahdistukseen. Vitut se siitä tiiä mikä auttaa. Ruokapöydäs se kysy mult et onks sul viel niit synkempii ajatuksii (=itsemurha ajatukset) vastasin vaa et ei. En voinu kertoo sille et niit on taukoomatta. Iskä vois olla vaan iskä ja jättää sen terapioinnin muille. Kuulemma se oli kertonu sen pomollekki mun ongelmista ja kaikkee.. Vituttaa.

Lupasin et en viillä enää ja se on pitäny yllättävän hyvin. Mä oon joo kokoajan miettimäs sitä ja kaikkee mut en oo tehny mitään. Mun arvet on koulus nähny vaan meiän ro ja Krista. Krista ei niistä sen kummemmin ihmetelly ku se asuu tytön kans joka on yrittäny itsemurhaa. Krista vaan halas mua ja sano et jutellaan myöhemmin lisää. Olis niin ihanaa jos voisin olla koulussa ja kotona lyhythihasilla. Paahdun täällä, mut onneks ískä on jo nukkumassa ni voin olla toppi päällä. Nuortenleirillä en jaksa ees välittää. Siel lähes tulkoon kaikki tietää et oon sairas, tyhmä, hirvee jne

Nyt ku oon nii rättiväsyny meen nukkuu ja pakenen tätä maailmaa ees hetkeks. Kirjottelen taas lisää heti ku siltä tuntuu.

 
 










you're never ready

Eilinen päivä oli täyttä helvettiä. En ollu ku musan tunnilla ja kuorossa. Musan tunnillaki sain paniikkikohtauksen. Eilisen päivän saldona oliki kuus kohtaust, ahdistust, nii alas laskenu mieliala et meinasin hypätä bussin alle jne. Olin ihan hirvees kunnossa. Nonyt oon viel pahemmassa. Koht pitäis mennä psykologil mut ahdistaa niin kovin et en pysty ees kunnol hengittää. Istunki rautatieasemal ja yritän kasaa itteeni. Oon ihan hirvees kunnos. Ei kukaan voi auttaa mua.. Junat tos vieres houkuttelee enemmän ku paljo.

Eiline iltapäivä ja ilta oli onneks hiukan helpompii. Iltapäiväl oli mun ryhmänohjaajan tapaaminen ja se oli kivaa. Illal mun mieliala kohos sen verran et pitkäst aikaa nukahdin hymy huulilla. Olin ees hetken onnellinen.

Nyt yritän selvitä polille asti et kattoo nyt miten käy.

maanantai 28. lokakuuta 2013

better world is in my dreams

Haluun käpertyy peiton alle ja unohtaa kaiken tän. Oon saamassa jo pakko oireitaki.. aamulla en voi nousta sängystä ennen ku iskä on lähteny ja jos se lähtee myöhemmin ku normaalist alkaa ahistaa ihan hirveesti. Mun on aina pakko pukee ensimmäisenä sukat sitte housut jne. Hampaat pestään ennen aamupalaa (sillonku sen ees syön..) jos en ehi pesee ennen ni sit jätän pesemät ja kiroon koko päivän likasii hampaita. Lääkkeet pitää ottaa aina suuruus järjestyksessä pienimmästä isoimpaan. Mehua laitetaan mukiin just sen verran ku aina. Oon sekasin ja tos ei ollu vielä läheskään kaikki.. siin oli vast osa aamusta joten miettikää normi päivän saldo..

Eilen en ois halunnu mitää muutaku nukkuu ja tänään on sama fiilis. En mee ekalle tunnille ku ahistaa niin helvetist mut kouluun on pakko mennä ees yrittää kestää siel. Oon vaa nii väsyny.. miks ei kukaa ymmärrä sitä?? eilen iskä kysy multa ruoka pöydässä et merja ooks sä masentunu? teki mieli huutaa kurkku suorana et ihan muuten vaan syön lääkkei ja ravaan polilla. Vastasin kuitenki vaa et oon väsyny. Sit se alko rähjää siit etten mä voi olla väsyny ku nukuin 11 tuntii ja päikkärit.. Marjo osallistu siin kohtaa keskusteluu ja alko sanoo et merja on nii laiska ettei se ees oo yökkärii jaksanu vaihtaa ja iskä totes siihr vaa et nii siitähän se merjan nimitys patalaiska paska tulee. Sen jälkee ne alko huomauttelee mulle syömisestä mitä en ois todellakaa halunnu tohon lisäks kuulla. En enää ikinä syö perheen kanssa. En ikinä!!

Nyt meen takasi nukkumaa ku ehin nukkuu tunnin enne kouluun lähtöö (jos jaksan lähtee).

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

promises..

Mä lupasin eilen Veralle yrittää lopettaa viiltelyn, toivon etten joudu taas tuottamaan sille pettymystä.. Lupasin myös olla aina sen kanssa ja sen lupauksen aion pitää. Eilen illalla se ja Mia ja Nea tuli juttelemaan mulle. Onneks. Siin kohtaa ku Vera laitto viestii olin ihan hirvees kunnos ja aloin sit itkee.. en sais olla näin herkkä..



Sain just tietää et pappa on sairaalassa, mut kai se selvii.. selviihän?? jos menetän sen voitte sanoo mulle heipat. Mul ei oo kukaan läheinen kuollu. Enkä todellakaan nyt kestäis sitä menetyst. Oon ihan rikki..  En ees tajuu mikä mua vaivaa, en mä ees tunne mitään. Niin tyhjä olo.

Mul pyörii mieles kaikki mitä on tapahtunu puolentoist vuoden aikana ja haluun jotkin niist ajoist takas.. Muistan ihan liian yksityiskohtasesti kaiken. Muistan tunteet ja mitä ihmiset puhu, millanen keli oli, mitä tapahtu. Voisinpa vaan unohtaa ees osan siitä..


lauantai 26. lokakuuta 2013

I hope you are having fun

Pitäkää te kaikki hauskaa. Toivon sitä tosi paljon. Samal toivon et voisin itekki pitää hauskaa, mut ei siit tuu mitää. Mieli ihan maassa. Mun piti olla tänä viikonloppuna samoaja explossa riihinäellä, mut jätin menemät sinne.. kai mä aattelin et ois ollu kivempi olla kavereitten kans.. muuten hyvä mut kukaan ei ehi eikä haluu olla mun kans. Kaikki on jossain pitämässä hauskaa ja mä oon yksin. Oon aina yksin, se ei muutu mihinkää..

Kukaan ei ees oo vaivautunu juttelemaan mulle tänään, miks ois.. Oon vaan koko päivän oottanu joltain viestiä, ihan keneltä vaa.. mut toisaalt ymmärrän et ihmisil on paremoaaki tekemist. Oon tyytyväinen et muilla ees on kivaa.

Must tuntuu et oon ihan hirvee. Oon niin mustasukkanen mun kavereista.. En haluis et ne on kenenkään muun kanssa, mut samal haluisin ku en mä oo ainut ihminen maailmassa. Oon ihan helvetin itsekäs. Torstaina se psykologi kysys multa et millasta terapiaa haluun ni mun vastaus oli vaa et millast vaan kunhan perhe ei liity siihen mitenkään koska kaverit on mun perhe, ei mun oikee perhe. Rakastan mun kavereita ihan hirveesti. En vaan osaa kertoo tai näyttää sitä ikinä..

Mulla oli ala-asteella ja sitä ennen paras kaveri. Sen jälkeen ku meiän tiet eros, en oo uskaltanu tulla kenenkään kans niin läheiseks et voisin sanoo et mul on paras kaveri. Mulla on tosi monta tärkeetä ja läheistä kaveria. Yläasteella ei ollu niinkää mut nyt on. Oon kiitollinen niistä. Vihdoin voin jopa sanoa et mulla on paras kaveri. En mä oikeestaan vieläkään uskalla sanoa sitä, se tuntuu niin epätodeliselta ja samaan aikaan väärältä mun muita tärkeitä kohtaan. Mut mulla on paras kaveri jolle voin kertoa kaiken ja johon luotan enemmän ku kehenkään muuhun. Kunpa seki luottais muhun yhtä paljon..

Oon ollu kokopäivän ihan sumussa ja loppupäiväki kuluu varmaa sillee. Tänään oiain valmis jättää tän kaiken. en mä tunne enää mitään. En mä kuitenkaan voi tehdä sitä. En nyt. En vaiks haluisin. Haluun vaan nukkuu. Nukkuu ikusesti.

Pitäkää hauska loppuviikonloppu!!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Fighting against myself

Eilen menin lupaamaan et en oksenna ja et en enää viillä. Ensimmäist noist en oo tehny vaiks on ollukki semmone olo mut toiseen sorruin heti tänää.. anteeks.. enkä nyt pyydä anteeks teiltä vaiks ootteki ehkä pettyineit ym vaa pyydän anteeks iteltäni ku en pystyny lopettaa. Akvaariolla alko ahistaa ja tottakai kaivoin terän esii.. pitäis kai heittää roskii koko terä mut en mä ite osaa luopuu siit, tartten jonku toisen tekemään sen mun puolesta.. en kykene ees siihen ite. Luulin et ne haavat oli jo umpeutunu mut siin ku istuttii porukal alko taas tulee verta.. Selitin kaikille et vanhat haavat aukes (olihan ne tunnin vanhoja ni en suoraa valehdellukkaa?) ku en mä uskaltanu myöntää ees itelleni et sorruin..

Akvaariol kaverii ahisti hirveesti ja yritin siin jotenki saada sen rauhottuu, mut en mä osannu, en pystyny. Aloin taas näkee siin harhoi ja oli pakko lähtee. anteeks..

Eilen kävin pitkän sisäisen taistelun itteni kanssa. En pystyny olemaan ees tunneilla kunnolla, mut yritin. Eilen mun edellispäivän haavat aukes musan tunnil ja siin oli kiva selitellä opelle et miks piti päästä vessaa.. pitäis lopettaa rupienki raapimine..

