Tammileiri oli tosi kiva, paitsi et nukkusin monta yötä 7-8 vuotiaitten tyttöjen kans samas teltas ja ei ollu yksityisyyt ja olin kipee. Mult jäi jonkin verran ohjelmii väliin ku jouduin nukkuu tautii pois teltas janiinno en oikee muutenkaa ollu oikeen siin kunnos et oisin voinu osallistuu niihin ohjelmii.. Sain siis puoles välis leirii tietää miks Jere vihaa mua.. Kuulemma siks et oon kerran tai kaks sanonu sil etten jaksa elämää ja et haluun kuolla ja se pitää sitä pelkkänä huomion kalasteluna.. Eihän mul oikeesti mitään ongelmii voi olla ja sillee.. Nomut kuitenki en todellakaa oo hakenu sil huomioo, tarvitsin apuu ja se autto ja jakso mua ja luulin et siihen voi luottaa.. mut näköjään oon vaan ärsyttävä sen mielest.. En enää haluu ikinä käydä akvaariolkaa.. Liikaa se ihmisten viha.. Sillon ku sain tietää mitä Jere oikeesti must aattelee ni mul oli vaikeuksii pitää itku sisäl niitten pienten lähel ja ku ei ollu yksityisyyt ollenkaa.. No onneks mul oli siel Veera jolle sain hiukan purettuu ajatuksii. Jätin iltaohjelman välii sen takii. Kuka idiootti pakottaa aina ottaa partioleireil puukon.. Käsi oli kaunis sen jälkeen, mut onneks oli huivi jota pystyin pitää rantees ja onneks se helpotti sen verran et pystyin taas olee ilonen niitten pienten seuras. täält voitte kattoo joitain leiri juttui: tammileiri
Sitku pääsin kotii Tammileirilt nukuin pääl 16 tuntii ja maanantain palasin Sauvon ahtelaan Kesikselle. Kesis oli lieväst sanottuna hirvee.. Nukuin huonosti, väsytti ja en jaksanu esittää pirteet. Mun ohjaajapari jätti mut yksin huolehtimaan 21 pikkukakarast jotka huus ja tappeli ja ei totellu.. Olin niin onnellinen ku pääsin sielt kotii.
Kesiksen aikana sain myös tietää et pääsin TYKkii opiskelee, joten olin hetken ilonen. Kerranki saavutin jonku tavotteen. Janyt pääsen kauas Jerest, kauas niist muista jotka mua vihaa. Saan uuden alun. Kerranki olin porukoille se ylpeyden, en häpeän aihe. Kerranki. Vanhemmat oli niin onnellisii et sain luvan suorittaa traktorikortin, sisustaa huoneeni melkee miten haluun ja lisäks saan tabletin tai mikä lie onkaa joku tabletin ja läppärin välimuoto :D
 |
| Samsung ATIV smart pc |
Tänään kävin ilmottautumas lukioo ja siel oli tosi hienoo ja muutenki ne ihmiset oli tosi mukavii. Alan pikkuhiljaa tajuumaan et asiat järjestyy. Et oikeesti muutan sinne kauas ja noi ihmiset jää tänne. Oon niin ylpee itestäni ku en joudu homehtuu tääl enää. Nomut kuitenki.. Vaiks mun pitäis olla ilonen ja reipas, mulle iski eilen ihan hirvee ahdistus.. En pääse siit eroon vaiks kuin yritän. Mieliala on tosi maas janiinno.. Haluun pois.. Menin lupaamaan Jugille et menisin tänää hossuksel, mut en mä pysty.. Melkeen lupasin Veeral et meen niille mut en mä pysty.. Anteeks.. Haluisin olla ihmisten kans, mut jotenki en kuitenkaa haluu ku tiiän et en oo kovin hyvää seuraa.
Veri valuu.. Veri valuu niin lohdullisena. Äsken ranteeni iho oli vain täynnä arpia jotka olivat jo parantuneet. Nyt ihoni on täynnä punaisia viiltoja ja mietin teenkö viimeisen askeleen. Teen. Viillän ranteeni auki ja jään sängylleni odottamaan. En tunne kipua, en pelkoa. Olen rauhassa. En kaipaa mitään. Sanotaan, että kun ihnminen kuolee hänen elämänsä vilisee silmissä. Miksei minulle käy niin. No ehkä parempi etten nää kaikkea sitä vihaa, surua. Silmissäni pimenee. Vedän viimeisen kerran happea keuhkoihini. Olen kuollut.
Mä oon taas alkanu näkee kuolemaan liittyvii unii. Ei se mua haittaa, ne on aina rauhallisii ja kauniita. Mut ne unet saa mut ajattelemaan itsemurhaa aina vaan enemmän. Tiiän et mun pitäis olla ilonen ja etten voi tehdä sitä, mut silti haluisin niin kovin tehdä sen. Kunpa se ei ois niin lopullinen..
Siin taas jotain kuulumisii, erittäin sekavii kylläki mut silti.. heihei
Ps.Kuulin eilen papan tekemän laulun. Se on ihan älyttömän kaunis ja aloin itkee ku kuuntelin sitä. Tiiän ettei pappa elä enää kauaa, joten se kosketti mua vielki enemmä..
Herään useasti öisin enkä unta saa.
Katson sisämaisemaa.
Katse kiertää harhaillen.
Peilin pintaa katselen, siellä hellä kuva eilisen.
Usein varovasti vielä käännän yöllä kylkeäin etten herättäisi sua vierestäin.
Mieli kertaa muistojaan, menneeseen käy maailmaan, mutta kaikki tuo on haaveunta vaan.
Niinkuin varjot, kuva peilin minun sydämeni on.
Se on levoton, kuin yöni uneton.
Vaan sun vierelleni palaavan mä nää.
Yksinäisen aamu hämärtää.
Mitä elämästä puuttuu ihminen kun yksin jää?
Sen vain yksin jäänyt saattaa ymmärtää.
Öinen huone peileineen antaa herkän heijasteen siellä rakkaus on onnen kadonneen.
Niinkuin varjot, kuva peilin minun sydämeni on.
Se on levoton, kuin yöni uneton.
Vaan sun vierelleni palaavan mä nää.
Yksinäisen aamu hämärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti