Lopetin sillon joskus tänne kirjottamisen ja muutin tän yksityiseksi. Yksityisenä tä saa pysyä, sillä kirjotan tänne ne asiat joista en voi muille kertoa.
Kaikki kaverisuhteet rakoilee, yllätys yllätys.. Nea ei puhu mulle koska sanoin väärin. Veera suuttui mulle kun en päässyt heidän mökilleen ja lopetti puhumisen. Vera ei puhu enää muuten vain. Mia puhuu, mutta harvemmin. Oikeastaan kaikki kaverini ovat päättäneet että olen ilmaa. Tuntuu pahalta olla jatkuvasti yksin, mutta en jaksa enää itse alkaa paikkailemaan suhteita. Enkä voi syyttää tästä muita. Sammykin puhuu vittu vain itsestään. Olisin tarvinnut häneltä vastauksen yhteen pieneen kysymykseen, mutta ei! Hänen piti lähettää vastaukseksi kuva munkeista ja alkaa srlittämään taas vaihteeksi miksi hänen elämänsä on niin ihanaa. Mutta ei ole hänen syynsä, että minä suutuin.
Nykyään jos käyn akvaariolla, saan huomata, että olen yksin. Vaikka siellä onkin muita, joko he eivät huomaa minua tai sitten istun keskellä ihmismassaa avuttomana paskana joka ei osaa oaallistua ihmisten keskusteluun. Tavallaan en haluaisi käydä akvaariolla, mutta käyn aiellä niin paljon mieluummin kuin istun kotona.
Kotona olo on pahinta kaikista. Siis silloin kun en saa olla yksin. Tänäänkin aamusta asti olluy helvetillinen ahdistus päällä. Voisinpa muuttaa omaan koyiin. Joka ikinen päivä jonka vietän kotona on yhtä helvettiä. Vanhemmat valittavat kaikesta, minua ahdistaa ja kaikkien odotukset ovat liian korkealla.
Tänään tulee vieraita. Vihaan vanhojen ihmisten kanssa olemista ja vihaan ylipäätään tietämättömien vieraiden tulemista. En jaksa esittää iloista ja väsyn todi nopeasti.
Olin puoli vuotta ihastumatta kehenkään, koska Jere satytti niin helvetisti. Sitten menin ihastumaan ja olin hetken onnellinen. Hän puhui kauniisti ja vihjaili ties mitä kaikkea ja lopulta osoittautui täydeksi kusipääksi joka hylkäsi heti kun näki minut huonossa kunnossa.