Kävin eilen siel psykologilla tms. ja se oli just semmone nainen jolle en tuu puhuu. Onneks se tekee ens kerran jälkee lähettee terapiaan jollekki muulle. Kivaku se on sit jo mun seittemäs psykologi ja oon kyllästyny käymää aina sanat siat läpi..

Käytiin myös iskän kans kattoo semmonen musikaali ku Addams family ja se oli oikeesti hyvä!! Muistan vaan yhen replan suurinpiirtein mut siinä on pointti "elämä on nuorallatanssia ja nuoran päässä odottaa aina arkku".

Oon tänää läskipossuillu ihan liikaa.. Oon syöny koulussa puuroa ja leivän ja sitte akvaariolla suklaakakkua ja patongin palan ja sit viel heses ihan vitusti liikaa. On nii huono olo fyysisest ja henkisest.

Ootte varmaa kyllästyny kuulemaan tän mut mä oon päivä päivält kyllästyneempi tähän paskaan elämään. Haluun jo pois!! Mikä mua estää?? en tiiä..

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

please don't leave me alone

Oon yksin. Ei ketään seurana. En pysty tähän. Pelkään. Haluun pois. Ahdistaa.

Lähin ruotsintunnilta itkien. En vaa pärjänny siel. sain paniikkikohtauksen. Nyt en saa henkee. Vittu. Haluun pois. Nyt. Auttakaa joku.. En pärjää enää yksin

tiistai 22. lokakuuta 2013

fat me

Hyi helvetti. Oon syöny tänää vitusti liikaa. Aamulla en onneks syöny mitää ja koulus vaa hapankorppuu ja maistoin keittoo lusikallisen. Mut tottakai tein sen virheen et lähin akvaariolt Mian kans kauppaa ja se pakotti syömää nuudelit. Kikkaki pakotti syömää ja Veerat. Meinas lentää oksennus. Ei ne päästäny ees vessaan mua ku. Oisin nii halunnu oksentaa.

Aamul oli ihan hirvee ahistus pääl mut se meni päivän aikan ohi. Siin kohin ku pääsin saloo olin jo ihan pirtee. Tä päivä ei siis oo ollu pelkästää huono, itseasias harvinaisen hyvä.

Sovittiin Lauran kans tänää et laihutetaan yhessä. Se kilon viikossa, mä kaks (mul on enemmä painoo mist pudottaa). Aletaa käymää viikonloppusin ku ehtii salilla ja sit nuortenleirillä skipataan iltapala ja lähetään lenkille. Mä saatan jopa onnistuu täl kertaa ku joku motivoimas :) pitäis vaa ensi voittaa pelko ja astuu puntaril mut en mä uskalla.. en oo yli vuotee kattonu mitä painan..

Näin tänää pitkäst aikaa Kikan!! :) sil on loma ni se tuli Saloon ja onneks mäki olin Salos tänää. Vaiks nähtii vaa ihan hetki ni se piristi kivasti. Kikka myös leikkas mun hiukset ni nyt nään taas eteeniki.

Nyt meen pakkaamaa ku pitöis saada kamat puoleks toist viikoks tänää pakattuu joten heipsun <3 p="">

maanantai 21. lokakuuta 2013

my hands are screaming for help and noone is listening

Multa kysyttii tänää et mikä sun käsissä on. Tyynen rauhallisena vastasin et meil on kissoja ja et ne tykkää raapii. Juuh oliski nii. Ilmeisest oon kuitenki aina vaa parempi valehtelija ja näyttelijä ku koulus kukaa ei oo tänää huomannu mun itsetuhosuut (meinasin hypätä monta kerrost alaspäin koulun ylimmäsy kerroksest ym)

Mun jokasella viillolla on merkitys. Jos niitä menee ranteesta kyynärään päin voin nimetä jolaisen viillon ajatuksen tai tarinan. Vanhoja arpia en muista kunnolla, mutta uusimpien tarinat kyllä.

Ranteesta lähtien.
1. Olen epäonnistunut ystävä
2. En osaa auttaa muita
3. Olen aina aiheuttanut vain harmia
4. Kukaan ei rakasta minua
5. En tee inhimmillisiä virheitä. Kaikki virheeni ovat liian suuria
6. Haluan pois
7. Olen yksin
8. Tampereella minulla ei ole yhtään kaveria
9. Salolaiset kaverini eivät välitä
10. Kuolen pian
jne.

Nyt oon hypärillä ja mä en saa veren vuotoa tyrehtymään. Verta vuotanut jo tunnin. Kai se emnen viimistä tuntia loppuu. kai??

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

it makes me happy

Sain vihdoin terottimest sen terän irti ja ah ihana tunne ku kerranki voi viiltää kunnol ilman et tarttee hulluna painaa. Ihan sama mitä te aattelette, se tekee must ilosemman ja jaksan paremmin.

Tänää oli partiota. Jippii ja sillee.. Olin ihan helvetin ahdistunu ku meil oli veistelyy ym ja mun piti näyttää pikkusille mallii et miten veistetään. Tottakai mun teki siin sit mieli viiltää muutaki ku puuta ja olin ihan paineis. Yks niist pienist kysy mult et miks sä merja täriset. Juu selitin siin sit vaa et on kylmä mut ei tainnu mennä Eetuun läpi se selitys. Eetu näki pari viikkoo sit mun kädet mut en tiiä sit et mitä kaikkee se siit päätteli. Urheitten kerran jälkee oli Nipsujen kerta ja se vast tuskaa oliki. Suunniteltiin ens viikon samoajaexploon menoja ja tajusin et joudun menee yksin junalla riihimäelle ja siel suunnistaa. Vittu en tuu selvii siit hengis..

Nyt oon koton ja pitäis tehä marjolle kampauksii ym. katotaa mitä tästki tulee ku pitäis saada ensi veren vuoto loppumaa. Tuol se huutaa mul ettei vessaan saa jumittaa noin pitkäks aikaa..

Toivottabast teil muil oli ees hiukan parempi päivä!

lauantai 19. lokakuuta 2013

knowing makes you feel more pain

Iskä on jumissa eteläafrikassa. Muut palas matkoiltansa onnellisesti suomee. Oon toki onnelline siit et kaikki on turvallisest kotona, mut sen mist kaikest oon jääny paitsi kuulemine on hirveet.. en ees tiiä miks, sillee se vaan on.

Oon tänää syöny (ja oksentanu) vitusti liikaa. Äiti pakotti mummille ja ukille kahville ja hyi helvetti. Lisäks söin pari lohkoperunaa päiväl ja se oli liikaa. Pikkuset toi mul karkkii ja tottakai sitä pitää syyä. vittu.

Oon ollu marjon kans yllättävän hyvin tänää. Katoin sen kans monta barbieleffaa (kyllä, mulla ei oo elämää) ja sen lisäks jonku nyyhkyjutun mis molemmat itkettii ja se teki mul letitki. Miks oon ollu/oon nii paska isosisko?? Mun kuuluis kertoo sille asioista, olla semmone tuki ja turva ja kaikkee semmosta, mut oon kaukana siitä. Mä vaan tiuskin, valehtelen, riitelen ja oon poissa. Mailman paskin isosisko.

Oon myös mailman paskin kaveri. En osaa auttaa kaverii ku sillä on pahaolo. Toinen kaveri viiltelee, en osaa tehä mitään sille ku ite en oo esimerkki. Kolmas juo pahaan oloon melkee viikottain ja on alkanu polttamaan, mitä mä teen, en mitää. Ei kukaan ees kuuntele mua jos joskus jotain sanon.. en puhu mitää järkevää vaiks luulenki puhuvani järkee. Oon turha. Kaikki pärjää ilman mua niin paljon paremmin.

"älä pyytele niin paljon anteeks, se menettää merkityksensä" näin mulle sanottiin. Se on totta, mut minkä mä voin sille et oon vaa pahoillani siit et oon olemas. Siit et teen aina jotain väärää. En mä käytä sitä sanaa ilman et tarkotan sitä.. Oon vaa nii pahoillani et oon tämmönen.. anteeks..

perjantai 18. lokakuuta 2013

a little cut

Mul oli osittain kiva päivä. Seuriksel tanssimine ja Kiian ja Janitan ja muitren näkemine oli kivaa, mut ilo ei kestäny kauaa. Tajusin illal et tänää ja huomen tosi moni mulle rakas on lentokonees. Pelkään. No mietin sit tottakai et mitä jos menettäisin jonku niist?? todennäkösest sillo te menettäisitte mut. Kiva olis porukoitten menettää kolme lasta, mut mä en kestäis niin suurta menetystä. Oon ihan rikki. Ootan vaa et äiti lähtee pois kotoota ni voin ettii jostain jotain terävää. Maken puukko varasto houkuttelee. Ehkä sillon olo helpottaa, ehkä..

torstai 17. lokakuuta 2013

and then police came and they lived happily ever after

Eilen akvaariol meni astet lujempaa ja mietin oikeest miten haluun tappaa itteni. en tajuu miks sanoin siit kenellekkää, mut Laura ja Vera sai aarnion suostuu viemää mut päivystyksee. Mua ei vaa saanu ihan nii helpost lähtee. Mä en vaa jaksanu enää ja menin vessaa itkee.. Hetkee aikasemmin Vera sano mulle ettei oo puoleen vuoteen nähny mun hymyilevän aitoo hymyy.. mutku mä oikeesti iloitsin tyttöleirillä ja hymyilin.. enks mä osaa hymyilläkkää?? Mikä mus on vikana?? no ei noi uskonu sit ettwn oo tekemäs mitää ja soitti 112 tms, en oikee tiiä tarkkaa ku en ollu paikal. Vähän ajan pääst sinne sit tuliki jo poliisit ja ne alko kyselee. Mun onni et oon näyttelijä ja pirun hyvä valehtelee ni ne usko etten oo tekemäs mitää vaiks kaikki muut väitti toista. Niitten oli kuitenki pakko kertoo äidille ja jei äitihän riemastu.. Mut olis viety asemal jos en ois ollu nii hysteerine ja seuris olis ollu poliisiaseman vieres. Vera kerto äidil etten oo syöny ja äiti pakotti mut syömää antonios ja hyi helvetti se ruoka oli ihan liian isos annokses. Kotimatkal sitku äiti kävi kaupas mä kävin oksentaa.

Tänää heräsin joskus puolilt päivin ja olin nukkunu 14 tuntii. Tai olisinki nukkunu mut puolet siit ajast valvoin ja kirjotin kirjei ja itkin ja kaikkee. Oli ihan vitun hyvä yöki.

Äiti päätti sit aamul viedä mut kauppoihi mut siel ahisti liikaa. Sain sit ostettuu takin ja kengät ja lökärit ja hyi helvetti oon läski!! En mahtunu mihinkää kivaa. vittu.

Nyt Sini ja Jensku on meil ja pitäis olla kivaa. Oliski.. en vaa pysty lopettaa ajattelemast sitä et en voi enää luottaa kehenkää.. kai mä täs joskus onnistun taas iloitsee mut ensi pitää jaksaa keskittyy pelii. Täst tulee kiva ilta, oon päättäny sen!!

Voinko enää luottaa kehenkää?? en usko..

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

oh god what's happening

Minä täällä naarilassa!!! Ai että on kuulkaas kivaa!! Pikkuneidit nukkumassa ja me isoset täällåä hiukan pirteinä ;D  Vera on paras ja Laura on toinen. Veeralla on söpö nenä. didiiidiiddiiddiii laulattaa :D Veran pitää olla hiljaa. Tääl on jännää. koht saadaa vadelmarahkaaa ku mennää hakee jeeee. Keittiössä kummittelee ja ikkkunan takan on on mörköjä. Veran avunhuutoihin ei vastata, surullista :'(

Pelottaaaaaa. Jään yksin tänne kohta ku muut menee nukkumaan. Pelkään pimeetä ja noi pelottelee mua vielä lisää!! Miten mä selviän yyhyyy. En selviä. That's the point. Onneks sain kahvia. JA VADELMARAHKAA! dyndyndyyy. wulululu mua väsyttääkin ja kaikkea. Hyi.

näin hyvin MENI mun alkuviikko tyttöleirillä, mut oliski edellee nii. En oo syöny pariin päivään oikeestaan mitään. Ahdisti ruokailuissa niin vitusti. Muuten mul oli hauskaa, kunnes olin kuunnellu tarpeeks pitkään kommenttei siit miten paska oon. Luulin et oisin kestäny siel hyvin, mut toiveajatteluu. Oon vaa huono. En pärjää ees lasten kans. Ei mua siel oikeest oltais tarvittu ja tuskin tullaan tarvitsemaam enää ikinä.

Oon kuunnellu pitkään puhei mun painost ja en oo tänne valittanu siit pitkään aikaan, mut nyt en saa sitä mielestäni. Oon läski!! Mun on vittu pakko laihtuu!! Lopetan syömisen kokonaa.

Mul on ihan hirvee olo. Se tyttö on taas tuol ovella ja en uskalla lähtee pois. Alan itkee koht.. Haluun vittu pois!!! katotaa vaa ni en kestä lomaa loppuu.

lauantai 12. lokakuuta 2013

the worst friend in the world

en jaksa olla pirtwe. oon väsynyt. en jaksa mitään. en mitään.. kaverilla ei oo selkeestikkää kaikki hyvin, mut mä oon nii väsyny ettwn saa aikaseks kysyy et mikä on. oon paska. Vihaan itteeni. haluun pois. vittu. mulla piti olla kiva ilta. tavallaan onki ollu ku oon saanu olla veran kans, mut mä oon huonoo seuraa. se kuolee tylsyyteen. oon paska..

hope I see you soon :)

Tä on ollu hyvä päivä, toisin ku eilinen ilta joka meni itkies ku romahdin messus.. mut ei siit sen enempää, nyt on liian hyvä fiilis et kirjottaisin siit. Oon ollu tänää kaheksan tuntii pihalla ja näytelly. rakastan näyttelemistä niiiin paljon!! Olin semmosen partiotapahtuman ku hiiohoi avajaisis ja päättäjäisis näyttelemässä lihaksikasta, kilttiä ja hurjaa merirosvoa (esitin miestä mies pulan takia). Aurinko paisto ja vaiks oliki kylmä ja oon edelleen syvä jääs ni siel oli kivaa :)

Tänään meen Veralle!! Jeee!! Oon ihan innoissaa ku pääsen sinne pitkäst aikaa. Joo okri samal ahistaa ihan helvetist ku sain päiväl yhen paniikkikohtaukden (päivän huonoib puoli) mut en anna sen estää mua menemäst sinne!! jos vera vaa kestää mua.. mutmut nyt mwen pesee mun "parran" poid ja sit sen jälkee alan pakkailee.

perjantai 11. lokakuuta 2013

help me, please..

Asd.. aamu oli hyvä mut koulus ei enää ollukkaa ihan bii kivaa. Päivänavaus oli liian rankast aiheest ja alko ahistaa hirveest. Jouduin siin sit pitää mahd pitkää itteeni kasas ja selvisin tunnin loppuu ilman kohtaust. Nyt oon tääl oottamas seuraavan tunnin alkuu ja en haluu mennä enää ikibä millekkää tunnille. Haluun vaa pois. Loman jälkee meen osastolle ku ei tästä tuu rnää mitää. Päivä päivält pahempi ahdistus. Haluun vaa eroo täst olosta..

Eilenki oli hirvee olo koulun jälkee ja koulussa, mut onneks näin illalla veran ku se jo pelkästää lähel olemal saa mut voimaa paremmi. En tiiä miks, mut muitten kans joudun vetää roolii mut hänen kans voin vaa olla oma itteni. Arvosyan sitä tosi paljon.

Tänään mun pitäis illalla olla siinä kunnossa et voin laulaa messussa, mut tätä menoo oon kaukana siitä sillon.. ootan vaa et ilta on ohi.. huomenna meen esiintymään vuohensaareen ja oon ihan kuses sen esityksen kans.. onneks pääsen illalla kai veralle, sitä jaksan oottaa.

torstai 10. lokakuuta 2013

it's slowly killing me.

enkun tunti. odotan kauhulla tunnille menemistä, sillä edellisellä kerralla juoksin sieltä itkien paniikkikohtauksen vallassa pois. Minua heikottaa. Matkalla ruokailuun alkaa päässä heittää. Liian huono olo kaikin tavoin. Pääräjähtää. Rappusissa menee näkö. Seuraavan kerran kun tajuan jostain jotain makaan maassa Hennun herätellessä minua.

Olo ei ole parantunut sen jälkeen. Haluun kotiin!! Vittu mulla on paska olo. Tänään kaveri jonka näkemistä olen odottanut enemmän kuin mitään muuta sanoi että haluaisi mennä myös toisten kavereidensa kanssa. Mikä mussa on vialla?? Miksen mä kelpaa.. ymmärrän toki et oon huonoo seuraa mut oon oottqnu niin paljon et saan olla sen kanssa. oon itsekäs, tiiän sen, mut se on mulle kaikista rakkain.. nomut onnwks meen kai sittenki niille. en tiiä. oon sekasin ja en tajuu mistään mitään. vittu mä opn turha.

Eilen illalla mä olin taas askeleen lähempänä itteni tappamist. En ees tiiä miks, päivän pahaolo oli vaan liikaa. En tajuu miten Aino ja Tuuli sai mut taas hymyilemään (hetkeks) mut arvostan sitä suuresti. Onneks muut kaverit nukku ku sitä wi ois pitäny joutuu kenenkääm kestää. . anteeks ku vaivaan aina.

kuten tekstistä näkee oon sekasin, mut se on normaalii mulle. se tyttö on täällä taas ja tänään saatan jopa seuraya sitä.

Nyt jatkan matikkaan "keskittymistä". Oli vaan pakko saada purlaa ajatuksii pois.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

almost crazy

juu kirjotan tänne nykyää joka välis mut pakko päästä purkaa tunteit ennen ku se on myöhäst. En viitti ees vaivata ketään täl.. kirjotan nyt kaiken milt must tuntuu joten en takaa laadukast tekstii, enkä lupaa olla loukkaamat ketää, kertokaa jos loukkaannutte.

aamu ei siis ollu mikään mailman paras, niinku tiiätte. Mul oli ihan hirvee ahdistus päällä jo aamusta ja eipä mulla tietenkää ollu lääkkeitä enää jäljellä koulurepussa ja olin lieväs paniikid jo ku pääsin polille.

Istuin siel odotustilas ja katoin niit muit nuorii siel ja en mä oo omast mielestäni niin pahas kunnossa ku ne oli.. mä oon vaa ollu hiuka alamais ja nähny harhoi jne. mut eihän siin oo mitään outoo?? no sitten ku se lääkäri otti mut ja äidin vastaan ni aloin rauhottuu. Se kerto mulle mikä mulla tutkimusyen mukaan on. vaikea masennus, paniikkihäiriö ja sit se eritteli viel itsetuhoisuuden vakavaks. Mun lääke annokset moninkertaistettiin ja alotan lomab jälkeen uuden lääkkeen jonka pitäis jotenli vaikuttaa ton tän hetkisen haiytavaikutukdena tulevaan lisääntybeeseen itsetuhoisuuteen. en kyl tajuu miten lääkkeil voi vaikuttaa mun haluun kuolla... Lääkäri ehdotti mulle myös osasto jaksoo loman jälkee ja olib siit ilone, mut kattoo nyt sit et meenkö. Ite tykkäsin olla osastolla ja haluisin kyl takasi et ei siinä mitään. Sit mul alkaa jossain kohtaa terapia tms ja lääkäti kattoo viel lääkityksii.. VITTU KU EN HALUU SYÖDÄ NIITÄ!!!!! tänäänki jätin aamulääkkeen ottamat.

osastolta ku selvisin koululle takadin olin ihan puhki. en jaksanu kouluu hetkeekää ja sen kyl huomas oppitunneil. Hissan ope ärähti mulle et eiks sua merja kiinnosta, kyl mua kiinnostaa mut wi oo voimii keskittyy. Lähin sit luokast itkuu pidätellen pois.. Kotimatka treeltä saloon oli täyttä tuskaa ja olin ihan rikki. Vitutti tieto siit et joudun partioon mis mun pitäis jaksaa esittää ilost. pystyinki, kunnes siely oli jo kaikki lähtrny. Kesken sen mun harjotusten näin taas sen ahdistuneen tytön ja mul alko pyörii ajatukdrt siit mitwn pääsisin pois.

Tiiän ettwn kestä kauaa enää. Oon ihan puhki. asiat joist ennen koin tulevani iloseks tuo mulle iloa aina vaan vähemmän.. en tiiä mikä mus on vikana. en kelpaa kenellekkään tälläsenä, ei mua tarvita. kaikilla on joku muu. oon turha.

Katoin tänään taas peilistä itteeni ja tajusin ey oon lihonu. Oon niin pettyny itteeni!! Oon paska kaikessa mitä teen, jopa syömisen pois jättänisessä. tänääbki syöny suklaata ja hampparin. Joku sano mulle tänään vitsillä et eihän sun perse mahu tohon penkkii ja mä oon siit lähin vihannu itteeni entist enemmän. pakko alkaa laihtuu. Kaikki mujt on nii kauniita ja laihoja ja mä oon vaa tälläne ruma ylipainonen olio.

miten vitus saidin tän kaiken vihan purettuu?? oon vaa nii vihanen itellrni. Onneks oon Perttelis ni saan viiltää helpommin. kunpa baa ois voimaa vetää ranteet ayki.


Let me just cry

Mul on pahaolo. On ollu maanantaist asti. Niin henkisesy ku fyysisest. Onneks mun kaverit on kestäny mua nä päivät. Maanantai ja tiistai välisenä yönä jutteöin puol yötä Ainon ja Tuulin kans. Mua pelotti ihan hirveest semmonen tyttö mun huoneessa (teen siitä postauksrn erikseen) ja sen lisäks olin taas niin alamais et halusin kuolla. Aino ja Tuuli kuitenki puhu mut ympäri ja sai mut rauhottuu, kiitos. En tajuu miten Aino on mul vuoden juttelemattomuudwn jälkee vielki niin tärkee mut onneks se on vielki mun ystävä.

Tänään saan uuden diagnoosin et katotaa nyt saanko hullun paperit. En haluis mennä sinne. En haluu olla kouluskaa. Enkä koton. Haluisin vaa olla jossain yksin itkemäs. tai ehkä en yksin.. joku sais olla mun kans, hiljaa, kahestaan. Mä pelkään. Eilen juoksin tunnilta pois ky sain kohtauksen. eka kerta tääl ku en saanu itteeni rauhottuu. Onneks sen open siskolla on paniikkihäiriö ni se ymmärs. Mult on jo tarvittavar lääkkeet koulurepusy loppu. pitäis ottaa niit lisää. en tiiä..

Oon sekasin. Vihaan itteeni. Pelottaa. Haluun vaa pois. Johonki.

maanantai 7. lokakuuta 2013

have a nice day! yeah I'd like to have one too

Maailman paskin aamu. Päädyin heti aamusta viiltelemään joten jippii täst tulee hyvä päivä. Mul on tänää jotku saamarin psykologiset testit mut voisin skipata ne. en haluu mennä. Matkalla bussipysäkille meinasin jäädä auton alle. eipä tuo olis haitannu. En jaksa tätä päivää enää, haluun vaa pois.

Eilen näin pitkäst aikaa kuorolaisii ja ainon viel pidempää aikaan ja olin onnellinen. ees hetken. Itkin joo ihan helvetist eilisen aikana mut ilosta. Juttelin myös saaran kans henkevii ja se helpotti. Saara kysy multa et obks marjolla kaikki hyvin ku se on jotenkin eristäytyny, mut wn mä osannu vastata.. Toivon ettei seki joudu kestää tätä paskaa.

Olipa sekava selitys tällre nopeesti kännykäl tehtynä mut oli pakko saada kirjotyaa johki..

lauantai 5. lokakuuta 2013

it can't be true..

"Merja tehäänkö tanssiesitys?" Marjo kysyy innoissaan ja laittaa musiikin soimaan. Minulla on paha olo, mutta jaksan aloittaa tanssimisen. Teemme tanssin jonka päätämme esittää perheellemme. Vaihdamme mekot päälle. Mekko päällä käteni ovat paljaat. Marjo huomaa ne ja kysyy mistä ne ovat tulleet. Sanon vain että osa tuli kissoilta ja osa johtuu siitä että oli niin paha olo.
 
Myöhemmin marjo ryntää huoneeseeni kyyneleet silmissään. "Merja mun oli paha olla.." ja näyttää kätensä. Hänen kätensä ovat yhtä raadellun näköiset kuin omani. Tämä ei vain voi olla totta, ei voi. Viaton siskoni ei ole voinut satuttaa itseään. Eihän hänellä edes ole murheita. Ei vain voi olla. Alan itkemään lohduttomasti. En kestä hetkeäkään enää. Ei Marjo, ei se voi olla totta.
 
 
 
Oliko se unta vai todellisuutta?? en tiedä.. 
 
 


I just need this..

En mä pysty lopettaa tänne kirjottamista.. tarviin tätä. Täs on nyt ollu parin viikon tauko en ees tarkkaan tiiä kuin pitkä. Yritän nyt tiivistää tapahtumat jotenki järkeväst. (ei onnistu multa.. )

Jouduin siis osastolle kolme?? viikkoo sit, en enää oo ihan varma kuin kauan siitä on. Jouduin sinne koska kolme mun kaverii otti yhteyt porukoihin ja kerto mun olosta ja et haluun tappaa itteni jne. Tack så mycket.. Nomut joo iskä vei mut päivystykseen ja ei helvetti mikä huuto ja parku ym siel oli ku en halunnu osastolle. Sinne mä sit kuitenki päädyin ja sit olin viikon siel. Onneks sinä aikana sai kaverit käydä siel ja mä oikeesti tykkäsin siit paikasta, haluisin vieläki takasi, mut en uskalla sanoo porukoil et haluun sinne.

Sillon perjantaina ku sitten pääsin sieltä pois ni oli Veran ja Kikan synttärit mitä olin oottanu ties kuin kauan. Tehtiin Veeran ja Sammyn kans kortit niille ja mun huone kimaltaa vielki siit glitterist mitöä ollaan tääl levitetty. Siel synttäreil oli kivaa mut jouduttiin lähtee liian aikasin.. Laura, Veera ja Sammy tuli siit sitten meille ja oltiin kaikki niin väsyneit et nukahdettii heti :DD

Seuraavana lauantaina piti mennä iskoleirille. Se lauantai oli myös se jona olin alunperin aikonu kuolla. No eipä siinä mitään, en mä enää sillon halunnu mitään tehdä mut se ajatus ahdisti kokoajan. En pystyny osallistuu paljoo mihinkää ohjelmaa ku itkin ja oli nii hirvee olo. Selvisin kuitenki siit viikonlopusta ja menin maanantaina kouluun. Missasin koeviikon osastol olon takii ni sen takii jouduin sit alkaa sopii rästikokei ja ilmottautumaan kokeisiin. Hirvee säätö, mut onneks kaiken muun paitsi uskonnon oon nyt saanu tehtyy.

Koulus on menny ihan jees. En mä jaksa keskittyy tunneil enkä mitään, mut oon silti jaksanu melkein aina mennä kouluun. Kerran oon jääny kotiin ku oli jo aamul niin paska olo mut muuten en oo viittiny ku poissaoloi jo kahen viikon edest..

Mitäs muuta.. Viime viikonlopun olin pitkästä aikaa pelkästään kotona ja se oli yllättävän mukavaa. Marjon ja mun välit on parantunu mun muuton kaut huomattavast, joten kotona jopa viihtyy. Tänä viikonloppuna Jennina oli meillä, mut lähti aamulla ja sit huomen pääsen pitkäst aikaa moikkaamaan rakkaita kuorolaisia joita muuten on ihan hirvee ikävä <3 p="">
Eilen olin akvaariol ja siel oli oikeesti ihan mukavaa mut mä en vaa pystyny jossain kohtaa enää olee. En ees tiiä miks.. Otin sit kolmin kertasen annoksen normaaliin ahdistukseen verrattuna lääkkei ja rauhotuin melkee, mut sen jälkee oli tosi tyhjä olo ja en tuntenu enää mitää. Ainut kohta mis reagoin johonki jotenki oli ku Vera lähti ja halas mua ja sillon aloin itkee.. Vera huomaa aina ku en voi hyvin ja on ollu tosi ihana ku on kestäny mua. Kiitos <3 p="">
Ainii!!!!! Sini tulee syyslomalla saloon ja meil on hirveet suunnitelmat sen päänmenoks ja jeeee ei olla nähty sitä piiitkään aikaan ku se on lukios nii kaukana. En jaksa oottaa syyslomaa enää hetkeekään :))

Nyt palaan tekee jotain isko tehtävää joten en tee tästä selityksestä sen pidempää ja sekavampaa, mut ainaki nyt tiiätte osittain mitä mulle kuuluu.