Viikko meni hiukan liiankin hyvin tänään olleeseen nuorten iltaan asti. Tai no oli sielki kivaa ja sillee, mut onnistuin sit olee liian monen ihmisen ympäröimänä ja sain lievän paniikkikohtauksen. Onneks tajusin poistuu ajois ni en alkanu haukkoo henkee kovin pahast. Toivon vaa et jotenkin saisin tonki loppumaan. En jaksais enää kertaakaan noit perhanan kohtauksii ku niitten jälkeen väsyttää aina niin helvetist.
Oon oikeest tavallaan onnellinen täl hetkel, ihan sama vaiks ei kaikki usko mua. Mut on joitakin asioi joista haluisin saada hiukan enemmän selkoo ja jotka vois tehä mut onnellisemmaks, tai sit päin vastoin surullisemmaks. On pari ihanaa ihmist jotka saa mut aina hymyilemään ja jotka on ollu mun tukena aina tai on ollu tukena vaan hetken. Arvostan kaikkien niitten ihmisten vaivannäköö enemmän ku paljon, sillä jos ei niitä ois, ei ois muakaa enää täällä :) Kiitos kaikki ihanat mussukat et ootte jaksanu mua :)
Mul on nössöfiilis ku en saa kerrottuu yhel mun tärkeimmist ihmisist et haluisin olla enemmän ku kaveri.. Toisaalt se ei tykkää must, siit oon käytännös melkovarma, mut ainaki jos saisin kerrottuu ois helpompi olla sen kaveri ja jutella sil kaikest mahdollisest. Sil on vaa jotenkin niin helppo puhuu, en oo ikinä tavannu ketään yhtä ihanaa ja joo sillon ku sanon näin tarkotan sitä oikeest :)
Okei elättelen turhii toivei, mut ois vaan niin ihanaa ku ois joku jonka kans olla. Kyllä, oon tosi hellyyden kipeä. Kyllä, kaipaan sitä et joku halii kaikki huolet pois ja KYLLÄ oon korviani myöten ihastunu ja se on tuskaa koska tiiän ettei täst tuu mitää.. Mut joo nyt lopetan tän ihkuttamisen ja meen nukkuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti