girl in my mirror

Lomast on jo liian kauan!! Mä en jaksa kouluu enäää hetkeekää :S Mut mul on oikeest ollu silleen ihan hyvä viikko, mitä nyt kaks kaverii haluis tappaa ittensä ja sillee.. Toivoisin et kumpikaan niist ei tekis sitä.. Toivoisin sitä tosi paljon ja oikeestaan enemmän ku mitään muuta täl hetkellä. Ne on mulle niin rakkaita ja tärkeitä. Kumpikaan niist ei oikeen ymmärrä sitä miten ihania ihmisiä ne on.. :'( On ihan okei jos ei aina oo hyvä päivä, ymmärrän sen ku itelläkin on harvemmin hyvii päivii, mut ei silti tartte ajatella tollasii.. Tai niinno mitäs mä täs oon sanomaan ku iteki meinannu tappaa itteni.. Mut toivoisin niin paljon et ne ymmärtäis et vaiks kukaan muu ei välittäis niist ja rakastais niit ni mä rakastan ja en kestäis enää hetkeekää jos jompikumpi saati sit molemmat tekis sen..

 

Mä olin akvaariol täl viikol joka päivä ja eilen sit yks mun kaveri sano mua läskiks.. Ei se sitä pahalla tarkottanu eikä varsinaisest sanonu et oisin läski, mut silti oli jotenkin vaa niin vaikee olo sen jälkee ku olin just jopa melkein saanu itteni uskomaan et oon hyvä ja et mun pitää vaan laihtuu hiukan.. Päätin et nyt alkaa oikeest laihtumine ja en syö enää herkkui ja alotan itteni kidutuksen liikkumal enemmän, sanoo mun nivelet mitä vaan!! Kun mä katon peiliin nään vaan tosi ruman, läskin tytön josta kukaan ei ikinä tuu pitämään.. ehkä se on sit vaan mun kohtalo olla yksin..

Vaiks mul onki ollu hyvä viikko ni silti must tuntuu ettei asiat oo paljoo paremmin ku hetki sit.. Oon ihan romahtamispistees ku oon niin nössö ja tällanen idiootti.. En saa muit voimaan paremmin, en osaa auttaa, oon ihan paska kaveri.. Ehkä mun pitäis itekki tehä se ni ei tarttis enää ikinä ajatella itteeni ja sitä miten paska oon ja sitä miten must ei oo apuu kenellekkää..

Okei en mä sitä tee, ellei joku muu tee sitä ensin!! Ihan vaan koska oon tajunnu et voin parantuu (ehkä) ja sen jälkee voin elää normaalii elämää ja kasvan aikuiseks ja saan perheen jne. Tai no en saa ku en saa miestä, mut silti.. Enkä mä vois tehä sitä niil harvoil jotka must välittää!! Mä en anna periks, en kuole oman käden kautta!! Tai no ainaki yritän taistella vastaan!!

aina on toivoo, vaiks ei silt vaikuttaiskaa (ehkä.. ainaki toivon niin)

Tä kappale kuvaa mua niin hyvin, en osaa selittää kunnol miks, mut silti :)

 

 

 

 

please know that I'm trying to..

ää.. Tänään on loman viiminen päivä (ellei viikonloppuu lasketa) ja en oo saanu oikeen mitään aikaseks. Tai no joo oon mä kavereitten kans ollu, mut koulu jutut on jääny tekemät ja niitten kans tulee TAAS kiire. Mut siis viikonloppuna Sammy ja veera oli meil, tiistain menin akvaariol leffamaratooniin= juttelemaan käytävään ihmisten kans ;D noi yritti pakottaa mut menee juttelee yhel ihmisel, mut mul ei uskallus sit lopulta riittänykkää.. Jos tänään sit menis juttelee. Keskiviikkona oltiin laskettelemassa Teijolla ja mitäs muuta.. Ainii eilen Nea tuli meille ja sen jälkee mentiin akvaariol, mut siel ei ollu melkeen ketää, ainakaa just sitä jonka oisin halunnu siel olevan :( mut loma on menny ihan hirveen nopeest ja tänään pitäis sit alkaa tekee koulujuttui ja illal akvaariol.

aika vaan loppuu kesken!!

Vaiks mul on sinänsä ollu kiva loma, ni en oo pystyny ottaa kaikkee iloo irti siitä, varsinkaa ku kaikennäkösii huonoi uutisii vaan kokoajan tulee ja tulee.. Eilen mul vaan tuli sellanen olo et nyt riittää, mä en jaksa enää hetkeekää. Itkin ties kuin kauan ja tärisin ja mua ahdisti vaan yksinkertasest liikaa.. Mun itsekuri ei riittäny enää jossain kohtaa ja mun oli pakko kertoo mun pahast olost jollekki, ihan sama vaiks ei ketään kiinnosta, mut mua ei vaan olis täs jos en ois alkanu puhuu..

Mun ilonen rooli on käytännös murentunu ja en tiiä miten mä selitän ihmisil sen etten enää ookkaa se ilonen ihminen jonka ne on tuntenu.. Mua pelottaa tän suojamuurin menettäminen ja se mitä siit seuraa.. Todennäkösest ne ihmiset joita oon luullu mun kavereiks alkaa etääntyy entisestään ja lopulta jään ihan yksin.

I might be inloved.. ;)

Mul on pitkäst aikaa jotenki tosi hyvä fiilis vaiks oon yksin kotona. Meil alko LOMA!! Ja lomal on aikaa nähä kavereit ja tehä muutenki kaikkee, joten se voi olla osa syy siihen miks mul on niin hyvä olo :) okei must tuntuu et mun pirteys johtuu myös siit et oon vihdoin saanu nukuttuu tarpeeks.

nukkumatti pistäytys käymää ;D

Mul on jo ihan sellane olo et koht tulee kevät!! Okei no toi lumi ei tunnu haluuvan sulaa ja periaattees parempiki ni pääsee laskettelee. Mut siis jotenki vaa tuntuu et kesään ei oo enää pitkä aika enkä mä oikein kyl jaksais oottaakkaa. Kesäl niin paljon suunnitelmii ja sen jälkee toivottavast tykkiin opiskelee!! :)

Okei toi et tuntuu et ois kevät voi osittain johtuu siit et oon niin ihastunu yhteen poikaa.. ;) ärsyttää ku en yhtään tiiä mitä mielt se on musta ja sillee.. ku periaattees se vaikuttaa silt et vois tykätäki must mut kuitenki oon niin epävarma. Se on yks niist harvoist ihmisist jotka heti paikalle tulemal saa mut hymyilee ja on tosi kultane ja on tukena kokoaja jne. Mut kuitenki oon sen verran ujo etten saa kysyttyy silt et mitä mielt se on must.. Ehkä pitäis rohkaistuu mut en mä jotenki uskalla. Mut tiiän et jos se ei tykkää must. muhun sattuu. En tiiä miten pahaks mun tilanne sen jälkee menee, mut oon mä ennenki selvinny, selviin mä nytki. Mut nyt pitäis vaa uskaltaa kysyy sen mielipidet :)

 

Mun pitäis tehä ties mitä kaikkee tänää mut ihan sama jumitan tähän koneel kuuntelee kaikkii ällösöpöi rakkauslaului ;D

bring me back to life

Okei no toi otsikko on hiukan hämäävä. Mul oli tänään oikeest melkeen jopa kivaa aina välil. Meil on koulus pukeutumisviikko ja tänään piti pukeutuu pinkkii ja huomen sit pojat tytöiks ja tytöt pojiks. Pitäis täs joskus suunnitella toi huominen pukeutuminenki :D mut joo tukarit järjesti tänään myös sellasen macarena tempauksen ;D

Heii macarena!! :D

 

Mun on jotenki vaikee olla. Pitäis huomiseks kirjottaa joku 500 sanan essee ja ei siit tuu mitään ku aihe on maailman suurin vääryys ja niinno mun tekstit on tollasii perhanan angstitarinoi.. en kai vaa sit osaa kirjottaa sellastkaa kunnol.. Oon kirjottanu yhen sellasen oikeen mittasen ja täs samal yritän kirjottaa tost toisestki valmiin. Toinen käsittelee kipuu (se valmis) ja toinen sitä et miten aika tuntuu aina loppuvan kesken.

Mul on tyhmä olo. En oikeen osaa selittää sitä, mut voin yrittää. Meil tuli tänään kouluun käymään penkkarit ja ne jako karkkii siel ihan helvetist. No tietenkin minä läskipossu otin karkkia ja söin niitä hyvillä mielin. Nyt kadun tota kaikkee ja en tajuu et miks vitus menin syömään noit karkkei ku muutenki oon läski. Tekis mieli oksentaa.. Mut tiiän et en voi ku sit sen jälkee itseinho nousee vaan entist enemmän..

Mun pitää laihtuu, laihtuu ja tulla nätimmäks. Monet sanoo et oon nätti, et oon laiha jne. Vittu ne kaikki valehtelee!! En oo nätti, oon kaukana siitä, en oo laiha, oo ihan helvetist ylipainonen!! Ei sitä tajuu jos ei itte oo samas tilantees, mut ei pakko valehdella, se vaan pahentaa mun oloo!!

Mul on jotenki sellanen tunne etten ansaitse parempaa, ansaitsen olla tällänen. Oon muuttumas lähes tulkoon näkymättömäks ihmisten silmis, en mä sitä haluu, mut jos kaikki haluu unohtaa mut ni okei sitte. Välil tuntuu et oisin kuollu ja katselisin muitten elämää silleen haamuna tai sillee. Se on jotenki pelottava ajatus, mut kuitenki se vaan on niin. Joku vois auttaa mua tuntee oloni taas eläväks. Ehkä mä sittenki otan noi sakset tost käteeni, vaiks oon niin monta kertaa luvannu et lopetan. Mitä se yks kerta muka haittaa?? Tai no sit ehkä mul tulis huomen ongelmii ku pitäis olla lyhyt hihasel ku kaverit tulee yöks.. Noen nyt sit tiiä.. Ahdistaa vaan niin vitusti ja toi saa mut tuntee oloni paremmaks...



Take a look at my body, look at my hands. There's so much in here that I don't understand.

 

I had better days but now they're gone..

Mulla oli muutama tosi hyvä päivä joita ei kukaan tai mikään onnistunu pilaamaan. Osittain sen takii en oo viittiny, jaksanu ja ehtiny kirjottaa viikkoon. Mut siis perjantain lähin tyttöleiril isoseks naarilaan :) siel oli tosi kivaa ja ne pikkuset oli ihanii!! <3

Mä ehin jo hetken toivoo et se tunne, se ilo, kaikki se mitä mä siel koin ois ollu pysyvää. Mut eihän se tietenkää oo vaan tottakai mul on mieliala laskenu taas.. En tiiä mist se johtuu, mut mä oon päättäny et meen johonki terkkaril tai jollekki muulle juttelee. Oon vaan niin väsyny kaikkeen ja en oikeen jaksa enää yksin. Koulu ei kiinnosta pätkääkää, akvaariol käyn välil vaan lähinnä koska sillon porukat ei ala epäilee mitää. Harrastukset vaan lopetan.

Oon ollu ihan helvetin väsyny ja ehkä osittain sen takii sanonu toisil ihmisil tosi pahast ja saattanu tahtomattani loukata toisii.. Miks mä oon niin tyhmä? Kukaan niist ei oo tehny mulle mitään pahaa.. Kukaan ei oo satuttanu mua, kaikki on ollu mukavii. Ja miten mä kiitän? Valittamalla, suuttumalla, huutamalla, mököttämällä jne. Oon ihan paska kaveri..

anteeks ku oon ollu niin tyhmä..

 

tears are the words which I can't say..

No one to talk about

My dream

Näin viimeyönä unta. Siin unes mul oli hyvä olla. Mun oli hyvä olla sillä mä olin kuollut. Okei toi ei varmast kerro mitään mut se meni suurinpiirtein näin:

Istun omassa huoneessani, olen päättänyt tehdä sen. Kädestäni valuu verta, veitsi on vieressäni. Päätän tehdä sen illalla. Pian antaisin kirjeet rakkaimmilleni ja näissä kirjeissä selittäisin sen miksi minun piti päästä pois. Koulussa halaan kavereitani. Akvaariolla halaan kavereitani lujasti ja annan kirjeet, kotona piilotan kirjeen äidin kirjan väliin. En kuuntele kavereitteni sanomisia. Kävelen hitaasti ulos. Paras kaverini tuijottaa ikkunasta. Hän huutaa jotain. En kuule mitä, mutta sillä ei ole merkitystä. En katso enää taakseni. Kävelen lääkekaapille. Otan lääkepurkin. Hitaasti mutta varmasti popsin lääkkeitä, kunnes päässäni alkaa huimata. Onnistun raahautumaan omaan sänkyyni. Rojahdan sängylleni. Tältäkö se tuntuu. Se kun tekee kuolemaa. Olen rauhallinen. Nukahdan tietäen etten enää ikinä herää unestani. Nukahdan tietäen että nyt se kaikki on ohi. Nyt ei ole enää pahaa oloa, saan olla rauhassa.

Toi uni oli jotenki mun ajatuksii vahvistava. Mä haluun vaan päästä täst pahast olost eroon. Tiiän et miten teen sen, tiiän et mitä sanon kavereille, perheelle, kaikille. Oon kuitenki päättäny yrittää, päättäny et jaksan. En tiiä kuin kauan mut toistaseks. Oikeesti ihmisii ei kiinnostais paljoo paskaakaa et mitä mul kävis, mut jaksan niitten harvojen takii jotka musta välittää.

I won't jump yet but if something happens I will do it.