Istun omassa huoneessani, olen päättänyt tehdä sen. Kädestäni valuu verta, veitsi on vieressäni. Päätän tehdä sen illalla. Pian antaisin kirjeet rakkaimmilleni ja näissä kirjeissä selittäisin sen miksi minun piti päästä pois. Koulussa halaan kavereitani. Akvaariolla halaan kavereitani lujasti ja annan kirjeet, kotona piilotan kirjeen äidin kirjan väliin. En kuuntele kavereitteni sanomisia. Kävelen hitaasti ulos. Paras kaverini tuijottaa ikkunasta. Hän huutaa jotain. En kuule mitä, mutta sillä ei ole merkitystä. En katso enää taakseni. Kävelen lääkekaapille. Otan lääkepurkin. Hitaasti mutta varmasti popsin lääkkeitä, kunnes päässäni alkaa huimata. Onnistun raahautumaan omaan sänkyyni. Rojahdan sängylleni. Tältäkö se tuntuu. Se kun tekee kuolemaa. Olen rauhallinen. Nukahdan tietäen etten enää ikinä herää unestani. Nukahdan tietäen että nyt se kaikki on ohi. Nyt ei ole enää pahaa oloa, saan olla rauhassa.
Toi uni oli jotenki mun ajatuksii vahvistava. Mä haluun vaan päästä täst pahast olost eroon. Tiiän et miten teen sen, tiiän et mitä sanon kavereille, perheelle, kaikille. Oon kuitenki päättäny yrittää, päättäny et jaksan. En tiiä kuin kauan mut toistaseks. Oikeesti ihmisii ei kiinnostais paljoo paskaakaa et mitä mul kävis, mut jaksan niitten harvojen takii jotka musta välittää.
 |
| I won't jump yet but if something happens I will do it. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti