Oon viimeaikoin ollu ihan hermoraunio. Joka ilta oon itkeny itteni uneen ja joka ilta oon halunnu tehä itelleni jotain. En mä montaa kertaa oo tehny ku en voi kulkee pitkähihases.. Mut silti.. Haluisin niin kovin et parantuisin, et voisin olla vapaa täst kaikest pahast olost. En enää ees tiiä mist se tulee, ennen osasin sanoo et mist se millonki johtu. Paniikkikohtaukset koton on lisääntyny, mut toisaalt enhän mä oo muual ku koton oikeestaan ollukkaa.. Akvaariol en mee enää ikinä joten sielkää ei tartte ihmisten kestää mun kohtauksii. Mul ei oikeestaan oo enää muuta elämää ku koton olo ja joskus harvoin hossuksel käyminen. En enää jaksa käydä missää, oon jotenki niin väsyny..
Eilen illal pelkäsin ihan helvetist.. Tärisin, sydän hakkas tuhat ja sataa ja itkin peiton alla. Yleensä voin kattoo mitä vaan telkkarist ja en saa minkään laist pelkoo aikaseks, mut eilen katoin American horror storyy, joka ei oo ees kovin pelottava sarja. Jostain syyst menin kuitenki ihan paniikkii ja vaiks kuin yritin rauhottuu olin ihan sekasi. Mihin tahansa katoin näin hahmoi, kuulin äänii jotka kuiski ja aina ku olin nousemast sängyst et menisin vessaa en pystyny laskee jalkoi lattial sängyn vieree ku tuntu et sielt ois tullu jotku kädet jotka ois ottanu mun jaloist kiinni ja vetäny mukanaa.. Pelkään vielki, mut nytku koton on muitki ni voin olla ees hiuka enemmän rauhas.
Illal mun pitäis mennä kattoo Veran teatteriesityst ja sen jälkee Veral, toivon vaa ettei iskä taas peru sitäki. En oo nähny Veraa ikuisuuksii ja mul on oikeest sitä jo hirvee ikävä ni ihana nähdä tänää. Jotenki on sellanen olo etten jaksais lähtee mihinkää, mut oon päättäny et täl kertaa en peru, meen sinne ja pidän hauskaa. Toivon vaan et jää se itkuparkukohtaus tält illalt välii.
Tä kappale on jotenki niin ihana ja voimaa antava
Mä ite aloin selviimään pahasta olosta ja masennuksesta niin, että ajattelin positiivisesti.
VastaaPoistaEli jokasesta ajatuksesta yrität saada positiivisen ja jos epäonnistut jossain, niin ajattelet "ei se mitään, joskus toiste menee paremmin". Mulla se autto ja nykyään menee hyvin. Kaikki on vaan kiinni omasta mielestä ja halusta. Sitä kannattaa yrittää, suosittelen. :)
Ja kauhuelokuvien tai sen tapasten kohdalla toi on normaalia. Toiset vaan jotenki reagoi niihin herkemmin ja se on kans tosi paljon mielentilasta kiinni. Mulla itelläni on kans toi hirvee "sängyn alta tulevat kädet" -pelko. Se on ihan normaalia, kun mielikuvitus alkaa laukkaamaan jonkun leffan taikka kirjan takia.
Tsemppiä sulle, uskon että kaikki alkaa menemään paremmin ja onnea siitä, että pääsit haluamaas lukioon ! :)