it's so simple

Joo siis toi mun eilinen postaus.. :D Lähinnä tein sen Veeran kiusaamiseks ja ajan tappamiseks, mut siis taisin luvata kunnon postauksenki (tai no  eihän nä koskaan kunnollisii oo :p) mutmut joo siis viimeviikonloppuna Vera, Sammy, Veera ja Veera tuli meille yöks ja meil oli kivaa ;) illal täs kävi Johannes ja Jesseki, mut ne lähti siin puolilt öin. Sit sunnuntain noi kaikki muut paitsi Veera tuli meille ja säädettiin kaikkee ;D pelattiin twisterii ja laulettiin karaokee jne.

Johannes ja Jesse laulo barbiegirlin niin kauniisti ;)

Maanantain alkoki sit alamäki.. Eh mähän siis olin ihan oma itteni ja sillee.. Suutuin pienimmästki ja olin ihan sekasi.. Mut sillon kestin viel itteni. Tiistai oliki sit ihan hirvee.. Koulus selvisin särkylääkkeitten avul, mut koulun jälkee jätin koulurepun iskäl ja siin meni sit lääkkeetki. Akvaariol sit vähän ennen pelivuoron alkuu se vaikutus lakkas, eikä kenelläkään ollu särkylääket et oisin saanu.. Jere jol ois ollu lähti johonki harkkoihin ku esittää jotain enkelii. Ei siin sit mitää, olin luvannu mennä pelaamaan pelivuoroon (ahdistuneena ja vittuuntuneena se oli tosi kivaa..) pelasin hetken. Lopult kipu kasvo liikaa, mut onneks Jesse löys autostaan lääket. Sit sen jälkee äiti soitti et joo hän hakee mut etuajas, vittu just ku oisin päässy pelaamaan!! Mua itketti, itketti ja ahdisti, itketti ja vitutti. Kotona ennenku muut oli ehtiny sisälle ryntäsin vessaan. Lukitsin oven ja istuin lattialla itkemässä. Löysin sielt kaapista mattoveitsen jonka joskus vein sinne.. Mul oli vaan liian huono olo.. En oo ikinä viiltäny niin syvälle, en oo ikinä voinu niin pahoin.. Meinasin vetästä ranteet auki, mut onneks noi ihanat puhu mut ympäri..

Sen jälkeen ku olin viiltäny, mul oli niin hyvä olo. En ees tajuu miks pidin niin kauan taukoo. Tunsin taas olevani elossa ja se oli jotenkin niin hieno tunne. Illal sitku juttelin taijan ja Jenninan kanssa ne sano mulle tosi kauniita ja ihanii asioit ja sai mut itkemään ilosta :)

Keskiviikko meniki sitten akvaariolla. Siel oli ihan mukavaa, mut jossain kohtaa kesken mägärii mua alko ahdistaa liikaa.. Oltiin aikasemmin päivällä itketty Veeran kanssa ja sit mua alko yht äkkii itkettää ihan hirveest, mut en saanu itkuu tulee.. En yhtäkään kyyneltä, se ois auttanu oloo, mut ei.. Juteltiin siin Veeran kans hetki mut sit sen piti lähtee. Istuin yksin siinä sohvalla ja tuijotin tyhjyyteen. Jere tuli siihen ja juteltiin hetki. Sit Sammy heitti mua Tuomikosken capilla ja osu silmään.. Siin kohtaa se kipu sai mut itkemään. Vihdoin ne kyyneleet tuli!! Jere oli kuitenki just lähteny ja itkin siin yksin, kukaan ei onneks huomaa mun olemas oloo ikinä!! Sit Roosa tuli siihen ja itkin siin silleen et Roosa halas mua ja se autto, mul oli niin paljon parempi olo!! Kiitos rakas <3 :)

Roosan piti lähtee ja sillon Anna tuli sanoo siihen akvaariol et isko alkaa. Sammy ei kuitenkaa onneks jättäny mua yksin vaa oli siin mun kans kunnes pystysin menee iskoo. Siel oli jotenki ihan hirvee olla ku muut vaa nauro ja piti hirveet metelii, mut oisin ite halunnu olla jossain yksin itkemäs.. En kestäny siel ihan loppuun asti ja menin akvaariol. Kaiken ton ahdistuksen, itkun ja pahan olon jälkeen mul oli ihan mukava ilta.

Torstai oli viiminen päivä ennen lomaa ja se oli ihan mukava. Meil oli kuntotesti ja oon ylpee itestäni ku sain tuloksii parannettuu (sain ees tehtyy jotain toisin ku viimeks) Tänään oonki sit vaa "nauttinu lomasta" eli tehny jotain vitun klapeja kokopäivän. Mul on lihakset kipeet ja oon ihan kuollu.

Ainii olin joskus kauan sit fysioterapeutil ja se sano et mul on yliliikkuvat nivelet joten nyt selvis sit ees hiukan tä nivelten paskana oleminenki :) ihana vihdoin tietää mikä niis on!! Olipas pitkä selitys, mut toivottavast joku jakso lukee loppuun asti :) pitäis kai kirjottaa useemmin

Kävelen tunnelissa,
en tiedä minne se johtaa
minne päädyn
tiedän vain:
Selviän!!

Veera ja mä :))

Okeeei eli en siis oo piitkään aikaan jaksanu/ehtiny kirjottaa ;D mutmut siis paljon on ehtiny tapahtuu ja selitän niit sit ku ehin omal koneel, mut nyt oon veeran kans koulunkirjastos tekee esitelmää ja ai että se sai mut rakastuu google kääntäjään ;) <33

Niin siis ollaan Veeran ja Oonan kans lähös Ruotsiin johonki nuorten parlamenttihommaan.. Joo kuulostaa ihan helvetin tylsälle, mut kyl se varmaan on ihan kivaa ;D

Veera on niin ihana mun kultamussukka <33 ollaan säädetty sen kans niin paljon kaikkee ;D mutmut joo siis se on tollane pieni ja söppänä. Se on mulle tosi tärkee. Tutustuin siihen joskus seiskalla ku alotettiin samal luokal. En ees oikeen tiiä miten päädyttiin alunperin jutttelee mut ei sillä niin välii pääasia et tutustuttii :)

Täst pitäis koht lähtee akvaariol päin, joten en nyt ehi kirjottaa enempää, mut selitän kaikkee paskaa heti ku oon koton :) 

Heihei kultamussukkani!!!!! <33

I believe that it's easier to you

Hengitän sisään, ulos, sisään.. Haluan pois täältä, en halua mitään niin paljon kuin päästä pois, pakoon tätä kaikkea. Yritän rauhoittua. En pysty, en pysty vaikka haluaisin.. Yritän nousta jotta voisin lähteä. Ihan kuin joku vetäisi minut takaisin paikalleni. En pysty lähtemään. Jalkani eivät kanna. En pääse täältä mihinkään vaikka yritän. En saa henkeä. Pakko päästä pois. Pakko!! Haluan pois, joku voisi huomata minut, auttaa. En pääse pois. Ahdistaa ja pelottaa. Joku kiltti auttakaa nyt. En tunne enää käsiäni, silmissäni sumenee. Miksi näin kävi taas.. Miksen saanut pidettyä hermojani kurissa?? Ehkä kaikki tämä tapahtui vain koska olen niin paska ihminen..

 

 

Miks ihmees mun on tänään niin vaikee kirjottaa?? En keksi mitään mist kirjottaa ja silti ois niin paljon kerrottavaa.. Toi mitä tohon alkuun kirjotin on mulle niin arkipäivää.. Oon vihdoin oppinu ees hiukan hillitsee kohtauksii, muttei ne silti pysy kuris kunnol vaiks kuin yritän..

 

 

 

Mä juttelin eilen yhen kaverin kans ja tajusin et miten huono kaveri oon.. Tai siis ku se kerto miten ärsyttävää on et syyllistän itteeni jne. Pitäis vaan osata pitää mölyt mahassa..

 

Täs yks päivä juttelin kaveril ja se käytännös sano melkeen suoraan et oon ihan hirvee.. Tä kaikki vaan tekee must aina vaan huonomman kaverin ku sanon tääl tän, mut vittu mua ei oikeestaan jaksa kiinnostaa koska mitä tahansa mä tänne kirjotan loukkaa jotakuta. Se mun kaveri siis sano jotain sellast et ei tykkää siit et oon kokoajan akvaariol, juttelen akvaariol käyvien ihmisten kans tms. Kuulemma mun koko elämä on siel.. No vittu onki!! Mul on kaverit siel, se on ainut paikka mis voin olla oma itteni, se on ainut paikka mis mul on turvallinen olo!! Kuulemma mun ois parempi olla välillä kotonaki jne. Mut mitä vittua mä täälläkin teen?! Istun yksin huoneessani ja suunnittelen miten teen kaikest lopun.. Onko parempi vaihtoehto??  Noni sitä minäkin.. Jos mun kans haluu olla vois asiast ilmottaa ajois ni saan pidettyy päivän vapaana ja muutenki.. Kyl mult yleensä löytyy jostain kohtaa aikaa et ehin tekee jotain.

Anteeks ku mul on vihdoin kavereit ja anteeks ku mul on omaki elämä.  Ei oo mun vika jos etäännyt must ite et tuu ikinä puhuu ja itelläs on kokoajan mieles vaan poikaystävä.. En mä jaksa kuunnella kokoajan juttuu siitä..

Okei tota en ois ikinä saanu sanoo enkä ois saanu muutenkaa suuttuu, mut vituttaa niin saatanast ku mul sanotaan etten sais olla kavereitten kans tekemisis..

Anteeks ku oon tällane, mut mul on vaa hiukan hermot kireel.. On tullu selväks et oon paska ihminen ku oon sanonu monist kavereist tosi ilkeest, tiuskinu tms. En mä tee sitä tarkotuksel ja myöhemmin kadun kaikkee mitä sanon.. Se et pystyn suuttuu jollekkin yleensä tarkottaa vaan et se on mulle tosi tärkee  koska uskallan suuttuu.



I know what I said but sorry it's not like that anymore

Miten mä tän sanoisin.. Mul meni liian hyvin.. Jajoo tavallaan vielki menee, mut täs on ollu pari tosi raskast päivää. Eilen iskos oli kiva aihe ja silti mä onnistuin saamaan paniikkikohtauksen.. Onneks akvaariol oli jere joka ties heti mist oli kyse ku menin sinne hakee vettä ja en puhunu. Onneks on olemas ihanii ihmisii jotka jaksaa auttaa. Jäin siit sit raamikseen, siel oli ihan kivaa mut toi kohtaus vei mult voimat aikalail kokonaan ja olin ihan puol unes siel.

Okei keskiviikko ei ollu viikon eka huono päivä.. Tiistain ku olin loukannu sormen ja kirjottaminen ei oikeen onnistunu ja ihmiset oli mul vaa silleen et yritä ees ni turhauduin tosi pahast ja lopult se johti tosi pahaan ahdistukseen mikä sit näkyy mun käsis.. En halunnu tehä sitä, mut silti mä tein.. Sainpahan itteni rauhottuu..

En oo pystyny kertoo kenellekkään et tein sen taas, mut nyt ainaki yks tietää.. Enkä haluu kuulla siit, en todellakaan!! Mä oon joo väittäny et kaikki on hyvin, oon väittäny et mä oon ilone, mut ei se aina kerro koko totuutta.. Mut mä en haluu puhuu, en muille kun yhelle ja sille en uskalla..

Viikon kamalin päivä oli kuitenki tänää.. Epäonnistuin kaikes mitä tein.. Ensi liikkatunnilla ope sano mulle et ei voi välttämät antaa mul päättötodistukseen numeroo (mä olen vittu ollut kaikilla tunneilla jossen oo ollu kipee ja oon tehny niin paljon ku nivelet on kestäny) mut ilmeisest mikään ei riitä.. No kestin sen viel mut sit mokasin fysiikan testis ja matikan koe meni perseelleen mikä tarkotti huutoi kotona.. No en pystyny enää enkun tunnil pidättää kyynelii vaa lähin sit vessaan.. Istuin ties kuin kauan siel itkemäs.. Oon niin pettyny itteeni.. Miks oon niin paska?? Miks mä ees oon olemas?? Ei must oo kuitenkaa mihinkään ja oon ihan turha..

Mikäkö mulla on?? En osaa vastata hyvin, mut ahdistaa, vituttaa ja haluun pois kaikest täst.. Joku vois ihanast auttaa mua pääsee eroon täst tunteest.. Tiiän kuitenki et oon ite ainut joka voi sen tehä ja tiiän et oon ainut joka voi auttaa mua itteeni.. Entä jossen jaksa?? Entä jos luovutan?? En mä kuitenkaan voi luovuttaa.. En anna itteni luovuttaa!!

Noni nyt tiiätte sit taas tänki.. En tiiä et miten jaksan kuunnella kaikkee sitä mitä ihmiset sanoo. "Miks et oo kertonu?" "Voi sua.." jne. en jaksa sitä joten kiltit te jotka tän luette älkää puhuko mulle asiast antakaa sen vaan olla, jooko??

mul ei riitä rohkeus ja en muutenkaa haluu puhuu..  Anteeks..

Me + you = something wierd ;D

Sammy ja veera oli meil ja vittu meil oli hauskaa!!!!! :D en muista millon ois oikeest ollu noin kivaa :) toki oisin halunnu euragospeliin muitten kans, mut jos ite on niin tyhmä ettei muista ilmottautuu ni sit on hiukan voivoi.

Ennen ku noi tuli meil jouduin pakottautuu siivoomaan ja en ollu ees tajunnu et miten paljon pölyy yhteen huoneeseen mahtuu ;D meinasin hukkuu siihen pölyn määrään!! Onneks nyt en joudu hetkeen siivoo mun huonet :)

mun huone oli melkeen samannäköne  :D

Katottiin dead silence ja se oli ihan hirvee!! D:: Veera ja mä oltiin ihan paineis sitä kattoes ja Sammy vaan nauro meil... En oo varmaan ikinä nähny yhtä hyvää ja pelottavaa kauhuleffaa..

Mitäs muuta..  Ainii päädyttiin ajankuluks sit kiusaa ihmisii ja lopult se pääty siihen et tuomikoski on mun vaimo, patu mun rekkamies, jere mun raiskaaja ja jesse mun rakastaja :DD niin et tost voi vaan päätellä et mitä kaikkee säädettiin ;D oli muuten tosii kauniit häät ;D

Ainut huono puoli tos et noi tuli oli se et epäonnistuin taas mun laihtumises.. Syötiin herkkui ihan liikaa ja nyt tottakai oon sit rankaissu itteeni siit kokopäivän ja siks mul on niin paska olo.. Miten voiki olla maha näin kipee?! nomut kuitenki nyt meen jatkaa ton enkun aineen kirjottamises ja sit nukkuu joten öitä muruset <33

What could I say??

Elämä on taas palaamas takas raiteilleen!! :) mul on ollu tosi kiva viikko ja tiistai oli ehkä ihanin päivä koko viikos ;) Sillon menin pelivuoroon, mut siel ei ollu paljoo ketää. Sit ku porukka alko lähtee ja veera loukkas jalkansa ni jäätiin siihen Jeren kans kahestaan pelaa ja harjottelee korisjuttui (oon varsin huono korikses, mut se opetti ;D) ja se oli jotenkin vaan niin kivaa.

Viikko meni hiukan liiankin hyvin tänään olleeseen nuorten iltaan asti. Tai no oli sielki kivaa ja sillee, mut onnistuin sit olee liian monen ihmisen ympäröimänä ja sain lievän paniikkikohtauksen. Onneks tajusin poistuu ajois ni en alkanu haukkoo henkee kovin pahast. Toivon vaa et jotenkin saisin tonki loppumaan. En jaksais enää kertaakaan noit perhanan kohtauksii ku niitten jälkeen väsyttää aina niin helvetist.

Oon oikeest tavallaan onnellinen täl hetkel, ihan sama vaiks ei kaikki usko mua. Mut on joitakin asioi joista haluisin saada hiukan enemmän selkoo ja jotka vois tehä mut onnellisemmaks, tai sit päin vastoin surullisemmaks. On pari ihanaa ihmist jotka saa mut aina hymyilemään ja jotka on ollu mun tukena aina tai on ollu tukena vaan hetken. Arvostan kaikkien niitten ihmisten vaivannäköö enemmän ku paljon, sillä jos ei niitä ois, ei ois muakaa enää täällä :) Kiitos kaikki ihanat mussukat et ootte jaksanu mua :)

Mul on nössöfiilis ku en saa kerrottuu yhel mun tärkeimmist ihmisist et haluisin olla enemmän ku kaveri.. Toisaalt se ei tykkää must, siit oon käytännös melkovarma, mut ainaki jos saisin kerrottuu ois helpompi olla sen kaveri ja jutella sil kaikest mahdollisest. Sil on vaa jotenkin niin helppo puhuu, en oo ikinä tavannu ketään yhtä ihanaa ja joo sillon ku sanon näin tarkotan sitä oikeest :)

Okei elättelen turhii toivei, mut ois vaan niin ihanaa ku ois joku jonka kans olla. Kyllä, oon tosi hellyyden kipeä. Kyllä, kaipaan sitä et joku halii kaikki huolet pois ja KYLLÄ oon korviani myöten ihastunu ja se on tuskaa koska tiiän ettei täst tuu mitää.. Mut joo nyt lopetan tän ihkuttamisen ja meen nukkuu :)

 

 

 

 

I will try to fix you

Mul on menny paremmin ku pitkään aikaan täs viimisen viikon ajan :) en oo koskenu mihinkään terävään viimeviikon sunnuntain jälkeen ja oon itseasias aika ylpee ittestäni et oon onnistunu pitää ees tän verran ja luulen et pystyn lopettaa ehkä jopa kokonaan. :) mul on käsi jo melkein normaalin näkönen, mitä nyt rupii ja arpii ym. mut siis se näyttää lähinnä silt et oon loukannu itteni jotenki, joten ei enää tarvii pitää kokoajan pitkähihast päällä. Nyt voin siis mennä pelivuoroihin huolehtimat siit et joku näkis mun jäljet ja voin taas kulkee koton t-paidas ja topeis :)

Ikävä kyllä vaiks mul itelläni on hyvä olo ja en oo tehny itelleni pitkään aikaan mitään ni kaikil ei mee ihan yhtä hyvin.. Mä en enää tiiä mitä mun pitäis tehä.. Kaveri on ihan masentunu, mut silti yrittää pitää ilost roolii ja valehtelee olostaan ihan liikaa.. Kyl mul sais puhuu, kuuntelisin mieluust, yrittäisin auttaa. Mut jos ei toinen puhu ni miten mä voin auttaa, mitä mä voin tehä.. Oon siit tosi huolissani ku se vaan tuntuu haluuvan kuolla, on päättäny päivänki jo..

En tiiä miten pääsisin ikinä yli siit et se kuolis.. Ehkä en ees pääsis.. Ehkä mä seuraisin sen peräs.. On jotenki niin turha olo ku ei voi tehä mitään auttaakseen sitä.. Jotenki hirvee olo ku se aikoo tehä jotain peruuttamatonta ja en voi estää sitä.. En voi kun miettiä et miks se haluaa tehdä sen, miks se haluu jättää mut tänne yksin.. Ja pahinta täs on se et tiiän oikeest et miks se haluu tehä sen.. Ei se sitä oo mulle kertonu, mut tajuun sen kyllä ja ymmärrän hiukan liianki hyvin..

Tä kaikki on vaan jotenki niin hankalaa.. Miks ei kaikki vois vaan olla hyvin?? Miksei kaikki vois olla ilosii?? Miks just meitä rangaistaan?? Mitä me ollaan tehty?? Miksei ne massateinit masennu?? Miks niillä on kaikki niin helvetin hienosti??

Noita kysymyksii oon miettiny enemmän ku tarpeeks ja oon todennu et oon vaan niin paska ihminen et jo olemas olemal ansaitsen kaiken tän..

 

Toivon niin kovin et voisin auttaa mun kavereita, muttei kukaan kerro mulle enää mitään.. Ehkä oon vaan niin turha ettei mun tarvii tietää.. Mut ainaki yritän aina auttaa muita parhaani mukaan.

Tä on kaikille mun ihanille kavereille, toivottavast kestätte kaikki ne vastoinkäymiset joita kohtaatte ja annatte mun auttaa :) <33