Yeasterday..

"Mulla on kaikki hyvin :)" Juu niinhän mulla periaatteessa onkin, mut kuitenki kaikki menee taas alaspäin.. Itsetunto pohjamudis ja itsehillintä petti.. Olinhan mä täs melkeen kuukauden ilman mitään terävää.. Anteeks rakkaat joille lupasin etten tee niiin enää.. Siin tilantees en enää miettiny..

Okei ehkä selitän hiukan paremmin. Eilen olin akvaariol käytännös yksin tai silleen, mua ahdisti ihan hirveest, mut pystyin olee siin (käsien täriseminen oli loppujen lopuks aika vituttavaa) nomut ei se mitää sain tilanteen normalisoituu ja olo helpotti. Myöhemmin kuitenki pelivuoros kaverii alko ahdistaa ja sen takii se lopetti pelaamisen. No tottakai Vilho kysy silt et mitä pelii se haluis pelata. Tä mun kaveri ties varsin hyvin et pelkään lentopallos ihan helvetist ja en haluu pelata sitä, silti se valitsi lentopallon. No ei se mua niin haitannu, eniten ärsytti se et se oli hetkee aikasemmin ollu kyvytön pelaa ja nyt ku mä olin ihan paineis siel kentäl ni se pelas niinku ei mitään. Noo siin sit ku olin ensimmäisen (ja viimisen) kerran syöttäny alko ahdistaa liikaa ja menin pukkariin itkee. Sitku olin rauhottunu menin takas seuraa sitä pelii. Joku tietenki onnistu lyömään sen pallon ihan mun pään pääl ja laukasemaan paniikkikohtauksen...

..Pallo osuu seinään pääni päällä. Yht'äkkiä pakokauhu valtaa minut ja juoksen pois. Istun pukkarissa. En saa henkeä, en vaikka kuinka yritän rauhoittua. Sammy tulee pukkariin ja ihmettelee että mikä minulla on. En saa sanaa suustani, en saa henkeä. Hengitykseni rahisee ja vinkuu. Lopulta saan sanottua etten saa henkeä. Sammy vie minut pois pukkarista pitäen minua pystyssä, sillä raajani ovat tunnottomat. En tunne mitäään ja kävely ei oikein ota onnistuakseen. Onnistumme pääsemään rappusille istumaan jolloin jalkani pettävät alta. "kyllä mä selviän.." Patu tulee luoksemme ja kysyy että mikä on.. Kumpikaan meistä ei vastaa, mutta saan lopulta (en puhunut nopeasti..) pyydettyä Patua hakemaan vesilasin. Hän tuo lasin ja yritän pitää siitä kiinni. Tärisen holtittomasti. Onnistun juomaan kulauksen ja pyydän Sammyä hengittämään rauhallisesti niin että kuulen, jotta saan otettua hengitysrytmistä kiinni. Minun on kylmä, joten onnistun kavereideni avulla pääsemään takaisin pukkariin, jossa saan puettua hupparin päälleni. Oloni alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Saan jo melkein henkeä ja alan tuntea käsiäni. Jalkani ovat kuitenkin vieläkin tunnottomat. En jaksaisi millään kävellä, mutta kyytimme on saapunut ja on pakko lähteä. Ehkä, ehkä kotona on helpompaa.

Noin suurinpiirtein siinä kävi, en muista kaikkee, en oikeestaan ku pätkii sieltä täältä mutta silti.. Oliski helpottanu kotona.. Kuitenki iskä suuttu mulle ku en halunnu mennä nukkumaan ysiltä ja takavarikoi mun kännykän. Kuulemma tästä lähin iskä otta multa joka ilta kännykän ysiltä ja antaa sen takaisin aamulla. Syytti kavereitani siitä etten herää aamulla ajoissa ja pirteänä!! Ei ne voi sille mitään!! Mä ite vaan nukun huonosti ja sillä kuinka aikasin meen nukkumaan ei oikeesti oo mitään merkitystä et kuin aikasin saan itteni pakotettuu sängystä ylös.. Nomut toki jos hän kerran on sitä mieltä niin eihän mulla ole taaskaan mitään sanavaltaa herra kaikkitietävää vastaan.. Vituttaa!! Nomut kuitenki tänään en saa mennä akvaariolle, mun pitää ilmeisest peruu nuorten vaellukselle meno ja oon EHKÄ arestis.. (se ei oo viel kertonu et oonko..)

Nyt mun pitäis mennä kotiin "keskustelemaan" porukoitten kanssa, mikä toisin sanoen tarkottaa sitä et kaikki mitä mä sanon on väärin ja sitä et saan kuulla kuin paska ihminen oon. Loppujen lopukshan ne on ne muaki isommat virheet tehny vaatimal multa liikoja ja painostamal liikaa jne.

Jos joku nyt jakso mun pitkän vuodatuksen lukee ni hyvä, mut ilman kuvii tä on kyl aika perseest.. (koulunkone ei taaskaan anna lisää mitään kuvii..)

Ps. Voisitteko ihanat liittyä lukijoiks jos vaan voitte, ärsyttää nähä et tätä blogii on katottu monta kertaa, mut silti lukijoit on kaks. Kiitos jos jaksatte nähä sen vaivan :)