Hengitän sisään, ulos, sisään.. Haluan pois täältä, en halua mitään niin paljon kuin päästä pois, pakoon tätä kaikkea. Yritän rauhoittua. En pysty, en pysty vaikka haluaisin.. Yritän nousta jotta voisin lähteä. Ihan kuin joku vetäisi minut takaisin paikalleni. En pysty lähtemään. Jalkani eivät kanna. En pääse täältä mihinkään vaikka yritän. En saa henkeä. Pakko päästä pois. Pakko!! Haluan pois, joku voisi huomata minut, auttaa. En pääse pois. Ahdistaa ja pelottaa. Joku kiltti auttakaa nyt. En tunne enää käsiäni, silmissäni sumenee. Miksi näin kävi taas.. Miksen saanut pidettyä hermojani kurissa?? Ehkä kaikki tämä tapahtui vain koska olen niin paska ihminen..
Miks ihmees mun on tänään niin vaikee kirjottaa?? En keksi mitään mist kirjottaa ja silti ois niin paljon kerrottavaa.. Toi mitä tohon alkuun kirjotin on mulle niin arkipäivää.. Oon vihdoin oppinu ees hiukan hillitsee kohtauksii, muttei ne silti pysy kuris kunnol vaiks kuin yritän..
Mä juttelin eilen yhen kaverin kans ja tajusin et miten huono kaveri oon.. Tai siis ku se kerto miten ärsyttävää on et syyllistän itteeni jne. Pitäis vaan osata pitää mölyt mahassa..
Täs yks päivä juttelin kaveril ja se käytännös sano melkeen suoraan et oon ihan hirvee.. Tä kaikki vaan tekee must aina vaan huonomman kaverin ku sanon tääl tän, mut vittu mua ei oikeestaan jaksa kiinnostaa koska mitä tahansa mä tänne kirjotan loukkaa jotakuta. Se mun kaveri siis sano jotain sellast et ei tykkää siit et oon kokoajan akvaariol, juttelen akvaariol käyvien ihmisten kans tms. Kuulemma mun koko elämä on siel.. No vittu onki!! Mul on kaverit siel, se on ainut paikka mis voin olla oma itteni, se on ainut paikka mis mul on turvallinen olo!! Kuulemma mun ois parempi olla välillä kotonaki jne. Mut mitä vittua mä täälläkin teen?! Istun yksin huoneessani ja suunnittelen miten teen kaikest lopun.. Onko parempi vaihtoehto?? Noni sitä minäkin.. Jos mun kans haluu olla vois asiast ilmottaa ajois ni saan pidettyy päivän vapaana ja muutenki.. Kyl mult yleensä löytyy jostain kohtaa aikaa et ehin tekee jotain.
Anteeks ku mul on vihdoin kavereit ja anteeks ku mul on omaki elämä. Ei oo mun vika jos etäännyt must ite et tuu ikinä puhuu ja itelläs on kokoajan mieles vaan poikaystävä.. En mä jaksa kuunnella kokoajan juttuu siitä..
Okei tota en ois ikinä saanu sanoo enkä ois saanu muutenkaa suuttuu, mut vituttaa niin saatanast ku mul sanotaan etten sais olla kavereitten kans tekemisis..
Anteeks ku oon tällane, mut mul on vaa hiukan hermot kireel.. On tullu selväks et oon paska ihminen ku oon sanonu monist kavereist tosi ilkeest, tiuskinu tms. En mä tee sitä tarkotuksel ja myöhemmin kadun kaikkee mitä sanon.. Se et pystyn suuttuu jollekkin yleensä tarkottaa vaan et se on mulle tosi tärkee koska uskallan suuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti