sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

I will try to fix you

Mul on menny paremmin ku pitkään aikaan täs viimisen viikon ajan :) en oo koskenu mihinkään terävään viimeviikon sunnuntain jälkeen ja oon itseasias aika ylpee ittestäni et oon onnistunu pitää ees tän verran ja luulen et pystyn lopettaa ehkä jopa kokonaan. :) mul on käsi jo melkein normaalin näkönen, mitä nyt rupii ja arpii ym. mut siis se näyttää lähinnä silt et oon loukannu itteni jotenki, joten ei enää tarvii pitää kokoajan pitkähihast päällä. Nyt voin siis mennä pelivuoroihin huolehtimat siit et joku näkis mun jäljet ja voin taas kulkee koton t-paidas ja topeis :)


Ikävä kyllä vaiks mul itelläni on hyvä olo ja en oo tehny itelleni pitkään aikaan mitään ni kaikil ei mee ihan yhtä hyvin.. Mä en enää tiiä mitä mun pitäis tehä.. Kaveri on ihan masentunu, mut silti yrittää pitää ilost roolii ja valehtelee olostaan ihan liikaa.. Kyl mul sais puhuu, kuuntelisin mieluust, yrittäisin auttaa. Mut jos ei toinen puhu ni miten mä voin auttaa, mitä mä voin tehä.. Oon siit tosi huolissani ku se vaan tuntuu haluuvan kuolla, on päättäny päivänki jo..


En tiiä miten pääsisin ikinä yli siit et se kuolis.. Ehkä en ees pääsis.. Ehkä mä seuraisin sen peräs.. On jotenki niin turha olo ku ei voi tehä mitään auttaakseen sitä.. Jotenki hirvee olo ku se aikoo tehä jotain peruuttamatonta ja en voi estää sitä.. En voi kun miettiä et miks se haluaa tehdä sen, miks se haluu jättää mut tänne yksin.. Ja pahinta täs on se et tiiän oikeest et miks se haluu tehä sen.. Ei se sitä oo mulle kertonu, mut tajuun sen kyllä ja ymmärrän hiukan liianki hyvin..


Tä kaikki on vaan jotenki niin hankalaa.. Miks ei kaikki vois vaan olla hyvin?? Miksei kaikki vois olla ilosii?? Miks just meitä rangaistaan?? Mitä me ollaan tehty?? Miksei ne massateinit masennu?? Miks niillä on kaikki niin helvetin hienosti??
Noita kysymyksii oon miettiny enemmän ku tarpeeks ja oon todennu et oon vaan niin paska ihminen et jo olemas olemal ansaitsen kaiken tän..
 

Toivon niin kovin et voisin auttaa mun kavereita, muttei kukaan kerro mulle enää mitään.. Ehkä oon vaan niin turha ettei mun tarvii tietää.. Mut ainaki yritän aina auttaa muita parhaani mukaan.

Tä on kaikille mun ihanille kavereille, toivottavast kestätte kaikki ne vastoinkäymiset joita kohtaatte ja annatte mun auttaa :) <33


 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti