I failed..

Mul oli ihan kiva viikonloppu nuortenleirillä. Tai siis mul oli tosi kivaa lauantai-iltaan asti. Perjantain säädettiin kaikkee mahdollist ja lauantain tehtiin jotkut pienet leffat. Käytiin myös Veeran ja Veran kans lenkil ja saunas. Mä kävin uimaski.

Lauantain siin joskus illal mua alko ahdistaa ihan liikaa. Menin joo messuun, mut mä en pystyny olee siel loppuun asti vaan palasin omaan huoneeseen. Mua ahdisti ihan helvetisti.. Joku oli jättäny siihen lattial sakset askartelun jäljilt janii.. Mun ei pitäny tehä mitään ku tiistain on vapputanssit ja kädet ei sais näyttää tält, mut se on myöhäst jo.. Nomut siin se ilta sit meniki nukkues ku sain itteni rauhotettuu ni nukahdin siihen sängyl.

Onnistuin raahautuu rantaan hetkeks, mut en jaksanu olla siel kauaa. Ennen iltahartaut nukahdin siihen salin lattial oleval patjal ja nukuin hartauden yli. Hartauden jälkeen ku mut oli herätetty menin "kattoo leffaa" eli toisin sanoen nukkumaan siihen lattial.. Nomut siin nukuin ihan hyvin kokoyön ihanien ihmisten kans. Aamul ku Jere herätti mut siel ei ollu ketään muuta ku mä ja se ja se oli mulle tosi kultanen. Anto peiton ku olin jääs ja sit juteltiin siin kaikkee. Sunnuntai meni ihan hyvin leirilt lähtöön asti.. Siin meil oli halirinki, mikä on silleen ihan kiva, mut joka ikinen kerta ahdistun siin tosi kovin.. Täl kertaa aloin itkee ku halasin Vilhoo ku se ei tuu enää ens vuon nuortenleireil. Sit ku olin halannu viimist menin vaan istuu penkil ja tuijotin tyhjyyteen yrittäen saada happee.. Mia tuli siihen mun seuraks ja sai mut rauhottuu. Bussiin meneminen oli ihan hirveetä, ku siel oli niin paljon ihmisii ja tosi huono ilma. Onneks olo helpotti siin matkal takas saloo.

No kaikki oli ihan hyvin iltaan asti. Mitä nyt nukuin puol päivää ja yritin pitää itteni kasas. Illal kuitenkin jokin napsahti mun pääs ja ahdistuin tosi pahast. Mä halusin kuolla, mä meinasin tehdä sen, halusin tehdä sen.. Nomut tein sen virheen et lähetin viestin sellases ryhmäs mis Vera on hiukan liian aikasin ja se onnistu estää mua.. Haluun edelleenki pois täält, mut en viel, pitää olla viel varmempi.

Oon epäonnistunu jo kaks kertaa.. En jaksais vaan millään enää.. Mut pakko kai yrittää. Vaiks haluunki kuolla ni silti tiiän et täst olost voi päästä muutenki eroon, se on vaan raskaampaa.

Mä en todellakaan halunnu satuttaa teitä sillä viestillä..

Se rauha, tunne sisälläni. Tänne kuulun. Ikävöin ihmisiä joita minulla oli eläessäni, mutta täällä on parempi olla. En tunne kipua, en itseinhoa, en muuta kuin iloa. Olen vihdoin vapaa!! Tällaistä tunnetta en ole kokenut ennen, mutta se on ihana tunne. Kaikki on niin kaunista ja ihanaa. Tuntuu tosi kevyeltä. Kaikki taakat on nostettu pois harteiltani.

Näin taas unta. Se uni oli tosi ihana ja must tuntuu et se oli just sitä mitä mä haluun. Mä uskon et kuolema on kaunis. Kaunis ja rauhallinen. Se vie ihmiseltä kaikki kivut pois ja tuo helpotuksen. Mut ehkä, ehkä se ei oo totta. Haluun kuitenki uskoo niin.

Tänään  en menny kouluun. Osittain sen takii mitä illal ja yöl tapahtu, osittain helvetillisen mahakivun takii. Tiiän etten ois pystyny olee koulus. Oisin vaan ahdistunu tosi pahast. Munpiti lukee huomiseen enkunkokeeseen, mut se on hiukan jääny. Oon lähinnä nukkunu koko aamupäivän ja syömiseen meni useempi hetki ku en saanu mitään alas. Pitäis kai tänään käydä hakee mun takki akvaariolt ja sen jälkee mennä kuoroon jos noi päästää..

Ainii mä en muuten Nea haluu kuulla sanallakaan täst mitä oon kirjottanu tänne, enkä haluu kuunnella kysymyksii et onks kaikki okei. Kiitos. Enkä kyl haluu kuunnella sitä keneltäkään muultakaan et ei sen puoleen.. Mut ihansama